Viikon resepti: Punavuoka

Koska joulu lähestyy kovaa vauhtia, tehdäänpä tällä kertaa punaista ruokaa. Kauriit napostelivat puna- ja raitajuurieni naatit alkukesästä, mutta sain kuitenkin satoa niistäkin. Syötyjen naattien tilalle kasvoi uusia ja juuriinkin kehittyi syötävää. Punajuurina mulla oli tänä vuonna pitkulaista Cylindaa. Raitajuuri oli perinteisemmän mallinen. Raitajuuri on raakana ihanan polkkakarkkimainen, mutta selkeä kaksivärisyys häipyy kuumennettaessa. Maku on kuitenkin kuin punajuurella.

Punavuoka

400 g raitajuurta
400 g punajuurta
400 g punasipulia
400 g naudan jauhelihaa
öljyä
suolaa
mustapippuria
1 tl provencen yrttimausteseosta
1 tl oreganoa
150 g sinihomejuustoraastetta
1/2 kasviliemikuutiota tai 1 tl Vegeta-kasvisliemijauhetta
1 dl vettä
1 dl juustoraastetta

1. Kuori ja paloittele raitajuuret, punajuuret ja punasipulit siivuiksi tai lohkoiksi
2. Paista paloja öljyssä n. 20 minuuttia miedolla lämmöllä
3. Mausta suolalla, pippurilla ja yrttimausteseoksella ja kaada kulhoon odottamaan
4. Paista jauheliha ja mausta suolalla, pippurilla ja oreganolla
5. Kaada kasvisten joukkoon, sekoita
6. Valmista sinihomejuustokastike sekoittamalla kasvisliemi veteen. Jos käytät kasvisliemikuutiota, käytä kuumaa vettä. Sekoita joukkooon sinihomejuustomuru.
7. Kaada kastike kasvisten ja jauhelihan joukkoon, sekoita ja kumoa uunivuokaan
8. Ripottele päälle juustoraastetta
9. Paista 175 asteessa 45 minuuttia

Kaivelua

Viime viikonloppuna lämpötila kiipesi melkein kymmenen astetta plussan puolelle ja päätin lähteä kaivuuhommiin palstalle. Olipas se muuttunut, kun pakkanen oli lakastuttanut viimeisetkin kasvit. Kehäkukat reprottivat ruskeina ja auringonkukat roikottivat päätään. Palstalle jääneet palmukaalit olivat nyt menneet parempiin suihin, samoin olivat kelvanneet palsternakan naatit ja jopa peittämättömät mansikanruusukkeet. Voi kauniit kauriit, kai sitä on pakko jonkinlaista aitaa palstan ympärille keväällä väsätä.

Varsinainen homma oli siis kaivaa puoli riviä palsternakkaa ja porkkanaa pois maasta. Lapiolla avittaen se sujui ihan hyvin. Lisäksi mukaan kaivettiin yksi juurakollinen maa-artisokkia. Hieno saalis olikin. Maa oli kivaa savilöllöä ja saappaisiin kertyi aikamoinen kerros mutaa. Onneksi nyt ruohon lakastuttua läheisen puron varteen pääsi paremmin ja saappaat sai uitettua puhtaaksi juoksevassa vedessä.

Tämä taisikin olla viimeinen käynti palstalla pitkiin aikoihin. Maa-artisokkia käyn varmaan vielä kaivelemassa, jos vaan säät antavat myöden. Kalkituksen taidan tehdä vasta keväthankien päälle, sen verran ikävää tuo savivellissä rämpiminen oli. Nyt maa saa levätä.

Viikon vinkki: pH ja kalkitus

Maanäyteanalyysin tulokset tulivat nopeasti, sähköisenä ne kilahtivat postilaatikkoon viikossa, paperiset vähän myöhemmin. Mielenkiintoisia olivat. Molempien palstojen maalaji oli analyysin mukaan hiuesavi (HeS). Tarkoittaa sitä, että maaperä luokitellaan savimaaksi, jossa on lisäksi suunnilleen yhtä paljon hiesua ja hietaa. Onneksi sentään maa oli luokiteltu runsasmultaiseksi, jossain sentään maanparannuksen tulokset näkyvät.

Pääpalsta oli paremmassa kunnossa kuin lisäpalsta. Kuitenkin kalkkia täytyy lisätä kumpaiseenkin, sillä pH:t olivat 5,8 ja 5,2. Kasvien kannalta paras pH olisi 6,0-6,5, savimailla pH voisi olla vähän vieläkin korkeampi. Lisäksi maassa oli puutetta kalsiumista ja magnesiumista, mutta kalkin sisältämä kalsium ja magnesium korjaa tätä puutetta. Kalsiumin ja magnesiumin suhteet olivat 1800/260=6,9 ja 1100/190=5,7 ja kertovat, että päästäksemme optimisuhdelukuun 8 kalkin pitäisi sisältää enemmän kalsiumia kuin magnesiumia. Eli pitäisi valita kalkkikivipohjainen kalkitustuote. pH:ta nostetaan yleensä maksimissaan 0,4 pH-yksikköä kerrallaan, joka tarkoittaa yhden viljavuusluokan parannusta. Liian runsas kalkitus huonontaisi hivenaineiden (esim. mangaani, boori) liukoisuutta, joten malttia täytyy käyttää. Laskennallisesti kalkkia pitäisi lisätä savimaalle 7000 kg/ha, että maan pH nousisi 0,4 pH-yksikköä. Tämä tarkoittaisi, että aarin palstalle pitäisi lisätä 70 kg kalkkia. Kuulostaa aika paljolta.

Maanviljelyyn tarkoitettuja kalkitusaineita on monenlaisia, mutta puutarhaviljelijä joutuu tyytymään pienempään valikoimaan. Tutkin markkinoilla olevia kalkitustuotteita valmistajien sivuilta, ja kyllähän niissäkin eroja löytyi.

Jo ostamani kalkkisäkki on GreenCaren rakeista puutarhakalkkia (20kg), joka on tuoteselosteen mukaan tehty magnesiumpitoisesta kalkkikivestä ja sisältää kalsiumia 24% ja magnesiumia 6%. Neutralointikyky on 50%. Käytetään hoitokalkitukseen 10kg/aari. (0,84€/kg)

GreenCaren perinteinen hieno puutarhakalkki (25kg) on tehty myös magnesiumpitoisesta kalkkikivestä, ja se sisältää kalsiumia 19% ja magnesiumia 8%. Neutralointikyky 30% (Ca), nopeavaikutteinen neutralointikyky 11% (Ca). Peruskalkitukseen 50kg/aari, hoitokalkitukseen 10kg/aari. (0,26€/kg, 13€/50kg)

Kekkilän puutarhakalkki (25kg) on marmorirouhetta, jonka koostumuksesta ei sen enempää kerrota eikä myöskään neutralointikyvystä. Mainitaan, että hiekkamaat tarvitsevat vähemmän kalkkia kuin savimaat. Savimaan peruskalkitukseen suositellaan 50-200kg/aari. Maan hoitokalkitukseen epämääräisesti 2-4 kourallista/neliömetri. (0,31€/kg, 15,5€/50kg)

