Minttumokkapalat

Tein inventaarion kuivakaappeihin, ja huomasin, että minttuja oli tullut kuivailtua aika paljon. Kuivattuja yrttejä voisi varmaan aivan hyvin käyttää leivonnassa. Teinpä sitten mokkapaloja ja ryyditin taikinaa kuivatulla mintulla. Kivasti maistui minttusuklaalta!

Minttumokkapalat (pellillinen)

3 munaa
2 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl tummaa kaakaota
3 tl leivinjauhetta
3 tl vanilliinisokeria
1,5 rkl hienonnettua kuivattua piparminttu-viherminttusekoitusta
1,5 dl maitoa
150 g voita

Kuorrute:
50 g voita
2 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
3-4 dl tomusokeria

1. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
3. Lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta, maitoa ja sulatettua voita, ja sekoita varovasti.
4. Laita leivinpaperi pellille, voitele se ja levitä taikina levyksi.
5. Paista pohjaa 12 minuuttia ja anna jäähtyä ennen kuorrutteen levitystä.
6. Sulata kuorrutuksen rasva ja sekoita muut aineet siihen.
7. Levitä jäähtyneelle pohjalle ja koristele halutessasi esim. kookoshiutaleilla tai nonparelleilla.

Lanttusupikkaat

Pakastin on edelleen kesän jäljiltä aika piukassa, ja nyt olenkin ottanut asiaksi tehdä sinne tilaa. Olen pitkään ihmetellyt karjalanpiirakoihin käytettyä täytettä. Karjalanpiirakoiden pitäisi riisipuurotäytteineen olla perinteisistä perinteisintä suomalaisruokaa, mutta mutta... harvemmin olen törmännyt kotosuomessa riisiviljelyksiin. Tein siis ruiskuoreen ehkä vielä perinteisempiä piiraita, lanttusupikkaita pakastetusta lanttusoseesta. Näiden kanssa ei tarvinnut tuskailla rypytystekniikankaan kanssa. Kiitos takavuosien kotitaloustuntien, pulikalla syntyi suht pyöreitä ja ohuita piirakankuoria.

Lanttusupikkaat (12 kpl)

Täyte:
400 g ( n. 3 dl) lanttusosetta
1 tl suolaa
2 tl hunajaa
1 kananmuna

Kuoritaikina:
1,5 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
1 dl vettä

Voita voiteluun

Valmistus:
1. Sulata lanttusose ja sekoita siihen suola, sokeri ja kananmuna. Kananmuna ei ole pakollinen, mutta pitää täytettä koossa, jos sose on vetistä.
2. Valmista kuoritaikina sekoittamalla ainekset keskenään.
3. Tee taikinasta pötkylä ja jaa se kahteentoista osaan.
4. Pyöritä palat palloiksi, litistä kakkaroiksi ja pinoa kuivumisen estämiseksi.
5. Kauli piirakkapulikalla kakkarat ohuiksi pyöreiksi lätyiksi, käytä paljon ruisjauhoja, että lätty pyörii alustalla. Pinoa valmiit lätyt kasaan.
6. Täytä kuoret lanttusoseella. Laita sosetta maltillisesti vain kuoren toiselle reunalle, taita puolikuuksi ja painele haarukalla kiinni.
7. Paista supikkaat 225-250C: ssa n.15 minuuttia
8. Sivele supikkaat sulatetulla voilla, ja laita liinan alle pehmenemään.

Palsternakkapiirakka

Olen joskus hankkinut sähköisen sipulisilppurin, ja olen sitä onnistuneesti käyttänyt muidenkin kasvisten pienentämiseen. Palsternakka oli tällä kertaa vuorossa, ja lopputulos muistutti erehdyttävästi mantelirouhetta. Palsternakassa on tosi omalaatuisen jännä mausteinen tuoksunsa, ja jotenkin siitä tulee mieleen joulu. Päätinpä siis tehdä kakkukokeilun. Koska rouhetta oli melkein litra, tein heti kerralla pellillisen porkkanakakun reseptiä mukaellen. Mmm, hyväähän siitä tuli!

Palsternakkapiirakka

6 munaa
6 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoa
3 tl vaniljasokeria
4 tl leivinjauhetta
1 rkl piparkakkumaustetta
1 rkl kanelia
9 dl palsternakkarouhetta
250 g voisulaa

Kuorrute:
100g maitorahkaa
100g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
1 dl tomusokeria

pähkinöitä koristeeksi


Valmistus:
1. Yhdistä kuivat aineet.
2. Vuoraa korkealaitainen paistopelti leivinpaperilla ja voitele se.
3. Sulata voi.
4. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
5. Lisää jauhoja, rouhetta ja voisulaa vuorotellen taikinaan. Sekoita varovasti.
6. Levitä taikina pellille ja paista 200C 30min.
7. Piirakan jäähtyessä sekoita täytteen ainekset esim. pakastepussissa.
8. Leikkaa kulma auki pakastepussista ja pursota kuvioita paloiksi leikatulle piirakalle. Täyte ei riitä peittäväksi kerrokseksi koko pellille. Koristele pähkinöillä.

