Talvilepoaika

Palsta on saateltu talviteloille. Viimeisimpänä toimena levitin penkkeihin 25 kg kalkkia ja käänsin lapiolla koko aarin kerralla. No, ottihan se vähän selkälihaksiin, mutta tulipahan tehtyä. Keräilin myös pois mustuneet varret ja muut törröttäjät. Rikkaruohot jätin käytäville, onpahan sitten keväällä taas perkuutöitä ennen kylvöjä.

Sisätiloihin palattuani kävin siemenpussit läpi ja tein olemassa olevista siemenistä listauksen ensi kevättä varten. Aika paljon onnistuin keräilemään siemeniä myös omista kukista. Talvikylvöjä aion kokeilla uudelleen, se oli niin helppo tapa saada kestäviä taimia. Erityisen innolla odotan, saanko kärhöjä lisättyä siemenestä. Pihassa Ville de Lyonit kukkivat niin kauniisti, että soisin niitä olevan enemmänkin, vaikka palstallakin.

Aika hyvin olen saanut jo kulutettua sadoksi saatuja juureksia. Kyssäkaalet, lantut ja punajuuret on syöty uunijuureksina ja kasvissosekeittoina. Okei, onhan niitä vielä pakkasessa, mutta jääkaappiin alkaa taas mahtua muutakin kuin satoa.

Paprikat toin jo hyvissä ajoin sisälle jatkamaan kasvuaan, ja nyt ne vihdoin alkavat olla kypsiä. Ei olisi Suomen kesän pituus riittänyt niille. Kauniita keltaisia viisisenttisiä paprikoita on kiva katsella, ihan kelpo huonekasveja ovat!

Huomenna siirrytään taas talviaikaan, ja illat pimenevät kertaheitolla. Enää ei palstalla häärittäisi arki-iltoina, mutta onneksi hommat on jo hoidettu. Nyt vaan odottelemaan seuraavaa kasvukautta. Ja aurinkoa.

Sipuleita ja muuta satoa

Lauantaiksi sattui kaunis aurinkoinen sää, joten oli aika tunnustaa, että syksy on tullut ja suunnata palstalle sadonkorjuutöihin. Elinvoimainen kesän vihreys olikin siellä muuttunut jo ruskan väreiksi. Sateiden myötä rikkaruohot olivat varsin tehokkaasti vallanneet käytävät ja penkinreunukset.

Mutta first things first, eli perunapenkkien kimppuun. Rosamundat olivat kasvaneet ihan oikeiden uuniperunoiden kokoisiksi, eivätkä Colomban mukulatkaan jääneet paljoa koossa taakse. Kesäporkkanat nostin myös jo pois, ja osan lantuista, kyssäkaaleista ja palsternakoista. Kurkkuun ja kesäkurpitsaan oli kehittynyt vielä viimeiset vihreät pötkylät, ja kukkiakin näkyi vielä, mutta kärräsin kasvustot silti jo nyt kompostiin.

Sateiden myötä on tullut myös muutamia yllätysitämisiä. Muun muassa kukkapenkkiin on ilmestynyt leijonankitarivi, mutta ne eivät taida ehtiä enää kukkaan. Myös lyhtykoison taimia on ilmaantunut. Ja kosmoskukka on vasta nyt loistossaan.

Parvekkeella tomaatteja on vielä muutama kymmenen kypsymättä. Onneksi loppukypsytys onnistuu sisälläkin, jos lämpö ulkona ei enää riitä. Paprikat ovat vielä ihan vihreitä, joten niille kasvukausi oli liian lyhyt. Chilit saivat palkonsa muutettua punaisiksi ja ovat varsin tujuja maultaan. Nostetut sipulit ovat olleet kuivumassa parvekkeella, ja ne olen jo hiertänyt irti varsistaan. Komea korillinen niitä tulikin!

Espanjalainen munakas

Keittiövälineistö sai täydennystä valurautapannusta, ja päätin kokeilla espanjalaisen munakkaan valmistusta tällä halkaisijaltaan pienehköllä (17cm) pannulla.

Espanjalainen munakas 

1 sipuli
3 raakaa perunaa
4 kananmunaa
1 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä

1. Kuori perunat ja silppua ne pieneksi esim. sipulileikkurilla, samoin kuin sipulikin.
2. Sekoita peruna ja sipuli kananmunien kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla.
3. Kuumenna öljy valurautapannussa ja lisää munakasmassa pannulle.
4. Vähennä lämpöä (esim. kolmoselle) ja anna hautua n. 10min. Käännä munakas lautasen avulla toisin päin. Paista toiset 10min.
5. Nauti joko sellaisenaan tai esim. barbeque-kastikkeella maustettuna.