Biolanin jauhekalkki (12,5kg) on kalkkikivi- ja dolomiittijauheen seos. Tyyppinimenä on kuitenkin magnesiumpitoinen kalkkikivi, joten tuote on ehkä pääasiassa kuitenkin kalkkikiveä. Sisältää kalsiumia 25% ja magnesiumia 5%. Neutralointikyky 37% (Ca) ja nopeavaikutteinen neutralointikyky 28% (Ca). Peruskalkitukseen suositellaan 40-100kg/aari, ja mainitaan, että savi- ja multamaat vaativat enemmän kuin hieta- ja hiekkamaat. Hoitokalkitus 10-30kg joka toinen tai kolmas vuosi. (0,56€/kg, 28€/50kg)

Biolanin puutarhakalkki (25kg) on liitukalkkia eli merenpohjaan pieneliöiden kuorista muodostunutta kalkkikerrostumaa. Neutraloiva kyky 37% (Ca), ja nopeavaikutteinen 30% (Ca). Kalsiumin kokonaispitoisuus 31%, ja magnesiumin pitoisuus 3%. Peruskalkituksen suositus 40-100kg/aari. Hoitokalkitus 10-30kg joka toinen tai kolmas vuosi. (0,25€/kg, 12,5€/50kg)

Tarhurin puutarhakalkin (25kg) alkuperää ei kerrota, eikä anneta muutakaan yksityiskohtaista tietoa. Peruskalkitukseen suositellaan 50kg/aari, hoitokalkitukseen 10kg/aari. (0,23€/kg, 11,5€/50kg)

Joitain muitakin puutarhakalkkeja olisi saatavilla maatalouskaupoista, mutta yksityiskohtaisia tietoja niistä ei ole annettu.

Näköjään olin onnistunut ostamaan kaikkein kalleinta kalkkia syksyllä, mutta onneksi se oli -40% alennuksessa, joten hinta ei kuitenkaan liikaa päätä huimannut. Nyt pitäisi hankkia kuitenkin ainakin viitisenkymmentä kiloa kalkkia lisää. Saapi nähdä, joudunko tekemään valinnan sen perusteella, mitä on jäljellä. No, kalkituksen ehtii onneksi hoitaa vielä keväälläkin.

Viimeiset kylvöt ja istutukset

Vettä on näillä seuduin tullut viime viikon aikana runsaasti. Viimeiset porkkanat, perunat ja palsternakat sinnittelevät liejussa. Eilen kävin kaivamassa loput perunat ja väriporkkanat pois. Ei ollut kivaa, mutta sainpahan mutahoidon käsilleni. Porkkanat olivat ihan harmaita, mutta kyllä ne jynssäämällä paljastuivat ihan oikeiden porkkanoiden värisiksi.

Talvivalkosipulit ovat poltelleet kaapissa jo jonkin aikaa, ja eilen sain ne sitten maahan. Istutin 20 lihavaa Alexandra-valkosipulin kynttä maahan, jonka olin jo etukäteen kalkinnut ja lannoittanut. Samaan laatikkoon laitoin myös palsternakkaa pari riviä. Voipi olla, että tuli rivit vähän liian tiheään, mutta ei voi mitään enää.

Samalla reissulla istutin myös liljojen sipuleita, toinen oli pinkki Stargazer ja toinen valkoruskea Tango capuchino. Kylmäkäsittelyn vaativia kukansiemeniäkin oli messissä, mutta en vielä uskaltanut niitä kylvää, etteivät ehdi itämään ennen tarven tuloa.

Viime viikolla lämpötila taisi yhtenä yönä käväistä nollan seutuvilla, koska auton lasit olivat jäässä. Patio toimittaa tällä hetkellä meillä kellarin virkaa, joten pakkaset eivät vielä oikein olisi tervetulleita. Jossain vaiheessa haen kylmälaukun potaattien suojaksi. Samalla yritän syödä kasviksia mahdollisimman paljon.

Viikon resepti: Hunajakasvikset

Uunissa paahdetut kasvikset sopivat monen ruoan kylkeen. Tällä kertaa suikaloin pellille erivärisiä porkkanoita, palsternakkaa ja perunaa. Erityisesti halusin mukaan palsternakkaa, se kun on kivan mausteinen juures. Makeahkolla kastikkeella maustettuna siitä tuli vieläkin maukkaampi.

Hunajakasvikset

2-5 porkkanaa
2-5 palsternakkaa
2-5 perunaa
suolaa
mustapippuria
2 rkl voita
2-3 tl juoksevaa hunajaa

1. Pese ja harjaa porkkanat, palsternakat ja perunat puhtaiksi, kuoriminen ei ole välttämätöntä
2. Suikaloi juurekset ja lado leivinpaperilla peitetylle pellille
3. Mausta suolalla ja pippurilla
4. Paista 200 asteessa n. 25min
5. Sulata voi mikrossa ja sekoita hunaja joukkoon
6. Ota pelti uunista ja valele kasvikset hunajaseoksella
7. Paista vielä n. 10 minuuttia
8. Tarjoa esim. pihvin tai uunilohen kanssa

Huhkimista ja auringonpaistetta

Viime viikonlopuksi saapui se kauan kaivattu korkeapaine auringonpaisteineen ja lämpöineen. Lauantai sujui maalla rikkaruohoja peraten ja mansikka- ja vadelmapenkkejä perustaen. Palstalla oli oikein mukavaa tehdä hommia, sain vihoviimeistä juolavehnäkaistaletta perattua kolmisen metriä ja siinä sivussa siistittyä pari kukkapenkkiä. Toiseen siirsin harjaneilikkaa, ja toinen jäi odottelemaan myöhäisempää syksyä ja liljojen istutusta. Mansikkamaa suureni 4x5 m alaksi ja siirsimme rönsytaimet varsinaisiin penkkeihin kasvamaan. Toivottavasti ehtivät juurtua ennen pakkasia. Askartelimme mansikkamaan päälle verkkokehikon siltä varalta, että kauriit kiinnostuvat taimista muun syötävän vähetessä. Myös vadelmapenkkejä laitettiin uuteen uskoon siirtämällä versoja mansikkakankaalla peitettyihin riveihin. Saapa nähdä miten ne lähtevät kasvuun. Tarkoitus on kokeilla V-sidontaa niihin. Jos homma toimii, voi viljelytapaa levittää vanhoihin penkkeihinkin samalla kun niitä uusii.

Sadonkorjuu jatkuu palstalla edelleen. Kurkkasin ensimmäistä kertaa maa-artisokkapenkkiin, ja mukuloita kertyi pari litraa nostamalla muutaman varren. Hyvä sato tiedossa siis! Samaten katsoin myös mitä rosamundille kuului, ja maasta löytyikin todella muhkeita uuniperunoita. Voi kuinka iloiseksi voikaan hyvästä sadosta tulla. Nostin myös raidallisia punajuuria ja väriporkkanoita, ja nekin olivat hyvän kokoisia.

Lämpötilat olivat edellisellä viikolla käväisseet sen verran alhaalla, että kurpitsat ja kesäkurpitsat olivat ottaneet nokkiinsa. Katsoin siis parhaimmaksi kerätä kurpitsat pois ja kantaa kasvustot kompostiin. Naattikompostit täyttyvät kovaa vauhtia, kun sinne viedään reheviä kasveja, kurpitsaa, maa-artisokkaa ja härkäpavun varsia. Yhden kesäkurpitsan jätin vielä kasvamaan, kun on nyt luvattu lämpimiä säitä koko loppukuuksi. Revin pois myös viinisuolaheinän, ja olipahan se kehittänyt vahvan juuriston. Täytyi ihan ottaa talikko avuksi, että sain paakut irti maasta. Sehän olisi periaatteessa kaksivuotinen, mutta valitettavasti se kasvaa väärässä paikassa. Sekin täytyy asemoida ensi keväänä paremmin.