Winter is coming

Niinpä on taas päässyt käymään, että syksy on tullut, ja palstaa on taas saatettu talvikuntoon. Viimeisetkin porkkanat, palsternakat ja lantut on nostettu, ainoastaan ruusukaalit jätin vielä kasvattelemaan pieniä kaalinkeriään. Ja maa-artisokat myös ovat suurimmaksi osaksi vielä maassa. Ihan hyvä määrä kasviksia sain, mutta esimerkiksi porkkanat olivat tänä vuonna paljon pienempiä kuin viime vuonna. Liekö kuivuus syynä. Palsternakasta tuli hyvä sato, mullahan oli sitä sekä syys- että kevätkylvettynä. Koossa ei kyllä näkynyt mitään eroa.

Vielä täytyisi perata rikkaruohot penkeistä, levittää hevosenkakat päälle ja kääntää maa. Myös muutamia jänniä syyskylvöksiä on tiedossa, keräsin nimittäin valkosipulin itusilmuja talteen, ja ne pitäisi käydä istuttamassa maahan samoin kuin muutamat kynnetkin. Ja taidan myös syyskylvää muutamia kukkiakin.

Nikkaroin jämälaudoista öttiäisille talvehtimispaikan. En tiedä olinko liian myöhässä, mutta ehkä ensi vuonna sitten saadaan hotelliin asukkaitakin. Sisustuksena on mm. käpyjä, kaarnaa, risuja ja oksia. Ehkä kelpaavat jollekin.

Herkkutattipasta

Viime päivät olen kerännyt metsien aarteita syötäväksi ja säilöttävästi. Herkkutattivuosi on ollut hyvä, ja sain taas täydennettyä tattivarastoa pitkäksi aikaa. Eilenkin vielä löytyi riittävästi I- ja II-luokan tatteja pastaa varten. Ja nyt vihdoinkin palstalla viljelty persilja pääsi käyttöön. Pannulle päätyi myös oman sadon valkosipulia. Ruokaa tehdessä kuuntelin Spotifyistä Italian cooking music -listaa, ihan mukavaa kuunneltavaa, vaikka vieressä pöhisevä sienikuivuri latistikin tunnelmaa ;).

Herkkutattipasta (4:lle)

250 g spagettia
1 L tuoreita siivutettuja herkkutatteja
3 valkosipulinkynttä
kourallinen persiljaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 dl parmesaaniraastetta

1. Keitä spagetti ohjeen mukaan
2. Haihduta neste sienistä kuumentamalla niitä kuivalla pannulla
3. Silppua persilja ja pilko valkosipuli
4. Kuumenna oliiviöljy toisella pannulla ja lisää valkosipuli kypsymään
5. Lisää paistetut tatit öljyyn ja anna maustua hetken
6. Lisää spagetti ja persilja sienten joukkoon
7. Mausta suolalla ja mustapippurilla, sekoita hyvin
8. Kaada tarjoilukulhoon ja ripottele päälle parmesaniraaste

Sadon säilöntää: lanttu

Tänä kesänä muhkeimmat maanpäälliset kasvustot teki lantturivistö. Myös juureen kehittyi mukavan kokoisia lantunpäitä. Syksyä kohden lehdistä tuli yhä reikäisempiä ja reikäisempiä, mutta eipä se tuntunut haittaavan. Liekö maa ollut kuivan kesän takia kovaa, mutta lantusta melkein yksi kolmasosa kasvoi maan pinnalla, loput maan sisässä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kasvatan lanttuja, joten en tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Sadonkorjuun aloitin elokuun lopulla vähän kerrallaan.

Koska varastointitilani ovat kovin rajalliset, lanttukin täytyy säilöä jotenkin. Pakastus on sille se ainoa keino, joten laitoin mandoliinin laulamaan. Suikaloin raakaa lanttua sekä hienoksi että karkeaksi suikaleeksi. Ei ollut kovin helppoa, sillä lantut olivat melko kovia. Osan pilkoin kuutioiksi ja kiehautin muutaman minuutin, ja sitten ryöpättynä pakkaseen. Lanttusose on listalla seuraavaksi. Ja lisäksi lanttua päätyy kasvissuikalesekoitukseen yhdessä porkkanan, palsternakan, sipulin ja maa-artisokan kanssa. Taitaapi olla aika paljon erilaisia kasvisruokia tiedossa talven mittaan.