Korjuupuuhia

Tällä viikolla saatiin pitkästä aikaa vettä vähän reippaammin. Viimeksi kunnon sateita on tullut heinäkuun alkupuolella, joten aika kuiva on ollut tämäkin kesä. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa helteineen saivat taas tarhurin kastelemaan ahkerasti viljelyksiä. Melko hyvin siellä on pärjäilty, ainoastaan itusilmuista kasvatetut valkosipulit ovat melkein kaikki kuihtuneet pois.

Vadelmasato on tänäkin vuonna ollut erittäin runsas, eikä loppua näy. Uusia pakasterasioita on jouduttu ostamaan, ja tilan säästön takia osa on pakastettu soseena. Aamiaissmoothieita siis tiedossa talven mittaan! Pakkaseen on päätynyt myös ryöpättyä uudenseelanninpinaattia. Ehkä sitäkin voi livauttaa pirtelön joukkoon.

Elokuun alussa sipulit alkoivat roikottaa varsiaan sen näköisinä, että päätin nostaa niistä suurimman osan jo pois kuivumaan. Pienimmät jätin vielä kasvamaan. Herneetkin alkoivat kellastua, joten keräsin viimeiset palot ja leikkasin varret poikki parin-kolmen lehtiparin jälkeen. Katsotaan jaksavatko tehdä toista satoa vielä, jos kelejä riittää. Myös perunanvarret kellastuivat, mutta niillä syy taisi olla rutto. Jussissa ilmiö oli voimakkaampi, Rosamundan maanpäällinen kasvusto näyttää vieläkin melko hyvältä. Leikkasin siis Jussin varret pois, ja nostin pari vartta. Kaunista, puhdasta soikeanpyöreää perunaahan siellä!

Nyt kun penkkeihin alkaa sadonkorjuun myötä tulla uutta tilaa, kylvin aukkoihin tavallista pinaattia, retiisiä, korianteria ja tilliä. Pinaatti on keväällä kylvettynä ruvennut aina kukkimaan, joten myöhensin kylvöä reilusti. Retiisit maistuvat myös syksyllä, eivätkä pelkästään varhain keväällä. Kevätkylvetyt korianteri ja tilli äityivät myös tekemään siemeniä ennen kuin ehdin lehtiä mihinkään käyttämään. Tilliä toki kuivasin, ja olipahan aika tymäkät tuoksut lähistöllä. Korianterista saisi jo kerätä siemeniä jos haluaisi.

Porkkanat ovat sormen paksuisia, kyssäkaalet kananmunan kokoisia, lantut nyrkin kokoisia, härkäpavut meheviä ja isoja. Nyt on hyvä aika siirtyä hetkeksi kasvisruokamoodiin!

Spagettikurpitsa-tattihöystö

Ostin keväällä Annalan taimitorilta spagettikurpitsan taimen, ja nyt ensimmäinen kurpitsa päätyi tattihöystöksi. Käytin viimevuotisia kuivattuja herkkutatteja, sillä tänä vuonna sienet eivät ole vielä nousseet.

Spagettikurpitsa-tattihöystö

n. 900 g spagettikurpitsa
50 g kuivattuja herkkutatteja
1 dl parmesaania raastettuna
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl oliiviöljyä
2 dl ruokakermaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

1. Liota kuivattuja tatteja viileässä vedessä n. tunti
2. Raasta parmesaanijuusto
3. Pilko valkosipulinkynnet pieniksi
4. Silppua persilja
5. Halkaise spagettikurpitsa pituussuunnassa kahtia ja paista uunissa 200C:ssa n. 45min, leikkauspinta alaspäin. Poista keskikohta siemenineen ja riivi loppu kurpitsa haarukalla spagetiksi.
6. Valmista tattihöystö kuumentamalla öljy paistinpannussa, kuullottamalla valkosipuli öljyssä ja lisäämällä kuiviksi puristellut sienet joukkoon. Varo rasvan roiskumista. Anna kypsentyä.
7. Lisää riivitty spagettikurpitsa, persilja, parmesaani ja kerma. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua hetken, niin että juusto sulaa.

Punaista ja vihreää

Satokausi on alkanut marjojen kypsymisen myötä. Ensimmäiset mansikat alkoivat punertaa juhannuksen tietämillä, ja sen jälkeen rivejä on saanut käydä noukkimassa parin päivän välein. Huippusadon aikaan yhdellä kerralla keräsimme nelisen litraa. Maku oli marjoissa pääosin hyvä, mutta nahkamaisiksi jääneet pienet marjat saattoivat olla hyvinkin mauttomia ja sokerittomia. Nyt eletään jo loppusadon aikaa, mutta onneksi toinen punainen, vadelma, on aloittelemassa kauttaan. Toki herukoita ja karviaisiakin on jo syöty, mutta niitä ei riitä kuin maistiaisiksi. Ja jopa yksi mesimarjan puolikaskin on havaittu!