Pakastin alkaa olla pullollaan kaikenlaista satoa. Kesäkurpitsaa raasteena, sipuleita hakkeluksena, porkkanoita viipaleina. Muun muassa. Täytyy varoa, ettei hetkeen osta kaupasta mitään pakkaseen pantavaa. Suppilovahverot olen tänä vuonna kuivannut, joten se säästää tilaa pakkasesta. Toivottavasti säilöttyjä juttuja tulee talven aikana myös syötyä, koska muuten koko viljelyhommassa ei ole oikein mitään mieltä. Hyvien reseptien keräys jatkuu...

Palstan pääväri näin syksyllä tuntuu olevan keltainen... kehäkukat jatkavat kukkimistaan, auringonkukista on avautunut jo valtaosa, ja maa-artisokkien latvatkin heiluvat keltaisina parin metrin korkeudessa. Kaunista ja sekä hyödyllistä, sillä pörriäiset ja perhoset vierailevat ahkerasti erityisesti auringonkukissa. Kukat ovat tosi veikeitä: kukinnon koko on lautanen, mutta kasvin korkeus hädin tuskin metri. Helppoja ihasteltavia siinä oleskelualueen vieressä.

Viikon vinkki: Maanäytteen otto

Päätimme tehdä maa-analyysit palstamme molemmista puolista. Toinen puoli kalkittiin viime syksynä, toista ei. Kyllähän se kasvussa näkyi, tosin kalkitsematon puoli sai myös vähemmän lannoitetta. Savivoittoistahan maa on molemmissa, siitä on tullut varmistus jo moneen kertaan, erityisesti sadesäällä kasvimaalla vieraillessa.

Tietysti kiinnostaa myös, onko maan ravinnetilanne millainen ja pH sellainen, että kasvit pystyvät ravinteet käyttämään. Maanäyteanalyyseja tekeviä laitoksia löytyi montakin, päädyin tällä kertaa kokeilemaan viljavuuspalvelua (www.viljavuuspalvelu.fi). Heidän tekemäänsä perustutkimukseen kuuluu maalaji, multavuus, pH, johtoluku, Ca, K, P, Mg, S ja laskennallinen kationinvaihtokapasiteetti. Näillä tiedoilla pötkii jo pitkälle. Kotipuutarha-analyysissa olisi ollut lisäksi nitraattityppikin, mutta typpitasot ehtivät kevääseen mennessä tippumaan, joten en maksa sen määrityksestä. Sen sijaan tilasin boorimäärityksen, joka kiinnostaa erityisesti mansikkamaan kannalta. Viljavuuspalvelun sivuilla tilauksen pystyy tekemään sähköisesti, ja tilauslomake printataan lähetykseen mukaan.

Näytteenottoa varten varustauduin ottamalla toteutuneesta viljelysuunnitelmasta kopion ja merkitsemällä siihen osanäytteiden ottopaikat. Lisäksi otin mukaan kaksi numeroitua raejuustopurkkia. Kotipuutarha-analyysit neuvottiin lähettämään muovipussissa, mutta koska itse tilasin perustutkimuksen, laitoin näytteet rasioihin.

Näytteenottokairaa mulla ei ollut, mutta sen sijaan seiväskaira löytyi. Lapiollakin homma olisi hoitunut. Pääasia on, että osanäytteet ovat samankokoisia.

Osanäytteeseen otin 20 cm maata eli kasvusyvyyden verran. Jankkoa ei kannata ottaa mukaan, se vääristää tuloksia. Otin näytteet penkeistä, sillä pidän käytävät vakiopaikoilla ja teen maanparannusta vain penkkeihin.

Sekoitin kymmenen osanäytettä sangossa ja täytin rasian täyteen. Ja sitten sama palstan toiselle puolelle. Rasiat pakettiin, paketti postiin ja sitten odottelemaan tuloksia...

Syksyn tuntua

Vuosi alkaa kallistua syksyn puolelle. Olen vähitellen aloittanut syystyöt: nostanut sipulit ja perannut niiden penkit rikkaruohoista, kerännyt viimeiset herneenpalot ja kantanut kasvustot kompostiin. Teeainekset on kerätty ja kuivattu. Samoin kuivauksessa on tilli, persilja ja korianteri. Ja koko asunto löyhkää tillille... Härkäpavut keräsin myös. Kolmesta litrasta palkoja tuli litra papuja, ja ryöpättynä sato kutistui puoleen litraan. Palmu- ja lehtikaalta olen pakastanut paljon sekä tuoreena että ryöpättynä. Kesäkurpitsoja ja kurpitsoja kypsyy tasaiseen tahtiin.

Joidenkin kasvien osalta paras on vielä edessä. Porkkanat ja punajuuret saavat vielä kasvaa penkissä. Palsternakat ovat vielä aika ruipeloita. Maa-artisokat ovat vahvassa kasvussa edelleen ja ovat juuri alkaneet kukkia. Melkoisen tiheä rintama niistä tulikin. Toivottavasti juuristoonkin on kehittynyt jotakin.

Ensi vuonna täytyy penkkien suunnittelussa ottaa huomioon eriaikainen sadonkorjuu. Nyt myöhäisiä korjattavia on siellä täällä, eikä syystöitä pääse tekemään kunnolla. Nytkin palsternakat jäävät vielä penkin keskelle, kun porkkanat reunalla ovat jo valmiita.

Tyhjät penkit saavat mielen vaeltamaan jo seuraavaan kasvukauteen ja suunnittelemaan tulevia kylvöksiä. Vielä ei ole tullut ilmi kaikkien kasvisten osalta, onko niitä tullut kylvettyä liikaa. Sipuleita oli sopivasti, ne pystyin käyttämään suoraan maalta päin ilman kuivaamista. Herneitä oli liian vähän, mutta se johtui niiden huonosta itämisestä. Perunaa on todennäköisesti aivan liikaa menekkiin nähden, ja palmu- ja lehtikaaltakin tulee yllin kyllin.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen tähän satovuoteen, vaikka kesä onkin ollut kolea.

Viikon resepti: Intialainen cashew-pinaattikorma

Yleensä olen tämän ruoan tehnyt tavallisesta pinaatista, mutta koska pinaattiviljelmäni keskittyivät tänä vuonna lähinnä kukkimaan, käytin tähän uudenseelanninpinaattia. Ja tietty porkkanat ja sipulitkin tulivat omalta palstalta. Ruoka on mausteisen makeahkoa, ja sopii esimerkiksi teeleivän kanssa syötäväksi. Tai sitten jonkun intialaisen kanacurryn seuralaiseksi.

Cashew-pinaattikorma

2 dl cashewpähkinöitä
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 mieto chili
3-4 rkl öljyä
2 porkkanaa
2-3 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl jauhettua korianteria
1 tl paprikajauhetta
1 tl kurkumaa
2 tl kokonaista fenkolia
200 g ananasmurskaa
1-2 dl vettä
2 dl kermaa
200 g tuoretta pinaattia/ uudenseelanninpinaattia
1-2 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl sitruunamehua

1. Pilko cashewpähkinät hieman pienemmäksi rouheeksi
2. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili pieneksi, kuutioi porkkana
3. Kuumenna öljy kattilassa, ja hauduta siinä pähkinöitä, inkivääriä, chiliä, fenkolia ja sipuleita muutama minuutti
4. Lisää korianteri, paprika, kurkuma ja porkkana ja hauduta muutama minuutti
5. Lisää vesi ja ananasmurska ja hauduta n. 15 minuuttia, että porkkanat kypsyvät
6. Soseuta kastike sauvasekoittimella ja lisää kerma
7. Lisää pinaatti ja hauduta n. 5-10 minuuttia
8. Mausta lopuksi suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla
9. Lisää lopuksi tarvittaessa hiukan vettä

Vadelmia!