Elokuun elonkorjuuta

Kesä on kiepsahtunut loppupuolelle ja palstalta voi kerätä jo kaikenlaista syötävää. Helteet ja kuivuus ovat olleet kuluneenkin kuukauden koettelemuksia, mutta ahkeralla kastelulla ollaan selvitty. Herneet ja mansikat on syöty, herukat kerätty, sipulit nostettu. Kurkkuja valmistuu hyvää tahtia, porkkanat ovat jo naposteltavia ja punajuurista ensimmäiset paistokset tehty. Ja vadelmia, niitä on tullut ja tulee. Pakastointikiintiö on jo täynnä, seuraavaksi siirrytään mehustukseen.

Myös teeaineksia olen kerännyt ja kuivannut. Kamomillasauniot kukkivat runsaasti ja olen kerännyt kukintoja parin päivän välein. Ovat onneksi säästyneet öttiäisiltä tänä vuonna. Levitän kukinnot tarjottimelle ja annan kuivaa jääkaapin päällä. Samoin olen kuivannut mintut ja siankärsämöt. Helteillä jääkaappikylmä yrttitee on osoittautunut erinomaiseksi janojuomaksi.

Kukkaosastolla on saatu nauttia mm. gladioluksista, liljoista, krasseista ja hunajakukista. Hunajakukat olivat vähän kuin palkintokukkia pörriäisille ahkerasta vadelmien pölytyksestä. Nyt ne ovat jo rupsahtaneet, ja kärräsin ne kompostiin. Seuraavaksi odotellaan auringonkukkien ja maa-artisokkien kukintaa. Kukkakasvattamopenkissa monivuotiset kukat ovat tehneet lehtiruusukkeita, ja ensi kesänä on tiedossa harjaneilikan, sormustinkukan, punahatun ja myskisalvian kukkia, mikäli selviävät talven yli. Hassua, miten ajatukset alkavat jo siirtyä ensi kesään, vaikka kasvukautta on vielä hyvän verran jäljellä.

G

Vietnamilaiset kesärullat

Hellettä tuntuu riittävän ja lämpimän ruoan ajatteleminenkin alkaa jo hikoiluttaa. Kylmää ja raikasta olisi kiva syödä ja juoda. Päätin siis vääntää muutaman vietnamilaisen kesärullan! Näihin saa käytettyä palstan satoa monipuolisesti. Palan painikkeeksi voi juoda vaikka kylmää minttujääteetä.

Vietnamilaiset kesärullat (4 kpl)

pyöreitä riisipaperiarkkeja
vermiselliä
pieniä katkarapuja
1 porkkana
1 kurkku
1 avokado
salaattia
korianteria
minttua

Maapähkinäkastike:
4 rkl maapähkinävoita
2 rkl hoisin-kastiketta
2 rkl sokeria
vähän sambal oelek -chilitahnaa
1 dl vettä

1. Tee ensin maapähkinäkastike sekoittamalla ainesosat hyvin keskenään. Säilytä jääkaapissa.
2. Ota n. 20 katkarapua sulamaan
3. Kypsennä vermiselli pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä
4. Viipaloi porkkana, kurkku ja avokado
5. Huuhtele vihannekset
6. Laita esim. paistinpannulle lämmintä vettä ja uita riisipaperiarkkia vedessä, kunnes se vähän pehmenee
7. Nosta riisipaperiarkki esim. tarjottimelle ja lado täytteet alareunasta alkaen: vermiselli, salaatit, kurkku, porkkana, avokado, katkaravut, yrtit
8. Rullaa ensin yksi kierros, taita sivut sisään ja rullaa pötkyläksi. Toimi aika nopeasti, sillä riisipaperi kuivuu helposti
9. Säilytä kostealla paperilla eroteltuina, etteivät tartu toisiinsa
10. Dippaa kesärullaa maapähkinäkatikkeeseen tai valmiiseen makeaan chilikastikkeeseen ja nauti!

Kuivuutta ja vihdoinkin sateita - ja satoa!

Vettä ei täällä suunnalla tullut kuin muutamia tippoja puoleentoista kuukauteen ennen juhannusta. Kasteltua on siis tullut paljon ja siitä huolimatta monet kasvit eivät itäneet ollenkaan. Kurkut kituuttivat, samoin salaatit ja maustekasvit. Sen sijaan lantuilla ja porkkanoilla näytti menevän ihan hyvin. Juhannusviikolla sitten vihdoin alkoi tulla sateita, ja nyt heinäkuussa lisää. Ihanaa, sillä kasvit ovat virkistyneet kasvussaan!

Hallakin vieraili palstalla alkukesästä, ja vei perunanvarret, kesäkurpitsat, pavut ja osan kurkuista. Plääh, eipä olisi uskonut, kun oli niin lämmintä kuitenkin. Kylvin kesäkurpitsat ja kurkut siemenestä uudelleen, mutta eipä onnistuneet nekään. Perunat tokenivat ja ovat työntäneet uutta vartta, ja pavuissakin näkyy uusia lehtiä.