Vihreät kasvikset ovat myös alkaneet tuottaa satoa. Ensimmäiset kesäkurpitsat pääsivät pötkähtämään vähän liiankin suuriksi, mutta koska päätyivät raasteeksi pakastimeen, koolla ei ollut niin väliä. Tämän kesän uutuus, spagettikurpitsa, päätyy lähipäivinä keitoksi tai joksikin muuksi ruoaksi. Kesäkurpitsojen vieressä kasvaa avomaankurkku. Alunperin taimia oli kolme, mutta vain yksi jäi henkiin. Ehkä ihan hyvä, sillä tuo yksikin tuottaa pari-kolme kurkkua viikossa.

Muutenkin kasvimaalla voidaan melko hyvin. Lanttujen ja kyssäkaalien lehdet ovat reikäisiä, mutta juureen näyttää silti muodostuvan syötävää. Myös lehtikaalet ovat olleet tänä vuonna hyökkäyksen kohteena, mutta elättelen toiveita, että uudet lehdet säästyvät rei'ittäjiltä. Vieressä kasvaa kehäkukkaa, mutta sen karkotusvoima ei näytä ihan kaikkeen tehoavan. Alkukesästä pinaatteja samoin kuin herneitäkin kävi joku pitkäkoipinen lyhentelemässä, mutta ne ovat toenneet päästyään verkon alle suojaan. Punajuuret älysin suojata heti sirkkalehtivaiheessa.

Kotiparvekkeella kasvaa kuusi tomaattia, joiden piti olla pensastavia. Tihkukastelun ja -lannoituksen myötä niistä on tullut tosi rotevia. Kasvua hillitäkseni katkoin jo latvat, mutta silti yksikään raakileista ei vielä punerra. Onneksi lämpötilat ovat nyt nousussa, joten avoparveviljelijäkin saattaa saada sadoksi muutakin kuin vihreitä tomaatteja. Ja onhan tässä vielä elokuukin kypsymisaikaa.

Kukkarintamalla sormustinkukat ovat jo päättelemässä loistoaan, mutta muut kukat ovat vasta pääsemässä vauhtiin. Uusi ihastukseni on maurinmalva, kauniine tummanpunavioletteine kukkineen. Lisäksi se on vielä teeyrttikin. Talvella saatetaan juoda punasävyistä teetä!

Villiä menoa

Viime aikoina on taivaalta tullut sadetta aika sopivin väliajoin, joten viljellyt vihannekset on voinut jättää rauhassa kasvamaan ja suunnata kulku sen sijaan metsään. Keräysreissuilla on saanut samalla nauttia lintujen laulukonserteista. Toistaiseksi hyttysiäkin on ollut vielä siedettävä määrä.

Varustauduin korilla ja kumppareilla, ja kävin keräämässä pihlajan, ahomansikan, mustikan, koivun ja vadelman lehtiä lähimetsästä. Valitettavasti myös siitepölyaika oli käsillä, joten jouduin huuhtelemaan lehdet juoksevan veden alla ennen kuivausta. Pihlajan, vadelman ja ahomansikan lehdet hieroin käsien välissä palloksi ja laitoin lasipurkkiin lämpimään vesihauteeseen hiestymään yöksi. Aika aromikas tuoksu niistä levisi, kun levittelin niitä tarjottimelle seuraavana aamuna.  Kuivuttuaan sekoittelen niistä teeseoksia!

Myös kasvimaalla itsekylväytyneet kamomillat olisivat jo keräyskypsiä, mutta kaapista löytyy vielä niin paljon vanhaakin, että keräsin kukintoja vain vähän tänä vuonna. Silmäniloa niistä on kuitenkin paljon, ovat olleet ensimmäisten joukossa kukkimassa.

Kasvukausi alkakoon!

Toukokuun  kolmas viikko on ollut kylvöjen aikaa. Äitienpäivänä rohkaistuin sääennusteista sen verran, että kylvin porkkanat ja sipulit maahan harson alle. Ja siitä se sitten lähti, riveihin järjestyivät vuorollaan härkäpavut, kyssäkaalet, lantut, palsternakat, salaatit, perunat, punajuuret ja herneet. Perussettiä, tosin kyssäkaalta en ole ennen viljellyt. Minulla on ollut niitä myös esikasvatuksessa, mutta näyttivät itävän erittäin nopeasti myös suorakylvettynä. Kukista olen kylvänyt jo kehäkukat, kuitu- ja punapellavan sekä tuoksuherneen.