Tämän vuoden marja on meidän ruokakunnassa vadelma! Palstallamme on jokunen nuori viinimarjapuska ja karviainen, mutta niistä ei tänä vuonna tullut kuin muutamia kourallisia maistiaisia. Mutta puutarhavadelmia, niitä on tullut ja tulee edelleen. Ensimmäiset maisteltiin elokuun alkupuolella ja siitä asti puskissa on pyöritty parin päivän välein. Saaliin koko on ollut yleensä pari litraa, joten kahdessa-kolmessa viikossa pakkaseen on säilötty parikymmentä litraa vadelmaa sekä kokonaisena että survoksena. Kakkosluokan marjat on surautettu mehulingolla mehuksi ja juotu maitosmoothiena.

Ikinä ei olisi uskonut, että niistä keväisistä pienistä kurttuisista raakileista kasvaa isoja ja mehukkaita puutarhavadelmia! Maku ei tietenkään yllä ihan villivadelman tasolle, mutta erityisesti tarpeeksi kypsissä marjoissa maku on ihan hyvä. Vielä eilen noukin kahden litran normiannoksen, mutta luulen että nyt pääsato alkaa olla kerätty. Keräämisessä olen käyttänyt jäätelörasiaa, johon on kiinnitetty naru kaulaan ripustamista varten. Näin vapautuu molemmat kädet poimintaan ja astia on tarpeeksi laakea, etteivät marjat painu littanoiksi.

Marjoista osa on aivan puhtaita ja priimoja, mutta osaa ovat vattukärsäkkäät ja vattukuoriaiset käyneet vioittamassa. Niille ei paljon mitään mahda, ainakaan ei-kemiallisesti, joten täytynee vaan tyytyä siihen, että edes osa sadosta on kaunista ja puhdasta marjaa. Osa kasvustosta on ollut liian tiheää ja ensi keväänä puskien leveyttä täytyy laihduttaa, että marjoja pääsee paremmin poimimaan. Jos sato on tämän suuruinen joka vuosi, pienentämisen varaa vadelmapuskissa tosiaan on. Kunnon tukipuut täytyy saada myös ja joustamaton naru kasvustoa tukemaan, että marjoja notkuvat varret pysyvät pystyssä. Näin sitä kantapään kautta oppii.

Viikon vinkki: Kukkakimppuja

Kylvin palstalleni keväällä myös silmäniloja ja nyt on aika tuoda sitäkin satoa pöytään. Kehäkukat ja ruiskaunokit ovat kukkineet runsaasti. Unikotkin jonkin verran. Valitettavasti monet muut, kuten punahatut, timanttikukat ja kirjopäivänkakkarat eivät koskaan itäneet kunnolla. Mutta näillä mennään.

Viime viikonloppuisen ukkossateen jäljiltä ruiskaunokit olivat menneet lakoon, joten saksin niitä ison tukon kukkakimppuaineksiksi.

 Lajittelin kukat ja poistin lehdet

 Kävin napsimassa välivihreitä ja reunalehtiä pihalta: norjanangervon versoja, kallan, keijunkukan ja vuohenjuuren lehtiä.

 Asettelin kukat kimpuksi, kolme kehäkukkaa pääkukiksi ja muuten pääosin sinisiä ruiskaunokkeja sekä norjanangervoa välivihreiksi. Lopuksi kallan, keijunkukan ja vuohenjuuren lehdet reunustamaan kimppua. Kimppu hamppunarulla kiinni ja sitten varsien lyhennys veitsellä.

Tadaa, kimppu on valmis! Kimpusta tuli myöhemmin vielä mehevämpi, kun kehäkukat aukesivat kunnolla.

Välivihreiksi sopii myös ojanpientareelta kerätyt kuihtuneet koiranputken ja mesiangervon kukinnot, kuten tässä toisessa kimpussa. Muutaman siankärsämönkin otin mukaan.

Sadonkorjuu on alkanut!

Palstalta on viimeksi kuluneen viikon aikana alkanut saada satoa ihan kunnolla! Uskaltauduin testaamaan perunapenkit ja ihan kivan kokoista uuttaperunaa maasta löytyi. Mulla on neljää eri perunalajiketta viljelyssä: Siikliä, Colombaa, Rosamundaa ja Puikulaa. Siiklit istutin ensimmäisinä, mutta silti paria viikkoa myöhemmin istutetussa Colombassa oli isompia mukuloita. Erityisen iloinen olen löytämästäni emalisesta sangosta, jolla on hyvä kantaa saalista kotiin.

Porkkanat ovat myös jo ihan komean kokoisia, enää ei voi oikein puhua pikkuporkkanoista. Jotenkin ne vain ovat pötkähtäneet muutamassa viikossa sormen paksuisiksi. Pituuttakin niillä oli, ja habitukseltaan standardinmukaisen suoria (paitsi yksi violetti porkkana). Taitaa olla siis ihan hyvä maa kasvaa, kun pystyvät tekemään suoran juuren.

Palmukaalta alkaa olla jo runsaasti, onneksi taimet ovat vähän eri kasvuvaiheissa. Neljä päätainta tuottaa jo varsin mukavan kokoisia lehtiä, ja muut ovat vähän pienempiä. Kohta täytynee ruveta pakastamaan niitä. Eniten olen käyttänyt niitä ihan salaattina sellaisenaan, sillä ne kestävät jonkin verran säilytystäkin. Lehtikaalet ovat hyvässä iskussa myös. Ja mikä parasta, näissä kaaleissa ei ole lainkaan ötököitä!

Ensimmäiset kymmenkunta mansikkaa ovat kypsyneet ja olivatpa ne hyviä! Verkko auttoi, nyt ei ole enää näkynyt puoliksi syötyjä marjoja. Mansikkakangas on myös osoittautunut hyväksi investoinniksi. Kuusi tainta, joilla sitä ei ole, kasvavat paljon heikommin ja lisäksi marjat ovat ihan multaisia.

Hiukan salapoliisin työtäkin tässä on päässyt tekemään. Edellisten viljelijöiden perintönä maalla kasvoi pensasmainen kasvi, jonka lehdet tuoksuivat yrttimäiselle tosi voimakkaasti. Selasin kotoa löytyviä yrttikirjoja, ja lopulta päädyin siihen, että kasvi on salvia. Paras tuntomerkki lienee neliömäinen varsi ja soikeat, hiukan harmahtavan mattapintaiset lehdet. Voi miten hyvänmakuista teetä siitä tuleekaan! Keräsin sen lehtiä ison kasan kuivumaan.

Toistakin teekasvia olen maalta kerännyt, nimittäin kamomillasaunion kukkia. Myös sen mykeröistä tulee tosi miellyttävän makuista teetä. Tähän asti poimimani kukat ovat olleet melko puhtaita, mutta viime kerralla huomasin mustia pikkuöttiäisiä muutamien kukkien alapinnalla. Täytyy näköjään tarkistaa jokainen kukka!