Nyt sateiden alettua on alkanut myös rikkaruohojen kasvu. Perattavaa riittää, ja tuntuu, että yön aikana kasvaa aina uudet rikat nypittyjen tilalle. No ehkei sentään, mutta ehkä silmä vaan ohittaa jotkut rikkaruohot ja sitten seuraavana päivän uusin silmin katsottuna ne taas huomaa. Peltohatikkaa näkyy edelleen paljon, samoin orvokkia ja apilaa. Juolavehnää ei onneksi ollenkaan.

Vadelmat on saatu siirrettyä riveihin kasvamaan, ja siirrosta huolimatta niihin on tulossa paljon marjoja. Kimalaiset ovat olleet ahkerina, ja nyt ensimmäiset marjat ovat kypsiä. Mansikoita ollaan saatu maistella myös, vaikka mitään suurta satoa ei niistä vielä tullut. Myös herukoiden ensimmäiset marjat on syöty. Herneenpalot pullistuvat pullistumistaan, ja kohta on niidenkin aika. Palsta alkaa kääntyä satomoodiin!

Kasteluhommia riittää

Kuluneen viikon aikana iltamyöhäiset kastelureissut palstalle ovat muodostuneet rutiiniksi. Suurinta osaa kylvöalasta olen pitänyt harson alla, sillä se estää kosteutta haihtumasta. Melkoiset kasvihuoneolosuhteet harson alle päivän mittaan varmaan muodostuu, mutta siitä huolimatta porkkanat, punajuuret, lantut ja pinaatit ovat jo ponkineet päänsä pinnalle. Sen sijaan niissä penkeissä, joissa katetta ei ole ollut, on aika hiljaista. Saa nähdä pitääkö ruveta tekemään uusintakylvöjä kohta. Ja koska näköpiirissä ei ole sadetta hetkeen, täytyisi varmaan myös tehdä huolellisempikin syväkastelu jossain vaiheessa, sillä nykyisillä kastelumäärillä penkeistä kostuu vain pintamulta.

Kuivuudesta huolimatta olen tehnyt huolestuttavia havaintoja palsta-alueella: lehtokotilot ovat lisääntyneet huomattavasti. Omalla palstallani ei ole ruohoisia alueita, joten keskemmällä palstaa niitä ei ole, mutta reheväkasvuisilla reunamilla niitä näkee. Ja palstalle tullessa kuuluu rouskuntaa kenkien alta lähes aina. Aloin siis ennaltaehkäisevään työhön, ja rupesin keräämään kaikki näkemäni veijarit pois. Keräsin niitä ensin lasipurkkiin, toin kotiin ja kaadoin kiehuvaa vettä päälle. Ei ollut kovin kivaa hommaa se. Sitten siirryin helpompaan: palstalle mukaan rulla pakastepusseja, kotilot pussiin, tallonta kuoliaaksi ja pussi roskiin. Kerääminen on selvästi auttanut, enää niitä ei juurikaan näy ja kuivuuden takia eivät ehkä ehtineet muniakaan kovasti. Mutta valitettavasti kasveja tai kalusteita en voi esimerkiksi kotikotiin viedä, sillä olemme nyt lehtokotilotalous. Espanjansiruetanoita ei ole onneksi näkynyt.

Raparperit ovat kuulemma kotiloiden suurta herkkua. Ne oikovatkin lehtiään ja varsiaan vauhdilla, joten sitä nurkkaa pidän erityisesti silmällä kotiloiden suhteen. Kohta päästään tekemään raparperikiisseliä! Ruohosipulikin on kasvanut oikein hyvin, ja siitä keräsinkin jo vuoden ensimmäisen sadon. Mikäs sen parempaa kuin kermaviilidippi ruohosipulisilpusta tehtynä. Marjapensaat kukkivat ja jos raaskin, voisin lehdistä joku päivä keitellä Louhisaaren juomaa.

Kesä tuli kohisten

Kiirettä on pidellyt, kun kesä päättikin alkaa jo näin toukokuun alussa. Viime viikonloppuna kääntelin hiekat ja lannat penkkeihin, harasin maapaakut sileiksi, muotoilin penkit - ja sitten saikin kaivella jo siemenpussukoita esiin. Ja nyt toukokuun kymmenentenä kaikki siemenet on kylvetty, rikkaruohot perattu ja muutamia yrttien taimia istutettu. Lähimetsät vihertävät, perhoset lentelevät, käki kukkuu, ja talvitamineet ovat vain kaukainen muisto. Olipas nopeaa! Ja forecan sivuillakaan ei takatalvea näy! Onneksi palstan vesi kytkettiin päälle tavanomaista aiemmin!