Esikasvatukset ovat olleet murheenkryynejä. Kaiken pahan alku on ollut kirvalauma, joka ensin pesiytyi chileihin ja tarttui niistä kaalintaimiin, tsinnioihin ja paprikoihin. Olen kyllä suihkutellut kasveja mäntysuopaliuoksella, ja myös listinyt vihreitä iivareita paljain käsinkin - mutta silti niistä ei taida lopullisesti eroon päästä. Tämän viimeisimmän lämpöaallon alettua siirsin koko taimikatraan ulos, selvitköön tai kuolkoon, mutta sisään niitä ei enää tuoda. Aah mikä ihanuus, kun sai taas siivottua paikat kunnolla! Ja taas note-to-self: pientä rajaa näiden esikasvatusten kanssa ensi vuonna. Ja ei ehkä chilejä ollenkaan. Lehdillä ja kukkanupuissa majailevista vieraista huolimatta kasvit ovat kehittäneet jo kaksi parisenttistä jalapenoa. Ovatkohan kenties mäntysuopa-aromilla terästettyjä?

Annalan taimitorillakin kävin ja löysin yrttipenkkiin ranskalaisen rakuunan, yrtti-iison ja salvian. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, ja hyväkuntoisia taimia tiski toisensa jälkeen pullollaan. Ja ihmisiä tietysti ruuhkaksi asti. Mieleen hiipi ajatus, että josko ostaisin taimet ensi vuonna kaikki valmiina. Pääsisi kyllä paljon vähemmällä.

Elättelin myös toivoa, että olisin löytänyt torilta latva-artisokkien taimia. En löytänyt, ja omiakin enää vain kaksi hengissä. Kurjuuksien kurjuus, niitä taimia on kasvateltu tammikuusta lähtien. Eikä ostotaimia ole kovin helppo löytää. Väsäsin latva-artisokille tukevan lavakauluksenkin tuossa kevään korvalla, mutta nyt sille on keksitty muuta käyttöä, se nimittäin muuntuukin parsakasvattamoksi! Parsan syötäviä kasvinosia saa tosin odotella muutamia vuosia, mutta onneksi kasvi tuottaa varsin sopivaa ainesta myös kukkakimppuihin.

Tänä vuonna toivottavasti saan vihdoin palstalta kukkia maljakkoonkin. Sormustinkukat ja harjaneilikat ovat hyvässä iskussa ja myös akilleijat, ritarinkannus, päivänkakkara ja liljat ovat kaikki heränneet. Voikukkiakin olisi yllin kyllin. Kyllä se kesä tästä tulee!

Talvikylvöjen kuulumisia

Talvikylvöslaatikko on ollut oman onnensa nojassa ulkona nyt kolme kuukautta. Takatalvikaan ei itäneitä taimia hetkauttanut, vaikka unohdin ottaa laatikon sisälle turvaan pakkaselta. Taimista tulee varmaan tosi kestäviä! Uusia vihreitä alkujakin on ilmestynyt harjaneilikan ja köynnöspinaatin seuraksi. Pari maurinmalvaa näkyy ponnistelevan maasta, useampi valju parsakaali on näyttäytynyt ja myös pikkiriikkisiä purppuratulikukan alkuja on ilmaantunut mullasta. Hiljaista on vielä akilleijojen, isotähtiputken ja karhunlaukan suunnalla. Mutta ehkä nekin vielä innostuvat, kunhan lämpöä saadaan lisää.

Lierihattu kierrätyskankaasta

Käväisin kierrätyskeskuksessa shoppailemassa, ja mukaan tarttui muun muassa mukavan vihreä verhona toiminut kangas. Minä näin siinä sieluni silmin tulevan hatun puutarhahommiin. Tähän asti olen pärjäillyt lippalakin ja aurinkolasien kanssa, mutta tänä keväänä käräytin korvanlehteni ylenpalttisessa auringonpaisteessa huhkiessani. Lieristä olisi ollut apua. Olen etsinyt kunnon lierihattua jo pitkään, mutta kokeilemani ovat aina olleet liian pieniä. Mulla kun sattuu olemaan iso pää ja paksut hiukset. Ei ole kivaa, jos vanne puristaa päätä. Siispä päätin väkertää hatun itse.

Katselin hieman mallia netissä olevista itse tehdyistä hellehatuista ja aloin sitten piirtämään kaavaa hatulle, jonka sisämitta olisi 63-64cm. Tällöin ei kampauskaan menisi ihan littanaksi. Suunnittelin hatun pääosan kuudesta kiilasta, ja lierin edestä pidemmäksi kuin takaa. Laitoin lieriin kovikekankaan ja päälliseen tukikankaan, koska kangas oli melko ohutta. Oppirahoja joutui tietysti ensimmäistä kertaa tekiessä makselemaan, eikä puutarhahattu kaikilta osin kestä tarkempaa tutkimista. Ensimmäinen versio muistutti elävästi Pekka Puupään hattua, koska pääosan kiilat olivat liian korkeita. Pari vekkiä niskaan ja tsadaa, siitä tuli oikein veikeä!

