Maan povessa kasvavi siemenen... itu

Viuh, ehdin kuin ehdinkin kylvää kaikki siemenet ennen kesäkuuta. Viimeisimpänä mullan alle peittelin punajuuren siemenet. Ja nyt sitten taas odotellaan... ja kastellaan. Kivana yllätyksenä viime yönä oli satanut kymmenen milliä, joten nyt sai menovettä myös ympäröivä luonto. Parhautta olisi tietysti, jos sama toistuisi koko kesän noin kolmen päivän välein. Ainahan sitä saa toivoa.

Kevätkesän vihreys on vastustamatonta harmaan ja ruskean sävyjen jälkeen. Kaikki on vielä niin uutta, vaikka sama herääminen nähdään joka vuosi. Puut, pensaat, ruoho, versot, pienet sirkkalehdet. All green shades. Ripauksina muita värejä, keltaista, vaaleanpunaista ja valkoista. Valokuvauksellista ja maalauksellista. Rujous saa vaatteet peitoksi.

  

Kesä tekee tuloaan

Pitkään on saatu odotella kunnollisia kylvösäitä. Nyt näyttävät sääennustukset sellaisilta, että puin työvermeet päälle ja suuntasin palstalle siemenlaatikko mukanani. Viljelykartan piirustelin joku aika sitten ihan perinteisesti ruutupaperille. Lapiolla ja talikolla oli käyttöä, kun putsasin käytäviä rikkaruohoista ja valmistelin penkkejä kylvöksiä varten. Kurkut, lantut, porkkanat ja palsternakat ehdin saamaan maahan harson alle ennen kuin raekuuro yllätti. Onneksi ehdin tehdä päivän tärkeimmän tehtävän auringonpaisteessa, eli syödä herkkueväsleivät ja juoda termarikahvit.

Ex tempore tein myös yhden yrttipenkin lisää, kun jämäpuutavaraa edelleenkin on kulutettavana. Ja siirsin minttupenkin lavakauluksen kurkkupenkkiä ympäröimään. Joka vuosi tuntuu puuhaa riittävän, vähintäänkin pitää siirrellä monivuotisia kasveja paikasta toiseen. Mutta pelkkää hauskuuttahan tämä uuden luominen, uudelleenorganisointi ja rehkiminen on. Huomenna jatketaan!