Hyötypalstan pitkiin penkkeihin kylvin tänä vuonna kelta- ja punasipulia, porkkanaa, punajuurta, raitajuurta, palsternakkaa, lanttua, pinaattia ja kurkkua. Lisäksi vielä herneitä ja erilaisia salaatteja. Yrteille tein kehikon, ja sen ruutuihin istutin oreganon, sitruunamelissan, sitruunatimjamin ja sitruunamintun taimet. Tiedän, että mintut ovat kovia leviämään, mutta en malttanut olla ostamatta tuota. Toivottavasti taimet selviävät siirrosta puutarhakaupan hyllyltä paahteiselle palstalle. Laitoin kyllä levynpalat varjoksi, etteivät heti nuupahtaisi. Kaalimaan kasvatit ovat vielä pieninä taimina sisällä. Samoin mulla on kesäkurpitsan ja papujen taimet tulossa, mutta kun säät ovat näin suotuisat, kylvin siemenet myös suoraan maahan. Jos onnistuvat suorakylvönä, niin sitten mulla olisi muutama ylimääräinen taimi...

Laadunvalvojakin palstalla piipahti. Oikaisi yrttimaan poikki rehevämmille seuduille. Vähän säikähdin, eihän kyy kauheasti meteliä pidä liikkuessaan. Täytyy muistaa itse pitää tarpeeksi ääntä, että se osaa luikerrella pois, jos enemmänkin alkaa majaa palstoilla pitää.

Aherrus on alkanut

Kevättyöt palstalla ovat lähteneet käyntiin. Ensimmäiseksi tarvittiin sahaa ja porakonetta, sillä rakensin ylijäämälaudoista tulevalle yrttimaalleni kehikon, johon istutan monivuotisia yrttejä. Yksi lavakaulus on jo toimittanutkin yrttimaan virkaa, mutta siinä kasvanut piparminttu on jo melkein vallannut koko laatikon. Olkoon minttu siellä yksikseen ja tuohon uuteen kehikkoon istutan sitten jotain vähän paremmin kurissa pysyviä yrttejä. Odotan innolla kevään taimitapahtumia.

Kaivoin myös maa-artisokkapenkin ylös, ja poistin vielä jäljellä olevat mukulat. Tänä vuonna istutin takaisin vain kymmenkunta mukulaa, sillä sato viime vuonna oli aivan liian runsas. Niinpä aika paljon jäi sadosta jäi syömättä. Kokoakin mukuloilla oli, parhaat painoivat 500g/kpl! Keiton teki siis melkein yhdestä mokomasta. Kevään mittaan pupujussit ovat käyneet kaivelemassa penkkiä ja maistelleet näkyvissä olleita mukuloita. Nyt vein niille kompostiin oikean herkkuapajan ilman kaivamisen vaivaa. Toivottavasti eivät saa kovasti ilmavaivoja.

Kaikenlaisia uusia penkkijärjestelyitäkin on tehty lisäpalstan puolella, ja siirsimme mm. raparperin paremmalle paikalle. Saapi nähdä mitä tykkää siirrosta, sillä osa paksua oranssia juurta jäi tulematta mukaan. Kurttuisia lehtiä oli kuitenkin jo terhakkaasti kasvamassa.

Tänään väkersin tämän kevään ensimmäiset sanomalehtipotit, kun koulin parikymmentä pikkuista samettikukan tainta kasvamaan yksikseen. Palmu- ja ruusukaalit saavat vielä odottaa, sillä niissä on vasta sirkkalehdet näkyvissä. Purkit ja purnukat ovat kuitenkin lisääntymään päin! Kunpa muistaisin kastella kaikkia!

Kaksitoista kuvaa kevätmessuilta

Käväisin pikapikaa Kevätmessuilla Helsingissä, ja kaikenlaista kaunista siellä oli tänäkin vuonna. Tässä maistiaisia muutaman kuvan verran.

Kalkitusaika!

Tänään oli ruokalistalla siskonmakkarakeittoa, johon käytin vielä viimeisiä oman maan perunoita. Loput laitoin hyllyn päälle itämään. Eli viljelyyn on tulossa tänäkin vuonna Colombaa ja puikulaa, mutta puolet pienemmälle alalle kuin viime vuonna. Alkuviikosta kävin levittämässä kalkkia viljelypalstalle, ja muistin onneksi jättää perunamaan paikan väliin. Peruna kun viihtyy paremmin happamassa maaperässä.