Muutkin silmänilot palstalla lisääntyvät myös, ruiskukkapenkki on jo sinisenä ja kohta sinne tänne saadaan väripilkuiksi punaisia unikonkukkia. Karvaisia nuppuja näkyy jo. Kehäkukat ovat myös alkaneet kukkia toden teolla. Muutaman kukan terälehdet keräsin jo kuivumaan. Nekin päätyvät myöhemmin teeaineksiksi.

Viikon resepti: Luumuraparperihillo

Osan raparpereista päätin käyttää hillon tekemiseen talven varalle. Luumuraparperihillo on tuttu lapsuudestani, sitä laitettiin täytekakun väliin samoin kuin kääretorttuunkin. Se on kivan kirpeää, vaikka luumu hiukan pehmentääkin makua. Voisi sopia myös banaanin kanssa kakun väliin. Ja tietty sitä voi syödä puuron kanssa.

Luumuraparperihillo

0,5 l vettä
1 l raparperinpaloja
1 pss (200g) kivettömiä kuivattuja luumuja
1,5 dl sokeria

1. Kuori ja paloittele raparperit.
2. Kiehauta vesi, lisää raparperin palat ja keitä hetki.
3. Lisää luumut ja jatka keittämistä miedolla lämmöllä noin tunnin kunnes raparperien ja luumujen rakenne on hajonnut. Sekoita välillä.
4. Lisää sokeri, sekoita ja anna liueta hetki.
5. Soseuta hillo tasaiseksi sauvasekoittimella.
6. Anna jäähtyä, purkita pieniin rasioihin ja pakasta.

Kurpitsat kukkivat

Eletään heinäkuun puoliväliä ja pikkuhiljaa palsta alkaa olla viljellyn näköinen. Muutama päivä sitten tulleet sateet selvästi taas piristivät kasvustoja.

Hyvät uutiset: Peruna kukkii ja samoin sen kanssa samaan vakoon kylvetyt härkäpavut. Vielä on ole testannut, joko mullasta löytyisi syöntikokoisia potaatteja. Kurpitsat kukkivat, samoin kurkku. Mansikoissa on raakileita, samoin marjapensaissa, karviaisissa ja vadelmapuskissa. Maa-artisokat alkavat olla jo metriä korkeita. Harson alle kylvetyt porkkanat ja palsternakat ovat kasvaneet rehevästi ja ovat paljon pidemmällä kuin myöhemmin kylvetyt porkkanat. Sipuleista on saanut jo maistiaisia. Retiisien maastanostolla olisi jo kiire. Palmukaalit alkavat vihdoin saada kasvamisen jujusta kiinni ja ovat pötkähtäneet paljon. Niitäkin on maisteltu, kuten myös pinaattia, lehtisalaattia ja parsasalaattia.

Huonot uutiset: Palstallamme on pariin kertaan vieraillut kavioeläimiä. Viimeisimmällä kerralla niiden/sen suuhun oli päätynyt mangoldia, punajuuren naatteja, herneenversoja ja parsasalaattia. Lisäksi joku eläin oli syönyt myös mansikan raakileita. Laitoin mansikoille verkon, jospa se estäisi lintuja ainakin. Peuroja vastaan ei taida tepsiä kuin aitaaminen. Herneet marrastavat vieläkin, joko kuivuuttaan tai muuten vaan. Sipuleiden versojen kärjet ovat keltaisia, lieneekö typen puutetta? Rucolat kukkivat ja ovat aivan reikäisiä, samoin pinaattikiinankaali. Osa salaateista ei koskaan itänyt. Maissit ovat vieläkin aivan minejä.

Että tämmöistä tällä kertaa. Uudiskylvöjäkin tein juuri ennen sateita, eli tulossa on lisää salaatteja, mangoldia, tilliä, korianteria, pinaattia, punajuurta ja vihersipulia. Revin kukkivat rucolat ja pinaattikiinankaalet pois ja kylvin uuden satsin tilalle. Odottamassa on vielä vihannesportulakka, jonka kylvän loppukuusta.

Viikon vinkki: Rikkakasvien tunnistus, osa I

Kasvimaallani on paljon erilaisia rikkakasveja, vaikka teinkin ahkeraa perkausta syksyllä ja keväällä. Juolavehnää onkin varsin vähän näkynyt, mutta siemenkasvit rehottavat. Nyt täytyy pitää varansa, etteivät rikkaruohot pääse tukahduttamaan viljelykasveja. Viljelyalaa on mulla sen verran paljon, että täydellisen rikatonta siitä on turha yrittää saada. Aikamoinen lajikirjo penkeistä löytyy ja tässä tosiaan vasta osa.

Peltohatikka

Peltohatikka on kasvimaani yleisin rikkakasvi. Pienenä se muistuttaa vähän porkkanantainta tai havukasvin tainta. Siitä kasvaa nopeasti suuri ja tuuhea. Se myös kukkii pienin valkoisin kukin. Se on siitä kiva rikka, että se on helppo kitkeä ja ne poistamalla penkistä tulee heti siistimpi. Peltohatikka viihtyy happamassa maassa, joten niiden esiintyvyyden perusteella kalkkia olisi syytä lisätä aika reippaasti syksyllä.

 Pelto-orvokki

Pelto-orvokki on toisaalta kiva pikku kukka, mutta rikkakasvina sen taimia tuntuu riittävän ja riittävän. Siemenpankki tämän kasvin osalta tuntuu olevan myös melko suuri ja yritänkin poistaa kasvit mahdollisimman nopeasti, ettei se ehtisi kukkimaan ja siementämään lisää.

 Jauhosavikka (eli jauhopää)

Jauhosavikkaakin kasvaa siellä täällä, sekin on onneksi helppo perattava. Isoksi ja kukkimaan sitä ei kannata päästää, sillä sen siementen itävyys säilyy vuosia.

Pillike (eli pilliäinen)

Pillike on helppo tunnistaa karvaisesta olemuksesta. Niitä kasvaa maalla siellä täällä, ja ne olisi hyvä kitkeä jo pieninä pois.

Apila

 Apila on periaatteessa hyödyllinen typenkerääjäkasvi, mutta olen nekin penkeistä pois perannut. Myös niitä tuntuu riittävän ja riittävän. Niillä on pieniksi kasveiksi pitkät juuret. Huomasin, että niiden poisto juurineen on helpointa sateen jälkeen, kun maa on pehmeämpää.

 Savijäkkärä

Savijäkkärä pitää happamasta maasta, ja tätäkin harmahtavaa kasvia maalta löytyy melko paljon. Se jää melko matalaksi, mutta yksi kasvi voi olla hyvinkin leveä ja viedä näin viljelykasveilta elintilaa. Helppo kitkeä.

Siankärsämö

Siankärsämöä ei kovin paljoa maalla näy, ja hyvä niin, sillä se on monivuotinen. Se kukkii vasta kolmantena vuonna, mutta siitä huolimatta helpointa siitä on päästä eroon, kun kasvit perkaa pois jo pieninä.

Ahosuolaheinä

Ahosuolaheinä ei ole kovin yleinen kasvimaallani, vain muutamia tuppaita on tullut vastaan. Se on monivuotinen, joten sekin kannattaa kitkeä nopeasti pois.















Lähteet:
Matti Erkamo, Kasvinsuojeluseura (2015): Uusi rikkakasviopas. Pelto, puutarha, taimistot

Kuvat omia

Pikkutaimien aikaa

Nyt on viimeisetkin istutukset ja kylvöt tehty palstalle ja voin siirtyä kasvamisen seurantaan. Vadelmapuskatkin on raivattu ja istutettu niitä toiseen paikkaan palstan takaosaan raja-aidaksi. Hyvin näyttivät lähteneen matkaan, vaikka siirtoajankohta olikin helteinen. Ja melkoinen pörinä kävi puskikossa eilen, joten marjojakin on ehkä odotettavissa.