Sen verran juttu alkoi kuitenkin hatuttaa, että päätin tehdä uuden yrityksen parannetulla kaavalla, tällä kertaa paksuhkosta harmaansinisestä pellavasta. Otin vähän kuviakin eri vaiheista, jos joku haluaa ruveta vastaavaan puuhaan. Oikein hauska projekti oli, ja saatan tehdä muitakin hattuja! Kumpikin näistä nimittäin päätyy käyttöön.

Sahausta, lapiointia ja kitkentää

Palstakausi on alkanut nikkaroinnin merkeissä. Sää on ollut mitä keväisin pääsiäisestä asti, ja puuhailu on ollut yhtä juhlaa sekin. Saimme viime keväänä purkulautaa lahjoituksena, ja en ole tykännyt yhtään lautakasoista, joita palstalla on pyörinyt. Siispä hyödyntämään niitä! Lajittelin laudat ensin lajeittain: löytyi kakkosnelosta, paneelilautaa, vaneria ja kakkoskakkosta. Ja pikkuhiljaa alkoi hahmottua raaka-aineiden riittävyys. Kakkosnelosista tein latva-artisokille lavakauluksen, jonka suojissa ne ehkä jopa talvehtivat. Paneelilaudan pätkistä syntyi kompostori, jossa on irrotettava lautaetureuna. Vanerista ja kakkoskakkosista syntyi reunus kukkapenkkiin. Kasat vähenivät ja syntyi uutta kivaa ja tarpeellista, hieno homma!

Aloin myös pengastaa komposteja, mutta melko pian pintakerroksen alla lapio kalahti jäähän. No, eipä mitään, seuloin kompostia sitä mukaa kun se suli. Hyvää multaa tuli! Isommat sattumat laitoin uudestaan kompostoitumaan. Pidin suusuojaa päässä varmuuden vuoksi, sillä myyriä näkee juoksentelevan palstalla aina silloin tällöin. Saattavat tosin olla peltomyyriä, eikä myyräkuumetta levittäviä metsämyyriä. Varmuuden vuoksi pidin koppaa päässä, sillä olisi ikävää saada kuumetauti näin keväällä. Itämisaikahan taudissa on pari-kolme viikkoa, joten ei se ihan huomenna ainakaan iske.

Itse asiaankin pääsin lopulta, eli kitkemään rikkaruohoja pois käytäviltä ja penkeistä. Kyllä sen kyykkimisen taas selässään tunsi, mutta hienoltahan maa alkoi näyttää, kun voikukat ja muut rikat sai pois. Kylvää en vielä kauniista säästä huolimatta uskaltanut, sillä toukokuu alkaa kylmissä merkeissä. Ainoastaan viherkatteeksi tarkoitettu apila pääsi maahan. Mutta onpahan kaikki jo valmiina kylvöjä varten.

Sisätiloissa purkkien ja purnukoiden määrä on taas melkoinen. Tammikuussa kylvetyt chilit ovat jo isoja puskia, ja vääntävät jo kukkanuppuja. Samaan aikaan kylvetyt latva-artisokat ovat olleet maltillisempia kasvussaan, mutta niistäkin kymmenkunta tainta on edelleen hengissä. Huhtikuun puolessa välissä kylvin muun muassa kurkkuja ja kesäkurpitsoja, mutta niistä vain harva on lähtenyt kasvuun. Eniten tulossa on erilaisia kaaleja: ruusukaalta, kyssäkaalta, palmukaalta ja keräkaalta. Ja kukkia, tsinnioita ja krasseja. Vielä täytyy malttaa hieman istutuksien kanssa.

Talvikylvöksetkin ovat osittain itäneet! Laatikko on ollut varjoisassa paikassa aidan vieressä, ja lämpö on herätellyt harjaneilikan ja köynnöspinaatin kasvamaan. Nyt onkin vaikea paikka, kun muutamaksi lähiyöksi on luvattu miinusasteita. Annanko niiden selvitä omillaan, vai peittelenkö harsolla, vai tuon sisälle turvaan. Taidan tuoda sisälle, sillä ainakin köynnöspinaatti olisi kiva saada kasvamaan.

Pihassa on nähty jo värejäkin, sinisiä krookuksia, valkoisia hyasintteja ja vapun kunniaksi pieniä pinkkejä tulppaaneita. Oi kuinka ihania!

Kimalaisten kevätruokintaa

Viime viikonloppuna oli jo niin lämmintä, että ensimmäinen krookus, leskenlehti ja sinivuokko tuli bongattua täällä etelärannikolla. Takapihan krookuksessa vieraili myös ensimmäinen kimalainen, tai mötky, kuten lapsena niitä nimitin. Lämpö oli saanut ne heräämään ja oikomaan kangistuneen kroppansa.

Kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä, muun muassa vadelma- ja mustikkasadosta on kiittäminen näitä öttiäisiä. Suomessakin on useita kymmeniä kimalaisalalajeja, jotka poikkeavat toisistaan hieman kooltaan ja ulkonäöltään. Kimalaisista talvehtivat vain kuningattaret ja keväisten "mötkyjen" tehtävänä onkin perustaa uudet kimalaisyhdiskunnat kesäksi. Ensimmäisiin kimalaisiin tulisi siis suhtautua erityisen myötämielisesti! Mettä tulisi olla saatavilla heti keväällä. Aikaiset kukkijat ovat siis tarpeen!

Kimalaiskuningattaria on mahdollista avittaa myös keinotekoisesti. Tein itse keramiikkakurssilla häthätää kaksi kukkaa, joissa on pieni syvänne keskellä. Siihen leikkasin sienestä palasen. Ruoaksi tein sokerilientä, jossa on 40% sokeria ja 60% vettä  (120g sokeria + 180g vettä, lämmitys mikrossa, kunnes sokeri liukeni) ja vähän hunajaa. Tätä lientä imeytin sieneen ja toki sitä lillui kukan syvennyksessäkin. Sienen päälle voisi ripotella siitepölyä, koska myös se olisi tarpeen kimalaisille, mutta mulla sitä ei tähän hätään ollut. Pianhan pajut alkavat kukkia, ja kukatkin yleistyvät. Kriittisintä on tämä pari viikkoa, jolloin on jo lämmintä, mutta kukkia ei juurikaan auennut.Tänään aurinko paistoi heti aamusta, pakkasta oli muutamia asteita. Todennäköisesti pörriäisiä on ainakin iltapäivästä liikkeellä, joten kuskasin tekokukat ulos. Tein kukkia myös tyhjentyneistä rahkapurkeista, joten nopeitakin vaihtoehtoja mesilautaseksi löytyy. Toivottavasti maistuu!

Kaksitoista kuvaa Kevätmessuilta 2019

Kevätmessuilla tuli taas kierreltyä. Kuvat puhukoot puolestaan.

Maa-artisokkakeitto

Kevät etenee hurjaa vauhtia nyt kun on alkuun päässyt. Käväisin palstalla viemässä uudet kottikärryt sinne, ja samalla tsekkailin tilannetta. Raparperi oli jo herännyt ja marjapensaiden silmut pullistelivat. Maa oli lumesta paljas ja routakin jo pinnalta häipynyt. Maa-artisokan mukuloiden kaivaminen penkistä onnistui helposti. Tänä vuonna mukulat olivat sopivan kokoisia, kahdesta varresta tuli kilon verran kuorittua keittoainesta. Päätin siis järjestää juhlat suolistobakteereille, ne kun tykkäävät käyttää maa-artisokan sisältämää inuliinia ravinnokseen. Lopputuotteena syntyy ihmisen kannalta ei-niin-mukavaa kaasua, joka saattaa aiheuttaa ikäviä vatsanväänteitä. Kovin usein keittoa ei tämän vuoksi tule syötyä, vaikka se maultaan on herkullista. Erityisesti maitohappobakteerit tykkäävät inuliinista, ja olenkin joskus miettinyt mitä siitä seuraisi, jos ottaisi maitohappobakteeritabletin ja maa-artisokkakeittoa niille evääksi. Vielä en ole uskaltanut kokeilla.

Maa-artisokkakeitto

1 kg kuorittuja maa-artisokkia
500 g perunaa
2 sipulia
1 L vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
2 dl ruokakermaa

1. Kuori maa-artisokat ja laita kylmään veteen odottamaan.
2. Kuori myös perunat ja sipuli ja lohko ne maa-artisokkien joukkoon. Lisää kasvisliemikuutiot.
3. Keitä noin 20-30 minuuttia, kunnes maa-artisokat ja perunat ovat kypsiä.
4. Soseuta kermaiseksi sauvasekoittimella.
5. Mausta suolalla ja valkopippurilla, lisää kerma.

Maaliskuu maata näyttää

Toden totta, maata on näkyvissä, rahtasin nimittäin eilen ensimmäisen neljän säkin satsin multaa kaupasta kotiin. Sen seurauksena latva-artisokat pääsivät isoihin ruukkuihin kasvamaan, sillä printteripaperista tehdyt kasvupotit alkoivat kostuttuaan kuitenkin kuukaudessa haurastumaan liikaa. Potteja oli pakko hipelöidä päivittäin, sillä banaanikärpäset - tai mitä lienee pikkukärpäsiä ovat - tekivät niistä munahautomonsa, ja niitä valehtelematta sai listiä satoja päivässä. Ja juu, imuriakin käytettiin, vähemmän kuitenkin sen jälkeen, kun yksi taimista hävisi sen kitaan. Ongelma varmaan jatkuu myös isoihin muoviruukkuihin siirron jälkeenkin. Alkajaisiksi olen leikannut siitä samaisesta epäkelvosta printteripaperista kiekot ruukkujen päälle. Ehkä se estää riittävästi kärpästen pääsyä multaan munimaan.