Syksyllä selvittelin kalkitustuotteiden tietoja, ja nyt päädyin kuitenkin ostamaan Plantagenin puutarhakalkkia. Valintakriteeri oli niinkin perusteltu kuin että "säkit sattuivat osumaan silmiini siellä käydessäni". Se on magnesiumpitoista kalkkikiveä, jossa on kalsiumia 20% ja magnesiumia 7%. Neutraloiva kyky 32%, ja nopeavaikutteinen neutraloiva kyky 15%. Suositusmäärä on 60-100kg/aari pihan tai kukkapenkin perustamiseen. Hinta 7,99€/15kg. Saviselle palstalleni levitin sitä kuitenkin vain 30 kg, joka on syksyisiä kaavailujani vähemmän. Palstalla oli lunta vielä reippaasti, joten kalkki imeytyy hyvin maaperään, kunhan kevät tästä alkaa edistyä.

Pyryttää!

Lumiselta näyttää alkava huhtikuu. Eipä oikein uskoisi, että kuukauden päästä saatetaan jo kuopsutella maata viljelypalstalla. Vilkkain esikasvatusaika alkaa olla käsillä, vaikka minulla ikkunalaudoilla on jo ollut muutamia taimia sinnittelemässä pidempäänkin. Aika vaatimatonta edistyminen on ollut kuitenkin, johtuneeko kenties epätasaisesta kastelusta? Myös nimeltämainitsematon nelijalkainen on käynyt "hoitamassa" kasveja, ja muotopuolisuus on perua tästä.

Vesiviljelykokeilu ei ole sujunut myöskään odotusten mukaisesti. Helmikuussa alkuun laitetut timjami ja basilika ovat edelleen hengissä, mutta aika hidasta kasvu on ollut. Nämä kasvit ovat selvinneet, koska pystyivät puskemaan juurensa kivivillan läpi suoraan ravinneliuokseen. Kissat ovat kurittaneet myös näitä viljelmiä, pariin kertaan lattialla on ollut lätäkkö, kun purkki on vedetty lattialle. Ei hyvä. Kevyet purnukat eivät siis kelpaa tähän hommaan. Lekasora on aivan liian kiinnostavaa kissojen mielestä, mutta poiskaan peittävää kerrosta ei voi jättää, sillä sitten kiinnostaa pohjalla välkkyvä vesi. Täytyy siis vielä kehittää systeemiä. Kaupan salaattien jatkokasvatusta en ole vielä kokeillut.

Viime viikonloppuna karsimme omenapuuta aika reippaasti ja leikkasimme norjanangervoaidan alas. Aika kasa risuja odottaa takapihalla siirtoa viljelypalstalle. Norjanangervoista tulee hyvä hapetuskerros kompostiin ja omenapuunoksat päätyvät tukikepeiksi. Kaikki hyödynnetään siis.

Kanawokkia kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi

Tein inventaarion pakastimeen ja huomasin, että palstan sadosta ylivoimaisesti eniten on jäljellä lehtikaalta. Olen sitä kyllä jo ujuttanut kasvissosekeittoihin, jauhelihakeittoihin ja -kastikkeisiin, mutta uusia kohteita olisi hyvä löytää. Kiinalainen uusi vuosi on käsillä, joten sen kunniaksi kanawokkia palstan kasviksista, mukana myös lehtikaali.

Kanawokki

500 g maustamattomia broilerifileitä

Marinadi:
2 rkl soijakastiketta
2 tl seesamiöljyä
1 rkl riisiviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl maissijauhoja

Kastike:
1 tl sambal oelek chilitahnaa
2 tl riisiviinietikkaa
4 rkl Hoisin-kastiketta
2 tl sokeria

Kasvikset:
2-3 porkkanaa
1 paprika
1 iso sipuli
pieni rasiallinen herkkusieniä
2 dl pakastettuja ryöpättyjä härkäpapuja
1-2 dl pakastettuja lehtikaalisuikaleita
1 dl cashewpähkinöitä
1 rkl seesamiöljyä paistamiseen
1/2 dl vettä

Paketti pikanuudeleita.

1. Valmista marinadi ja pilko broilerit esim. saksilla marinadin joukkoon. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia.
2. Suikaloi porkkana, paprika ja sipuli ohuiksi tikuiksi
3. Siivuta herkkusienet
4. Ota härkäpavut ja lehtikaali sulamaan
5. Valmista kastike pieneen astiaan
6. Paista marinoituneet broilerinpalat paistinpannulla lähes kypsiksi. Siirrä syrjään odottamaan.
7. Paista tuoreita kasviksia seesamiöljyssä ja lisää joukkoon myös härkäpavut ja lehtikaali
8. Lisää joukkoon cashewpähkinät, kastike ja vesi, sekä paistetut broilerinpalat.  Sekoita ja anna hautua nuudeleiden valmistuksen ajan.
9. Valmista pikanuudelit ohjeen mukaan ja lisää halutessasi mukaan pannulle

Taimien siirto ravinneliuokseen

Salaatin, basilikan ja timjamin siemenet itivät kivivillassa 2-3 päivän päästä, ja jo viikon kohdalla taimet olivat siirtokunnossa varsinaiseen vesiviljelyyn. Hennot taimet olivat 1-3cm mittaisia ja juurenhaiveniakin näkyi. Pistokkaina istutetuille mintuille kävi huonosti, juurtumisen sijaan varret mätänivät.