Kesäkuussa tuli muutamia kunnon sateita. Ne olivatkin tarpeen, sillä jouduimme kylvämään herneitä uudelleen. Minulla on neljää hernettä palstalla, Karina, Jessy, Sugar snap ja tavallinen ruokaherne. Vain Karina iti kohtalaisen hyvin, mutta muita jouduimme kylvämään lisää. Uusintakylvökset eivät juurikaan auttaneet, ja erityisesti Jessyn tilanne on tosi huono.

Otin harsot pois porkkanoiden ja palsternakkojen päältä juhannuksen tienoolla, ja ne olivat lähteneet hyvin matkaan. Ja niin olivat myös rikkaruohot, erityisesti peltohatikkaa on todella paljon. Se vielä kaiken lisäksi muistuttaa porkkanan tainta. Harvensin taimet samalla kun perkasin.

Kurkuille kävi köpelösti, kuudesta taimesta vain yksi selvisi siirrosta. Ostan ehkä pari tainta lisää, jos vielä jostain löydän. Maissit näyttävät vähän valjuilta, ja ovat kyllä aivan liian pieniä ehtiäkseen tuleentua. Mutta oppia ikä kaikki, ensi vuonna täytyy kylvää siemenet paljon aikaisemmin. Ja keksiä kissankestävä esikasvatuspaikka, nyt nimittäin muutamankin taimen heinämäisiä alkuja oli käyty lyhentämässä harmaiden hiipijöiden toimesta. Kurpitsat taisivat tykätä aurinkoon siirrosta, niitä taitaa olla elossa seitsemän, 3 kesäkurpitsaa, 3 talvallista ja 1 talvikurpitsa. Palmukaalet ja lehtikaalet ovat aika pieniä, saa nähdä miten ne lopulta kasvavat.

Kukista ainakin auringonkukka, kosmoskukka ja kamomillasaunio ovat itäneet. Palstojen välisessä reunapenkissä kehäkukat ovat jo pitkällä kasvussaan. Toisessa reunapenkissä mulla on ruiskaunokkia ja erilaisia unikoita. Sitä on ollut vaikea perata, kun en oikein tiedä millaisia taimia nuo kukat tekevät. Viimeksi perkasin peltohatikat, jauhosavikat ja pilliäiset pois, ja jo se teki penkin paljon kivemman näköiseksi.

Perunat ja härkäpavut ovat kasvaneet terhakasti. Peruna alkaa piakkoin kukkia. Uusia perunoita en silti lähtisi ihan vielä kaivamaan. Satoa on kuitenkin saatu jo raparperista ja retiisistä. Myös parsasalaattia on päästy vähän maistelemaan.

Kaikenkaikkiaan kasvu on minusta kuitenkin vähän kituliasta. Maa voi edelleen olla liian hapanta, vaikka kalkkia syksyllä lisäsinkin. Ja maa kaipaisi ehdottomasti lisää humusta. Kastuttuaan penkit ovat paikoitellen melkoista sementtiä. Viikonloppuna lisäsin kasteluveteen lannoitetta, katsotaan, jos kasvu piristyisi siitä.

Viikon resepti: Nokkosletut tonnikalatäytteellä

Kevään siemenhuumassa tulin ostaneeksi myös nokkosen siemeniä. En ruvennut niitä kuitenkaan kylvämään, sillä huomasin näitä vitamiinipommeja kasvavan myös luonnostaan palstan laitamilla. Keräsin nokkosista latvukset, riivin ne kotona lehdiksi, huuhtelin kylmällä vedellä, ryöppäsin kiehuvassa vedessä muutaman minuutin ja pilkoin veitsellä pienemmiksi. Osan pakastin desin annospusseissa talven varalle ja lopuista tein lettuja. Maistuivat oikein hyvin suolaisen täytteen kanssa.

Nokkosletut (4kpl)

1 muna
2,5 dl maitoa
1,25 dl vehnäjauhoa
1 dl ryöpättyä nokkosta silputtuna
1/4 tl suolaa
1 rkl öljyä
voita paistamiseen

Täyte:
1 dl turkkilaista jogurttia
1 prk tonnikalapaloja vedessä
sitruunapippuria

Valmistus:
1. Riko munan rakenne vatkaamalla, lisää maitoa ja jauhoja vuorotellen ja sekoita tasaiseksi
2. Lisää ryöpätyt nokkoset, suola ja mausteet.
3. Sekoita tasaiseksi ja anna turvota puoli tuntia.
4. Valmista täyte. Valuta vesi tonnikalasta, sekoita turkkilaiseen jogurttiin ja mausta sitruunapippurilla.
4. Kuumenna levy, ja paista letut voissa.
5. Lisää täytettä letulle ja kääri rullalle. Tarjoa välittömästi.

Kiireisin aika takana

Edellisestä kuulumispostauksesta on kulunut jo kolme viikkoa. Täytyy siis kuroa aukko kiinni, sillä tauko ei ole johtunut tapahtumattomuudesta vaan kiireestä. Vietin äitienpäivää seuraavan lämpimän viikonlopun kotikotona, ja luonnollisesti asiat palstalla eivät silloin edenneet. En uskaltanut myöskään kylvää mitään ennen matkaa, sillä kylvökset olisivat joutuneet selviämään kolme päivää melkein helleolosuhteissa. Mutta kiva oli kotonakin käydä, siellä IV-vyöhykkeellä siemenet olivat päätyneet jo maahan harsojen alle. Minä sain lähtiäisiksi liudan istutettavia taimia: mansikoita, ruohosipulia, dahlian, vuohenjuurta, iiriksiä, ja monia muita. Suurin osa päätyi kukkapenkkiin, vain mansikat ja ruohosipuli päätyivät palstalle.

Seuraavan viikon illat pakerrettiinkin sitten ahkerasti. Tein mansikoille kaksoisrivipenkin, kylvin salaatit, tillit, persiljat, retiisit, sipulit ja herneet. Herneet laitoin Lidlistä ostettuihin reikämuovitunneleihin, etteivät linnut napsisi niitä suihinsa. Vielä viimeiseksi punajuuret harson alle, ja sitten hyötykasvien osalta kylvökset alkoivat olla hyvällä mallilla, vain maissit, kurpitsat, kaalit ja kurkut puuttuivat.

Keskiviikkona ahkeroin vielä vadelmapuskien reunamilla, sillä juolavehnä oli päässyt leviämään sinne. Talikkohommia siis taas. Muutama jätesäkillinen juuria tuli raahattua pois. Helatorstaina asensimme säleiköt salko- ja härkäpapujen tueksi. Lauantai-aamupäivän sitten käytin mullan siirtelyyn paikasta toiseen, että sain kurpitsa- ja maissipenkit sopivan kokoisiksi. Pääsin myös kylvämään kukkia, multaan päätyi auringonkukkaa, kamomillasauniota ja kosmoskukkaa.

Odotettu sade alkoi tiistai-iltana ja vielä keskiviikkoaamunakin ripautteli jonkin verran. Kymmenisen milliä hienojakoista sadetta teki varmasti terää keinotekoisen kastelun varassa olleelle maalle. Lämpötilat olivat olleet matalahkot, joten taimien kasvatus sisätiloissa jatkui edelleen. Kylvin kurkut, kurpitsat ja salkopavun kesäkuun alussa, ja muutaman taimen ostin myös Annalan taimitorilta. Taimipotteja kertyi lopulta melkein ahdistava määrä: laskin tässä yhtenä päivänä, että sisätiloissa majaili parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 123 tainta.