Chilikin on koulittu isompiin ruukkuihin. Jotenkin kummasti niihin oli ilmaantunut kirvoja! Mistä ihmeestä nekin tulivat?? Vieressä kasvoi toki kaupan basilika ja korianteri, mutta eihän niissä yleensä kirvoja ole. Tai en ole kovin tarkkaan kyllä syynännyt. Ehkä pitäisi. No, tein sitten 2-prosenttista mäntysuopaliuosta suihkepulloon, ja suihkuttelin chilejä sillä pariin otteeseen. Ja lisäksi laitoin kakkulat nenälle, ja litistelin pinsettien kanssa lihavimmat yksilöt pois. Käsittelyt auttoivat, nyt kirvoja ei ole näkynyt.

Maaliskuussa jatkan esikasvatuksia maltillisesti. Kylvän kirsikkatomaatin, minipaprikan, hopeasipulin, mukulasellerin, rosmariinin ja leijonankidan hajakylvönä versotuskäytössä olleisiin purkkeihin. Nyyh, versotuksesta täytyy joksikin aikaa luopua, sillä tila ikkunoilla ja kasvivalojen alla ei riitä muuten esikasvatettaville.

Maata on näkyvissä myös pihan puolella, sateet ja auringonpaiste ovat ohentaneet lumikerrosta melkoisesti. Aidanvierustoilta lumi on kadonnut kokonaan, ja talvikylvölaatikkoni oli joutunut melkein 45 asteen kulmaan lumien sulettua toiselta reunalta. Eipä muuta kuin siirto tasaisempaan paikkaan ja lisää lunta päälle!

Huomiseksi lupaillaan tännekin lumisadetta, joten ei tässä vielä mikään lopullinen kevät ole alkanut. Minun puolesta voisi kyllä! Lenkkitossujalkaa vipattaa nimittäin. Maalis-huhtikuu on perinteisesti mun vuodenkierrossa pyhitetty kunnon kohotukselle ennen kylvökiireiden alkua. Ajatella, parin kuukauden päästä sitä todennäköisesti heilutaan lapionvarressa taas!

Talvikylvöjä

Kaappien siivouksessa vapautui yksi iso ja matala muovilaatikko, joka oli jo osittain rikki. Oivallinen talvikylvöjä varten! Siemeninventaarion yhteydessä huomasin, että mulla olisi muutamia lajeja kuten köynnöspinaatti, jotka vaatisivat kylmäkäsittelyn itääkseen. Keräilin kokeiluun muitakin siemeniä, akileijaa, harjaneilikkaa, isotähtiputkea, purppuratulikukkaa, karhunlaukkaa ja parsakaalta. Porasin muovilaatikkoon reikiä pohjaan, kylvin siemenet ruukkuihin, ladoin ruukut laatikkoon ja laatikon peittelin lumihankeen! Siellä saavat odotella kevättä! Tänä viikonloppuna onkin uskomattoman keväinen sää, joten nämä kylvöt tuntuvat ihan oikea-aikaisilta.

Versotukset jatkuvat ikkunalaudalla, erityisen ilahduttavia ovat olleet parsakaali, retiisi ja pellava, ne ovat kasvattaneet tanakoita syötäviä. Ei jatkoon -tuomion saivat rukola ja lehtikaali, niiden versot olivat kovin hentoisia ja lakosivat helposti. Sivutuotteena on syntynyt banaanikärpäsarmeija, mitä yritän pienentää koko ajan.

Latva-artisokat koulin omiin potteihinsa kasvamaan. Tein kasvatusruukut A4-kokoisista vähän paksummista kopiopapereista, jotka eivät sovi printteriimme. Kasvatusruukkuna paperi on pelittänyt ainakin tämän ensimmäisen viikon oikein hyvin. Yllättävää kyllä, kaikki koulitut 12 tainta selvisivät koulinnasta, vaikka osa juurista katkesikin. Osa työntää jo seuraavaa lehtiparia innolla.

Kasvis-fetajuustopihvit uunissa

Pakastimen aarteista syntyi vähähiilarisemmat kasvispihvit. Tekemiseen voi käyttää tavallisiakin vehnäjauhoja, mutta kun mantelijauhoa sattui olemaan, niin käytin sitä. Hyviä, jännän makeahkoja pihvejä tuli!

Kasvis-fetajuustopihvit uunissa (15 kpl)

200g lantturaastetta (pakaste)
200g palsternakkasosetta (pakaste)
250g porkkanarouhetta (pakaste)
3 sipulia
4 kananmunaa
1,5dl mantelijauhoa
200g Apetina-fetajuustoa
2tl suolaa
1tl timjamia
ripaus juustokuminaa

1. Pilko sipulit pieniksi ja fetajuusto kuutioiksi.
2. Sekoita ainekset keskenään.
3. Nostele leivinpaperilla päällystetylle pellille kasoja ja tasoita pihvin muotoon.
4. Paista 200C noin 20min, kunnes saavat vähän väriä.