Leikkasin istuinalustasta eli solumuovista lasipurkin suuaukkoa suuremman neliön, ja poistin keskeltä verkkoruukun halkaisijaa muutaman millin pienemmän ympyrän. Näin verkkoruukku saatiin istumaan napakasti alustassa ja estettyä sen uppoaminen lasipurkkiin. Olin ostanut passiiviseen vesiviljelyyn sopivaa ravinneliuosta, joka sisältää typen, fosforin ja kaliumin lisäksi myös muutamia mikroravinteita. Liuos vaikuttaa riittoisalta, annosteluohjeen mukaan sitä lisätään 7 ml/L. Tein laimennetun liuoksen tavalliseen vesijohtoveteen. pH:n pitäisi asettua pH 6 kieppeille, mutta en sitä lähtenyt tarkistamaan. Täytin lasipurkin ravinneliuoksella niin, että nestepinta ulottui puoli senttiä verkkoruukun pohjaa korkeammalle. Ja sitten pikkutaimikuutio paikalleen ja purkki kasvivalon alle! Laitan myöhemmin, kun taimet ovat vähän vahvistuneet, vielä lekasoraa taimien ympärille tukemaan ja estämään valon pääsyn nesteeseen. Purkissa olevan liuoksen on tarkoitus riittää koko "kasvukaudeksi" eli kasvit kasvattavan pidemmät juuret sitä myöden kun nestepinta alenee. Pinnan aletessa purkkiin syntyy lisää ilmatilaa ja siten myös hapen riittävä saanti mahdollistuu.

Salaatti-, basilika- ja timjamikokelaat ovat nyt siis aloittaneet kasvu-uransa. Neljän viikon päästä pitäisi olla jo jotain syötävääkin. Kovin ovat heiveröisiä taimet vielä, ja jännityksellä seuraan, miten ne selviävät siirrosta. Jätin toiset taimet vielä odottelemaan ja kasvamaan, ja jos näille käy köpelösti, korvaustaimet on onneksi olemassa. Laitoin jo seuraaviakin lajeja kokeiluun, nimittäin rucolaa, korianteria ja paksoita. Erityisesti rucolan ja paksoin viihtyminen vesiviljelyssä olisi toivottavaa, sillä viime kesänä niiden viljely avomaalla vaikutti aika toivottomalta öttiäisten takia. Ja kuitenkin niitäkin olisi kiva syödä.

Vesiviljelypurkkien tuunausta

Vesiviljelyssä kasvit saavat kaikki ravinteensa vedestä. Tukea kasville antava kivivilla on ravinteetonta epäorgaanista ainesta. Kivivillan lisäksi ruukun pohjalle ja pinnalle voi laittaa esim. lekasoraa, joka estää valon pääsyn ruukun kautta veteen. Kasvatusastia pitää suojata valolta esim. käärimällä lasipurkin ympärille sanomalehtiä, foliota tai muovia. Nämä eivät ole kuitenkaan kovin esteettisiä ratkaisuja, joten päädyin maalaamaan purnukat. Toinen vaihtoehto olisi ollut spreijaaminen, mutta siihen en sisätiloissa halunnut ryhtyä.

Olen monesti ihastellut lifesyleblogeissa näkemiäni kalkkimaalattuja purkkeja, joten päätin testata Jeanne d'arc Living -kalkkimaaleja purkkien käsittelyyn. Sävyiksi valikoitui Chocolate brown ja Antique cream. Halusin maalata alle tumman maalikerroksen, että vesi varmasti olisi valolta suojassa. Maalipurkin kyljessä luvattiin maalin olevan kosketuskuiva puolessa tunnissa. Jo heti ensimmäinen kerros paljasti, että maali ei suinkaan ollut niin peittävää kuin olin kuvitellut, joten maalauskertoja tulisi useita. Maalin kuivumista odotellessani kaivoin esiin myös akryylivärit, ja päätin maalata toisen purkin niillä. Akryylivärini olivat System 3 -sarjaa, värit Burnt umber, Sap green ja Mixing white.