Eilen alkoi olla taas sen verran lämmintä, ja ennusteetkin näyttävät hyviltä, että istutin pari kurkkua, kurpitsaa, kaalta ja papua. Niille on olemassa vielä korvaustaimet, jos eilinen auringonpaiste oli niille liikaa. Tänään on sadepäivä, joten saavat aikaa toipua eileisestä porotuksesta. Täytyy käydä huomenissa kurkkaamassa, miten taimet voivat. Tein niille hallaharsosta auringonsuojat, mutta tuuli on voinut riepotella ne jo pois.

Seuraava vaihe onkin sitten käydä taistoon rikkaruohoja vastaan. Harson alla olleet porkkanat ja palsternakat ovat itäneet hyvin - ja niin ovat myös roskat. Tulevillekin viikoille on siis töitä tiedossa! Mutta onneksi palstaharrastus ei ole pelkkää puurtamista, ilonaiheitakin on. Muun muassa maa-artisokat ovat lähteneet hyvin matkaan. Ja retiisejä sain jo harventaa, ja yhden raparperinvarrenkin ehdin jo maistella. Satoakin on jo siis tullut.

Viikon vinkki: Sanomalehtipotit

Tänä vuonna kylvin niin paljon siemeniä esikasvatukseen, että oli pakko opetella sanomalehtipottien tekeminen. Eikä se vaikeaa ollutkaan, homman pullonkaulaksi osoittautui sanomalehtien saaminen. Meille ei ilmaisjakeluita tule, ja taloyhtiön lehtiroskiksessakin oli muutama vaivainen aviisi aivan pohjalla. Muutaman tabloid-kokoisen lehden onnistuin löytämään ja ne riittivätkin.

 1. Leikkaa tabloid-kokoinen lehti taitteelta kahteen osaan.

 2. Taita sivunippu pitkittäin puoliksi.

3. Avaa taite ja leikkaa sivut pienemmäksi noin 2-3 cm päästä taitteelta. Leikkaa maalarinteipistä 5-6 cm pituisia pätkiä, ja kiinnitä esim. pöydän reunaan, josta saat ne helposti otettua.

4. Käytä n. 7-8 cm halkaisijaltaan olevaa pulloa pottien tekemiseen. Käännä taite pulloa vasten, jolloin se jää potin sisäpuolelle vahvistamaan yläreunaa. Yksinkertainen sivu riittää.

5. Kääri sanomalehti tiukasti pullon ympäri ja kiinnitä sauma maalarinteipillä. Jätä pohjaa varten n. 3-4 cm tyhjää.

6. Rutista tyhjä osa kasaan ja paina pohjaa vasten ensin kädellä.

7. Pohjaan ei saa jäädä reikää.

8. Ota pullo varovasti pois ja tule potin pohjaa tasoa vasten.

9. Täytä potti välittömästi mullalla ainakin puoliväliin ja tiivistä käsin potin ollessa tasoa vasten.

10. Kouli taimet potteihin ja täytä mullalla. Jätä kuitenkin kasteluvaraa.

11. Siirrä potit mielellään vesitiiviille reunalliselle alustalle vieri viereen. Tue potteja pohjasta, kun siirtelet niitä. Kastele potit vasta, kun ne ovat alustalla, sillä sanomalehti on melko haurasta. Alustan avulla taimet voi siirtää helposti ulos karaistumaan.


(Alusta: Ikean Kenkämatto 1,99€/kpl)

Lämpöä odotellessa

On tämä melkoinen kevät! Alkuviikosta nähtiin räntää, lunta ja rakeita enemmän kuin joinakin jouluina. Tulppaanit ja muut sipulikukat värjöttelevät miten kuten kukkapenkissä ja puiden pienet silmut ovat jähmettyneet kasvussaan paikalleen. Puutarhaihmistä piinataan: maa olisi valmis, mutta lämpö puuttuu! Onneksi viikonloppuna alkoi olla taas toivoa, aurinko paistoi ja elohopea kiipesi kymmenen asteen paremmalle puolelle.

Äitienpäivän aamuna saapastelin heti yhdeksän jälkeen palstalle. Oi mikä ihanuus, linnut lauloivat, kesän ensimmäinen käki kukkui ja auringon lämpö hiveli ainakin mustan takin selkämystä. Olen seurannut tarkasti säätiedotuksia, ja nyt näyttäisi siltä, että kevät on pääsemässä käyntiin. Alkuviikosta yölämpötila voi vielä käväistä lähellä nollaa, mutta sitten alkaa näyttää hyvältä. Uskaltauduin siis kylvöpuuhiin! Penkkien aihiot olin jo tehnyt, ja nyt sitten levittelin luonnonlannoitteet, hiekat ja turvemullat penkkeihin. Pikkuisen sekoittelua, ja se oli siinä.

Kylvin ensimmäiseksi sivupenkkeihin kukkia: toiseen tuli idänunikkoa, tarhaidänunikkoa, pionounikkoa ja ruiskaunokkia hajakylvönä, ja toiseen kehäkukkaa. Onneksi vesipostit olivat jo toiminnassa ja sain kasteltua kylvökset. Ensimmäiseen hyötypenkkiin ahdoin kolme riviä, reunoille porkkanaa ja keskelle palsternakkaa. Palsternakan siemeniä liottelin tunnin verran, että lähtisivät paremmin matkaan. Tein mullasta ja hiekasta seoksen, jolla peittelin rivit. Luulen, että sen läpi taimien on helpompi ponnistaa näkyviin kuin kuivankoppuraisen saven. Lopuksi vielä verhosin penkin harsolla, se sekä lämmittää että suojaa porkkanakempeiltä ja muilta öttiäisiltä.

Sitten oli vuorossa peruna ja härkäpapu. Peruna ja härkäpapu ovat kumppanuuskasveja, ja kokeilenkin avittaa perunoita typen saannissa kylvämällä härkäpapuakin vakoihin. Järjestykseksi tuli 2 perunaa - 2 härkäpapua - 1 peruna - 2 härkäpapua - 2 perunaa. Perunalajikkeena minulla on siikliä ja rosamundaa. Toiseen perunapalstaan tulee puikulaa ja ehkä uutta jussia, mutta sen istutus saa jäädä vähän myöhempään ajankohtaan.

Koska oli äitienpäivä ja vielä aikainen aamu, palstoilla oli autiota. Sain siis puuhastella omassa rauhassa. Kylväessäni siemeniä muistelin omaa äitiäni, joka asustaa satoja kilometrejä pohjoisempana. Tunsin kiitollisuutta äidistä, joka on opettanut tekemään rivit haravanvarrella, porkkanansiementen ja perunoiden kylvötiheyden, juolavehnän juurien perkaamisen ja monta monta muuta asiaa kasvien viljelyyn liittyen. Ei itsestään selvää kaikille. Kukkia siis äidille!

Viikon resepti: Kesäkurpitsapannu

Kesäkurpitsa on kiva viljeltävä, sillä siitä saa yleensä satoa yllin kyllin ellei liikaakin. Kesäkurpitsoja varten reseptejä on siis hyvä olla takataskussa enemmänkin, että ne saa tiukan paikan tullen upotettua johonkin. Tämä pannulla tehtävä kesäkurpitsapaistos sopii esim. broileripihvien kyytipojaksi.

