tiistai 30. heinäkuuta 2019

Spagettikurpitsa-tattihöystö

Ostin keväällä Annalan taimitorilta spagettikurpitsan taimen, ja nyt ensimmäinen kurpitsa päätyi tattihöystöksi. Käytin viimevuotisia kuivattuja herkkutatteja, sillä tänä vuonna sienet eivät ole vielä nousseet.

Spagettikurpitsa-tattihöystö

n. 900 g spagettikurpitsa
50 g kuivattuja herkkutatteja
1 dl parmesaania raastettuna
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl oliiviöljyä
2 dl ruokakermaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

1. Liota kuivattuja tatteja viileässä vedessä n. tunti
2. Raasta parmesaanijuusto
3. Pilko valkosipulinkynnet pieniksi
4. Silppua persilja
5. Halkaise spagettikurpitsa pituussuunnassa kahtia ja paista uunissa 200C:ssa n. 45min, leikkauspinta alaspäin. Poista keskikohta siemenineen ja riivi loppu kurpitsa haarukalla spagetiksi.
6. Valmista tattihöystö kuumentamalla öljy paistinpannussa, kuullottamalla valkosipuli öljyssä ja lisäämällä kuiviksi puristellut sienet joukkoon. Varo rasvan roiskumista. Anna kypsentyä.
7. Lisää riivitty spagettikurpitsa, persilja, parmesaani ja kerma. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua hetken, niin että juusto sulaa.






maanantai 22. heinäkuuta 2019

Punaista ja vihreää

Satokausi on alkanut marjojen kypsymisen myötä. Ensimmäiset mansikat alkoivat punertaa juhannuksen tietämillä, ja sen jälkeen rivejä on saanut käydä noukkimassa parin päivän välein. Huippusadon aikaan yhdellä kerralla keräsimme nelisen litraa. Maku oli marjoissa pääosin hyvä, mutta nahkamaisiksi jääneet pienet marjat saattoivat olla hyvinkin mauttomia ja sokerittomia. Nyt eletään jo loppusadon aikaa, mutta onneksi toinen punainen, vadelma, on aloittelemassa kauttaan. Toki herukoita ja karviaisiakin on jo syöty, mutta niitä ei riitä kuin maistiaisiksi. Ja jopa yksi mesimarjan puolikaskin on havaittu!

Vihreät kasvikset ovat myös alkaneet tuottaa satoa. Ensimmäiset kesäkurpitsat pääsivät pötkähtämään vähän liiankin suuriksi, mutta koska päätyivät raasteeksi pakastimeen, koolla ei ollut niin väliä. Tämän kesän uutuus, spagettikurpitsa, päätyy lähipäivinä keitoksi tai joksikin muuksi ruoaksi. Kesäkurpitsojen vieressä kasvaa avomaankurkku. Alunperin taimia oli kolme, mutta vain yksi jäi henkiin. Ehkä ihan hyvä, sillä tuo yksikin tuottaa pari-kolme kurkkua viikossa.

Muutenkin kasvimaalla voidaan melko hyvin. Lanttujen ja kyssäkaalien lehdet ovat reikäisiä, mutta juureen näyttää silti muodostuvan syötävää. Myös lehtikaalet ovat olleet tänä vuonna hyökkäyksen kohteena, mutta elättelen toiveita, että uudet lehdet säästyvät rei'ittäjiltä. Vieressä kasvaa kehäkukkaa, mutta sen karkotusvoima ei näytä ihan kaikkeen tehoavan. Alkukesästä pinaatteja samoin kuin herneitäkin kävi joku pitkäkoipinen lyhentelemässä, mutta ne ovat toenneet päästyään verkon alle suojaan. Punajuuret älysin suojata heti sirkkalehtivaiheessa.

Kotiparvekkeella kasvaa kuusi tomaattia, joiden piti olla pensastavia. Tihkukastelun ja -lannoituksen myötä niistä on tullut tosi rotevia. Kasvua hillitäkseni katkoin jo latvat, mutta silti yksikään raakileista ei vielä punerra. Onneksi lämpötilat ovat nyt nousussa, joten avoparveviljelijäkin saattaa saada sadoksi muutakin kuin vihreitä tomaatteja. Ja onhan tässä vielä elokuukin kypsymisaikaa.

Kukkarintamalla sormustinkukat ovat jo päättelemässä loistoaan, mutta muut kukat ovat vasta pääsemässä vauhtiin. Uusi ihastukseni on maurinmalva, kauniine tummanpunavioletteine kukkineen. Lisäksi se on vielä teeyrttikin. Talvella saatetaan juoda punasävyistä teetä!