Maalasin aluksi kummallakin ruskealla kaksi kerrosta ja huomasin, että onneksi jo toinen kerros antoi tarvittavan valosuojan. Oikeastaan Burnt umber muistutti väriltään enemmän suklaata kuin Chocolate brown nimestään huolimatta. Akryylipurkki sai seuraavaksi kerroksekseen Sap greeniä, mutta tulos oli liian kirkkaan vihreä. Niinpä sekoitin vihreän joukkoon vähän ruskeaa ja reipaasti valkoista, ja sainkin aikaiseksi varsin mukavan oliivinvihreän sävyn, jolla viimeistelin purkin. Kalkkimaalipurkki sai kaksi kerrosta valkoista maalia, ja ruskea väri peittyi kivasti sen alle. Tarkoitus on myöhemmin hieman hioa maalipintaa, että tummempi maali paistaisi paikoitellen läpi ja vaikutelma olisi rustiikkisen vanha. Yhdeltä sivulta poistin maalia ihan kunnolla n. 3cm x 0,5cm matkalta, jotta siitä voisi tarkistaa vedenpinnan korkeuden verkkoruukkuun nähden. Tadaa, purkit olivat viimeistelyä vaille valmiit.

Löysin netistä kivan vintage-tyylisen etiketin, johon lisäilin wordissä omat tekstit. Onnistuin jopa printtaamaan etiketit ohuelle kaavapaperille, että ne olisi helpompi kiinnittää purkkeihin. Kaapin kätköistä löytyi purkki Mod Podgea, joten kiinnitin etiketit decoupage-tekniikalla. Paperi sulautui valkoiseen purkkiin aika täysin ja vihreäänkin ihan kivasti. Tyylikkyyttä tuli runsaasti lisää! Sitten purkkeja mallaamaan ikkunalaudalle. Ihan käypiä niistä tuli!

Uusia alkuja

Vuosiluku on vaihtunut yhtä isommaksi sitten viime kirjoittelun. Nämä uuden vuoden alut ovat niin innokkaita, tulevaisuuteen suuntautuvia ja hyviä asioita odottavia. Tammikuun viimeisenä päivänä kylvin jo tämän vuoden ensimmäiset siemenet: tarhaorvokkeja, keijunmekkoa ja chiliä. Tuolla ne nyt ovat muoveilla peitettyinä itämässä, ne ensimmäiset vaavit.

Sain myös vesiviljelykärpäsen pureman katsottuani Kotipuutarha-lehden järjestämän webinaarin aiheesta. Vesiviljely pidentää kivasti viljelykautta täältä alkupäästä, ja olisihan se kivaa olla omavarainen salaattien ja yrttien suhteen. Ajattelin aloittaa varovasti ilman kalliita laitteistoja, ja siksi silmäilinkin muutamat videot youtuben syövereistä, ja päätin kokeilla kasvatusta litran vetoisissa säilyketölkeissä Kratkyn metodilla. Onnekseni muutaman kilometrin päästä löytyi kauppa, josta sain ostettua metrin kivivillaa, nestemäistä lannoitetta ja verkkoruukkuja. Niillä pääsin alkuun.

Leikkasin kivivillasta palan, jonka leikoin vielä kahdeksaksi pikku kuutioksi. Päätin kokeilla sekä siemenkasvatusta sekä pistokasistutusta. Iskin kuusi pikkukuutiota kivivillaa raejuustopurkin pohjalle, ja kastelin kuutioita runsaasti. Kylvin kahteen kuutioon lehtisalaattia, toisiin kahteen basilikaa ja kolmansiin timjamia. Kelmu päälle ja itämistä odottamaan.

Minulla sattui olemaan pöydällä kaupasta ostettu minttu, joten leikkasin siitä neljä latvaa pistokkaiksi. Laitoin kaksi verkkoruukkua raejuustopurkkiin ja niihin kivivillakuutiot. Ja sitten vettä. Rei'itin kuutioita grillitikulla, että sain ujutettua yrttien varret tarpeeksi syvälle kivivillaan. Painelin vielä kivivillaa kasvien ympärille. Jos hyvin käy, viikon päästä näkyy jo juuria.

Verkkoruukkuni ovat halkaisijaltaan 7,5cm, joten seuraava steppi oli etsiä sopivia astioita varsinaista kasvatusta varten. Amerikoissa näyttävät käyttävän Mason Jar -purkkeja, joihin on saatavissa kierrekorkkeja ilman keskustaa. Itse en ole sellaisia kaupoissa nähnyt enkä muutenkaan haluiaisi uusia ostaa, joten suuntasin kirpputoreille verkkoruukku mukanani. Onni oli myötäinen, ja löysin litraisia purkkeja euron hintaan. Suuaukko niissä on liian suuri ja kansi metallinen, joten täytyy keksiä jotain kannen tilalle pitämään ruukku pinnalla. Sellaisenaan lasipurkit eivät käy vesiviljelyyn, koska levät alkavat helposti kasvaa auringonvaloa saavassa vedessä. Joten tuunaushommia tiedossa. Onneksi kestänee pari viikkoa ennen kuin taimia voi istuttaa veteen.