Kesäkurpitsapannu

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2-3 tomaattia
1-2 puna- tai keltasipulia
1 pkt fetajuustoa
öljyä
suolaa
mustapippuria

1. Pilko kesäkurpitsa ja punasipuli lohkoiksi
2. Lisää pannulle loraus öljyä sekä kesäkurpitsa ja sipuli ja anna paistua noin 10 minuuttia
3. Kuutioi fetajuusto ja lohko tomaatit ja lisää pannulle
4. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja anna muhia vielä n. 10 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes fetajuusto on sulanut ja muuttunut kastikemaiseksi

Palsta x2

Viikkoon mahtui tavoitteiden saavuttamisia ja yllätyksellisiä käänteitä. Sain perjantaina vihdoin viimeisenkin palan palstaa perattua ja sekös, jos mikä tuntui hyvältä! Pääsin kaivamaan käytävät esiin ja tekemään penkkejä kylvöksiä varten. Penkkejä tuli enemmän kuin olin suunnitellut! Palstan ympärille laitettiin samalla juuriestenauha. En tiedä, onko siitä hyötyä, mutta rajaa se ainakin tontin selvästi.

Yllätyksellistä oli se, että saimme myös viereisen palstan käyttöön mieheni halutessa vuokrata vapaana olleen palstan! Suunnitelmat menivät osaksi uusiksi, nyt en laitakaan alkuperäiselle palstalle oleskelutilaa, vaan se on puhtaasti viljelyssä. Laajennuspalsta on onneksi hyvässä kunnossa eikä varsinaista kunnostustyötä tarvitse tehdä. Tilaa on nyt aarin sijasta kaksi, mikä antaa mahdollisuuden tilaavievienkin kasvien viljelyyn. Maisseja laitoin heti esikasvatukseen, vaikka kevät ei lupailekaan sille otollista säätilaa. Ostin käytetyn pöydän ja pari tuolia palstalle.

Penkit on nyt siis hahmoteltu pastoille ja nyt sitten odotellaan lämpimämpiä säitä, että pääsisi myös kylvämään. Laajennuspalstalla on pientä perkaamista, säleikköjen asennusta ja maan tasoitusta. Vanhan kompostin voisi pengastaa ja katsoa, joko pohjalla olisi multaa.

Viikon vinkki: Kasvisto-tunika

Kevät on houkutellut ompeluinnostuksenkin hereille. Alkuvuodesta olen ihastellut mitä ihanampia kotimaisia kasviaiheisia kuoseja verkkokaupoissa ja nyt työn alle pääsi Majapuulta tilaamani Leena Rengon suunnittelema Kasvisto-kangas. Kangas muistuttaa vanhaa koulun mustapohjaista kasvitaulua, ehkä kuosissa on tavoiteltu niittyleinikin olemusta. Kangas on minusta oikein sopiva viljelyintoilijalle, omalla palstallanikin niittyleinikin alkuja riitti viime kesänä ihan riesaksi asti.

Päätin tehdä kankaasta tunikan Ottobre 2/2017 lehden Hideaway-kaavalla. Lisäksi tarvitsin mustaa trikoota, joka sekin löytyi Majapuulta. Kankaan leikkuu vaati hieman ajattelua, että kukat kohdistuivat hyvin tunikaan. Leikkasin vain etu- ja takakappaleen ja taskupussit Kasvisto-kankaasta, hihat ja sivuetukappale tulivat mustasta trikoosta. Tunikan alkuperäisessä kaavassa on huppu, mutta sitä en halunnut tehdä.

Ompelu aloitettiin taskuista ja edettiin hihojen ja sivusaumojen ompelulla kanttauksiin ja päärmeisiin. Ja kas, valmista tuli! Tämä tunika päällä voi sitten käydä kastelureissuilla palstalla.

Kääntämistä ja kitkentää - ja vähän istutusta

Menneelle viikolle osui kolme aurinkoista päivää, jolloin suuntasin kasvimaalle töihin. Kuinka kivaa olikaan avata työkalulaatikko, kaivaa esiin talikko, sanko ja hanskat ja aloittaa viimeisten parin-kolmenkymmenen neliön perkuu-urakka. Joku toinen voisi kauhistua, mutta minulla puski pintaan raivausinto ja halu nähdä työn tuloksia. Huhkin kerralla vain pari tuntia, ja siinä ajassa sain puhtaaksi kolme-neljä neliötä, juurien määrästä riippuen. Ani harva on vielä aloittanut palstapuuhastelun - he ovat ehkä vuosien viljelyn karaisemia, kylmien säiden hillitsemiä tai muuten vaan estyneitä. Mutta minä käänsin, ravistelin ja rikoin paakkuja, selvittelin juuria sankoon ja jatkoin, talikonpisto talikonpistolta.

Perkaaminen on melko monotonista puuhaa ja siinä ehtii samalla mietiskellä juttuja aiheesta ja aiheen vierestä. Aiheeseen liittyvä välähdys on siirtää työkalulaatikko vielä kertaalleen aivan palstan takanurkkaan. Siellä se on poissa silmissä ja myös sijoittuu vesipisteeseen ja komposteihin nähden paremmin. Toinen välähdys kohdistuu edellisen palstalaisen istuttamiin pensasmustikoihin. Ne on istutettu tosi harvaan, eikä peltoympäristö oikein muutenkaan ole maaperältään niille suotuisa. Taidan siirtää ne turveharkkojen viereen kukkapenkkiini! Vaihdan ensin kukkapenkin mullan havu- ja rodomultaan. Siitä tykkäisi myös lähelle istutettu jalokärhö. Pensasmustikoiden kaunis ruskaväristyskin sopii kukkapenkkiin, sekin jo ilahduttaisi vaikkei satoa tulisikaan. Palstalta vapautuvaan tilaan teen mansikkamaan, joka aikaisemman suunnitelman mukaisesti oli sijoitettu vähän tönkösti keskelle maata.

Ensimmäiset istutukset palstalle on myös tehty. Maa-artisokat päätyivät eilen maan poveen. Toivottavasti eivät säikähdä heti perään tullutta räntäsadetta. Mutta nehän ovat tunnetusti kylmää kestäviä, selviäväthän ne yli talvenkin maassa. Nyt olen sitten hankkinut palstalleni ikuisen riesan, mutta maukkaan sellaisen. Onneksi istutusmukuloita jäi muutama myös syötäväksi!

Tulevan viikon agendalla on kitkemisen loppuun saattaminen. Sitten pääsenkin vielä kivempiin hommiin!

Viikon resepti: Punajuuri-vuohenjuustopaistos

Viikon reseptinä on yksinkertainen, mutta ah-niin-maukas punajuuri-vuohenjuustopaistos. Tämä on yksi niistä ruoista, joiden takia palstalleni on tulossa punajuuripenkki.

Punajuuri-vuohenjuustopaistos

4-5 raakaa punajuurta
180 g (1 pkt) vuohenjuustoa
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja viipaloi punajuuret
2. Rasvaa laakea paistovuoka ja lado punajuuriviipaleet vuokaan limittäin toistensa kanssa
3. Mausta suolalla ja pippurilla
4. Paista 200 asteessa 30min
5. Viipaloi vuohenjuusto, ota paistos uunista ja lado vuohenjuustot punajuurien päälle
6. Paista vielä 20min, kunnes vuohenjuustot saavat vähän väriä
7. Tarjoa esim. jauhelihapihvien kanssa