lauantai 10. kesäkuuta 2017

Viikon resepti: Nokkosletut tonnikalatäytteellä

Kevään siemenhuumassa tulin ostaneeksi myös nokkosen siemeniä. En ruvennut niitä kuitenkaan kylvämään, sillä huomasin näitä vitamiinipommeja kasvavan myös luonnostaan palstan laitamilla. Keräsin nokkosista latvukset, riivin ne kotona lehdiksi, huuhtelin kylmällä vedellä, ryöppäsin kiehuvassa vedessä muutaman minuutin ja pilkoin veitsellä pienemmiksi. Osan pakastin desin annospusseissa talven varalle ja lopuista tein lettuja. Maistuivat oikein hyvin suolaisen täytteen kanssa.

Nokkosletut (4kpl)

1 muna
2,5 dl maitoa
1,25 dl vehnäjauhoa
1 dl ryöpättyä nokkosta silputtuna
1/4 tl suolaa
1 rkl öljyä
voita paistamiseen

Täyte:
1 dl turkkilaista jogurttia
1 prk tonnikalapaloja vedessä
sitruunapippuria

Valmistus:
1. Riko munan rakenne vatkaamalla, lisää maitoa ja jauhoja vuorotellen ja sekoita tasaiseksi
2. Lisää ryöpätyt nokkoset, suola ja mausteet.
3. Sekoita tasaiseksi ja anna turvota puoli tuntia.
4. Valmista täyte. Valuta vesi tonnikalasta, sekoita turkkilaiseen jogurttiin ja mausta sitruunapippurilla.
4. Kuumenna levy, ja paista letut voissa.
5. Lisää täytettä letulle ja kääri rullalle. Tarjoa välittömästi.


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kiireisin aika takana

Edellisestä kuulumispostauksesta on kulunut jo kolme viikkoa. Täytyy siis kuroa aukko kiinni, sillä tauko ei ole johtunut tapahtumattomuudesta vaan kiireestä. Vietin äitienpäivää seuraavan lämpimän viikonlopun kotikotona, ja luonnollisesti asiat palstalla eivät silloin edenneet. En uskaltanut myöskään kylvää mitään ennen matkaa, sillä kylvökset olisivat joutuneet selviämään kolme päivää melkein helleolosuhteissa. Mutta kiva oli kotonakin käydä, siellä IV-vyöhykkeellä siemenet olivat päätyneet jo maahan harsojen alle. Minä sain lähtiäisiksi liudan istutettavia taimia: mansikoita, ruohosipulia, dahlian, vuohenjuurta, iiriksiä, ja monia muita. Suurin osa päätyi kukkapenkkiin, vain mansikat ja ruohosipuli päätyivät palstalle.

Seuraavan viikon illat pakerrettiinkin sitten ahkerasti. Tein mansikoille kaksoisrivipenkin, kylvin salaatit, tillit, persiljat, retiisit, sipulit ja herneet. Herneet laitoin Lidlistä ostettuihin reikämuovitunneleihin, etteivät linnut napsisi niitä suihinsa. Vielä viimeiseksi punajuuret harson alle, ja sitten hyötykasvien osalta kylvökset alkoivat olla hyvällä mallilla, vain maissit, kurpitsat, kaalit ja kurkut puuttuivat.

Keskiviikkona ahkeroin vielä vadelmapuskien reunamilla, sillä juolavehnä oli päässyt leviämään sinne. Talikkohommia siis taas. Muutama jätesäkillinen juuria tuli raahattua pois. Helatorstaina asensimme säleiköt salko- ja härkäpapujen tueksi. Lauantai-aamupäivän sitten käytin mullan siirtelyyn paikasta toiseen, että sain kurpitsa- ja maissipenkit sopivan kokoisiksi. Pääsin myös kylvämään kukkia, multaan päätyi auringonkukkaa, kamomillasauniota ja kosmoskukkaa.

Odotettu sade alkoi tiistai-iltana ja vielä keskiviikkoaamunakin ripautteli jonkin verran. Kymmenisen milliä hienojakoista sadetta teki varmasti terää keinotekoisen kastelun varassa olleelle maalle. Lämpötilat olivat olleet matalahkot, joten taimien kasvatus sisätiloissa jatkui edelleen. Kylvin kurkut, kurpitsat ja salkopavun kesäkuun alussa, ja muutaman taimen ostin myös Annalan taimitorilta. Taimipotteja kertyi lopulta melkein ahdistava määrä: laskin tässä yhtenä päivänä, että sisätiloissa majaili parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 123 tainta.

Eilen alkoi olla taas sen verran lämmintä, ja ennusteetkin näyttävät hyviltä, että istutin pari kurkkua, kurpitsaa, kaalta ja papua. Niille on olemassa vielä korvaustaimet, jos eilinen auringonpaiste oli niille liikaa. Tänään on sadepäivä, joten saavat aikaa toipua eileisestä porotuksesta. Täytyy käydä huomenissa kurkkaamassa, miten taimet voivat. Tein niille hallaharsosta auringonsuojat, mutta tuuli on voinut riepotella ne jo pois.

Seuraava vaihe onkin sitten käydä taistoon rikkaruohoja vastaan. Harson alla olleet porkkanat ja palsternakat ovat itäneet hyvin - ja niin ovat myös roskat. Tulevillekin viikoille on siis töitä tiedossa! Mutta onneksi palstaharrastus ei ole pelkkää puurtamista, ilonaiheitakin on. Muun muassa maa-artisokat ovat lähteneet hyvin matkaan. Ja retiisejä sain jo harventaa, ja yhden raparperinvarrenkin ehdin jo maistella. Satoakin on jo siis tullut.