Tarjoile vaikkapa versojen ja tonnikalapullien kanssa.

Vihreää väriä havaittu

Vaikka ulkona on kovin valkoista, vihreys on alkanut lisääntyä sisätiloissa! Keittiön ikkunalauta on valjastettu versotukseen, ja pyrin kylvämään joka viikko uudet siemenet. Luin oivan kirjan, Fionna Hillin Terveelliset ja maistuvat miniversot, ja sain siitä vaikutteita. Syöntikorkeuteen ehtivät ensin herneen- ja parsakaalin versot, ja takaa tulee rucolaa, retiisiä ja salaattia. Kasvua auttamassa on kirpparilta ostettu lukulamppu, johon vaihdettu kasvivalolamppu.

Investoin myös varsinaiseen kasvilamppusysteemiinkin. Kaupan yrttien elämän pidentämisessä Airamin Herby Led -kasvivalo vaikuttaa varsin toimivalta. Ainakin basilika venyy venymistää ja korianterikin on reippaan oloinen. Tämän systeemin viereen olen asemoinut hajavaloa saamaan kevään ensimmäiset kylvökset, latva-artisokan ja chilin. Latva-artisokat ovat jo ponkineet päänsä pinnalle, hyvinvoivia ovat ainakin vielä, vaikka siemenpussissa varoiteltiinkin niiden vaativasta luonteesta.

Vielä pitäisi viritellä vesiviljelysysteemit uuteen yritykseen. Viime vuonna sato jäi niukanlaiseksi, parhaiten pärjäsi chili - kunnes kuoli veden puutteeseen. Ehkä tänä vuonna paremmalla onnella.

Vanhaakin satoa on vielä pakkasessa yllin kyllin, muun muassa kasvispihvejä on tarkoitus tehdä vielä tällä viikolla. Niitä on helppo tehdä, kun ainekset ovat valmiina raasteena pakkasessa. Jopa ylivuotisille palmukaaleille on löytynyt käyttöä: ne päätyvät munakkaaseen tai keittoon. Hyvä niin! Tänä kesänä vuosi laittaa niitäkin taas viljelyyn.

Inventaariota, suunnittelua ja tilauksia

Hyvää uutta vuotta 2019! Vihdoinkin saatiin vuosi käännettyä taas kesää ja viljelykautta kohden. Tänä vuonna olen päättänyt ottaa järjestelmällisen otteen viljelyn suunnitteluun, että maahan päätyisi vanhat hyvikset, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä - tai ainakin värikästä. Kohtuullisesti olen siinä ennenkin onnistunut, mutta nyt tekee mieli jo tilailla siemeniä ja summamutikassa tehdessä voi tulla virheostoksia.

Viime keväänä tein Exceliin listan kaikista viljelyyn menevistä vihanneksista, yrteistä, yksivuotisista ja monivuotisista kukista sekä marjoista latinalaisine nimineen ja lajikkeineen. Siis siinä määrin tarkasti kuin se oli mahdollista. Lisänä minulla oli piirretty kartta kylvöksistä ja monivuotisten kasvien paikoista. Syksyllä satokauden päätyttyä täydensin taulukkoa raportoimalla sadon määrää ja laatua ja ylipäätään onnistumisia. Olen myös kirjoitellut 4-vuotiseen kylvökalenteriin kylvöaikoja ja säitä silloin kuin muistan. Tietenkin säästän nämä dokumentit, niitä on kiva lueskella jälkeenpäinkin.

Tänä vuonna ensimmäiseksi listasin taulukkoon vanhat kotoa löytyvät siemenet kategorioittain. Osassa on jo itävyysajat ummessa, mutta en niitä poiskaan raaski heittää. Katsotaan, jos lähtisivät matkaan kuitenkin. Seuraavaksi haaveilin ja piirustelin uuden viljelysuunnitelman ruutupaperille vanhan perusteella pitäen mielessä jo olemassa olevat siemenet ja vanhat must-lajit. Onneksi jäi paljon tilaa myös uudelle. Ja sitten nettiin selaamaan siemenkauppojen valikoimia. Mitäs uutta tänä vuonna kokeilisi? Päädyin tilaamaan porkkanaa, korianteria ja tomaatteja "vanhoiksi", kyssäkaalta, mukulaselleriä, hopeasipulia, keräkaalta ja jäävuorisalaattia "uusiksi". Lainattua lienee äidin akilleijan siemenet ja monet lahjoitetut perennan taimet. Väriksi tilasin auringonkukkaa, maurinmalvaa ja tulikukkaa. Hankittavaa jäi yhä, mutta näillä pääsee alkuun. Hirveän hyvä mieli, kun sain suunnitelman tehtyä!