Kolmen kärki

Kasvimaan satokilpailussa kolmen kärki on selvillä. Ensimmäisenä maisteltiin parsoja, toiseksi kiri raparperi ja melkein ripi rinnan päästiin makustelemaan myös osterivinokkaita! Parsat keitettiin lisukkeeksi, raparpereista tehtiin piirakka ja osterivinokkaat paistettiin voissa pannulla. Nam kertaa kolme.

Sienipedin anti ei tosiaan jäänyt muutamaan maistiaissieneen vaan uutta alkua pukkaa todenteolla. Kolmisen viikkoa siinä meni, että ensimmäiset punkivat näkyviin. Peukalonpään kokoisesta alusta kasvaa kahdessa päivässä syötävän kokoinen sieni, kolmantena ne melkein alkavat jo kuivua. Sienet ovat olleet toukattomia ja kiinteitä, ja makukin mitä mainioin. Nyt sitten vaan kehittelemään reseptejä. Säilöäkin niitä aion, eli paistaa omassa liemessään ja sitten pakastaa.

Kaikki siemenet on kylvetty, ja moni on jo itänytkin. Palsternakkoja ja keräkaaleja odottelen vielä pintaan, mutta saattaa olla että joudun uusintakylvöihin. Itäneet taimet eivät ole paljoakaan edistyneet, ehkä syynä on melko viileä sää. Mietityttää myös maan pH. Toissa vuonna kalkitsin maata aika reippaasti ja viime kesän sato oli tosi huono. Varmuuden vuoksi tilasin pH-mittarin ja aion tarkistaa, etten ole nostanut maan pH:ta liikaa.

Tänä vuonna ostin kurkun, kesäkurpitsan, myskikurpitsan, uudenseelanninpinaatin ja lehtikaalin taimet kaupasta, ja niitä olen piilotellut vielä harson alla etteivät palaisi auringossa. Silti ainakin kesäkurpitsat ja kurkut ovat menettäneet lehtiään, mutta toivottavasti saavat pian kehitettyä aurinkoon tottuneita lehtiä tilalle.

Patiolla chilit ja paprikat ovat joutuneet ripsiäisinvaasion kohteeksi, ja yritän avittaa niiden selviytymistä suihkuttelemalla lehtiä mäntysuopaliuoksella. Tomaatin, sen ainoan, istutin tänä vuonna kukkapenkkiin, katsotaan miten se selviää kärhöjen vierellä. Tomaatti on lajikkeeltaan Tiny Tim, ja se on tällä hetkellä  habitukseltaan vanttera kääpiö, toivottavasti kasvaa kuitenkin isoksi. 

Seuraavaa satokasvia voidaankin sitten joutua odottelemaan. Melkeinpä veikkaisin, että seuraavalle sijalle saattaa päästä herne. Sitten ollaankin jo pitkällä kesässä. Mutta sitä ennen sienisato jatkukoon.

.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Viljelyharrastukseni laajeni tänään toisen harrastukseni, sienestämisen, puolelle. Perustin nimittäin palstalleni sienipedin, josta pitäisi kesän mittaan putkahdella osterivinokkaita. Jännän äärellä ollaan, sillä vaikea on uskoa, että sienisaalista saadakseen voi kohta vaan kävellä porkkanapenkin viereen keräämään.

Osterivinokas on itselleni hieman vieraampi sieni, kaupasta sieniä ostaessani ole pitäytynyt lähinnä herkkusienissä. Osterivinokasta voi tavata luonnossakin kasvamassa täällä Etelä-Suomessa, mutta omalle kohdalleni luonnonvaraista esiintymää ei ole sattunut, vaikka sienestystä harrastankin. Mukavan maun lisäksi osterivinokkaalla on myös terveysvaikutuksia. Muun muassa kolesteroliin sillä pitäisi olla alentava vaikutus.

Ostin rihmaston ja kasvatusalustan Helsieneltä Espoon Kerasta. Kolme pötkylää käytettyä rihmastoa ja 20 kg olkipellettiä riitti nippanappa luomaan sopivan pedin puukehikkoon, joka on ollut tyhjänpanttina hajotettuani pikku kasvihuoneen pois sen päältä. Eli nyt pääsee käyttöön sekin. Perkasin ensin rikkaruohot maapohjasta pois, sillä olisihan se ikävää, jos sienipeti alkaisi heti kasvaa horsmaa.

Helsienen sivuilla ollutta ohjetta mukaellen kaadoin kolmasosan pelleteistä kottikärryihin ja kaadoin päälle pari kannullista vettä. Palstalle onneksi tulee jo vesi, joten ei tarvinnut ojasta lähteä vettä kantamaan. Pelletit turposivat puolisen tuntia ja muuttuivat tiukista pötkylöistä löllymmiksi. Palastelin sekaan yhden rihmastopötkylän ja sekoittelin ennen kuin lapioin seoksen kehikkoon.

Sienipedistä pitää tehdä tiivis, joten tamppasin kerroksen saappailla, ennen kuin jatkoin hommaa. Eli vielä kaksi samanmoista satsia, ja sitten mulla olikin kehikossa noin kymmenen senttiä paksu kerros sahanpurulta näyttävää sötkötystä. 

Vielä tamppausta ja läpikotaisin kastelu, ja niin sienipeti oli valmis. Sienimäinen tuoksu leijaili pedistä ainakin näin märkänä, saa nähdä huomaako sitä myöhemmin. Sienipedin pitäisi pärjäillä kastelematta, ainakin silloin kun se on perustettu kosteaan ja varjoisaan paikkaan. No, palstalla sellaista ei ollut, joten polttavan auringon alla joutuu olemaan. Varaudun siis kastelemaan tätäkin penkkiä silloin tällöin. Ja sitten satoa odottelemaan.

Hauskaa vappua!

Vappulounaan pääateriana tänä vuonna tarjottiin itsekasvatetuista siikleistä tehtyä perunasalaattia. Ja oi joi, olipahan hyvää. Osansa toki Peggyn keittiössä kehitetyn reseptin, mutta myös raaka-aine oli erinomaisen maistuvaa. Ikkunalaudalla kasvatetut sipulit päätyivät koristeeksi. Kannattaa kokeilla!