Viikon resepti: Intialainen cashew-pinaattikorma

Yleensä olen tämän ruoan tehnyt tavallisesta pinaatista, mutta koska pinaattiviljelmäni keskittyivät tänä vuonna lähinnä kukkimaan, käytin tähän uudenseelanninpinaattia. Ja tietty porkkanat ja sipulitkin tulivat omalta palstalta. Ruoka on mausteisen makeahkoa, ja sopii esimerkiksi teeleivän kanssa syötäväksi. Tai sitten jonkun intialaisen kanacurryn seuralaiseksi.

Cashew-pinaattikorma

2 dl cashewpähkinöitä
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 mieto chili
3-4 rkl öljyä
2 porkkanaa
2-3 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl jauhettua korianteria
1 tl paprikajauhetta
1 tl kurkumaa
2 tl kokonaista fenkolia
200 g ananasmurskaa
1-2 dl vettä
2 dl kermaa
200 g tuoretta pinaattia/ uudenseelanninpinaattia
1-2 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl sitruunamehua

1. Pilko cashewpähkinät hieman pienemmäksi rouheeksi
2. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili pieneksi, kuutioi porkkana
3. Kuumenna öljy kattilassa, ja hauduta siinä pähkinöitä, inkivääriä, chiliä, fenkolia ja sipuleita muutama minuutti
4. Lisää korianteri, paprika, kurkuma ja porkkana ja hauduta muutama minuutti
5. Lisää vesi ja ananasmurska ja hauduta n. 15 minuuttia, että porkkanat kypsyvät
6. Soseuta kastike sauvasekoittimella ja lisää kerma
7. Lisää pinaatti ja hauduta n. 5-10 minuuttia
8. Mausta lopuksi suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla
9. Lisää lopuksi tarvittaessa hiukan vettä

Vadelmia!

Tämän vuoden marja on meidän ruokakunnassa vadelma! Palstallamme on jokunen nuori viinimarjapuska ja karviainen, mutta niistä ei tänä vuonna tullut kuin muutamia kourallisia maistiaisia. Mutta puutarhavadelmia, niitä on tullut ja tulee edelleen. Ensimmäiset maisteltiin elokuun alkupuolella ja siitä asti puskissa on pyöritty parin päivän välein. Saaliin koko on ollut yleensä pari litraa, joten kahdessa-kolmessa viikossa pakkaseen on säilötty parikymmentä litraa vadelmaa sekä kokonaisena että survoksena. Kakkosluokan marjat on surautettu mehulingolla mehuksi ja juotu maitosmoothiena.

Ikinä ei olisi uskonut, että niistä keväisistä pienistä kurttuisista raakileista kasvaa isoja ja mehukkaita puutarhavadelmia! Maku ei tietenkään yllä ihan villivadelman tasolle, mutta erityisesti tarpeeksi kypsissä marjoissa maku on ihan hyvä. Vielä eilen noukin kahden litran normiannoksen, mutta luulen että nyt pääsato alkaa olla kerätty. Keräämisessä olen käyttänyt jäätelörasiaa, johon on kiinnitetty naru kaulaan ripustamista varten. Näin vapautuu molemmat kädet poimintaan ja astia on tarpeeksi laakea, etteivät marjat painu littanoiksi.

Marjoista osa on aivan puhtaita ja priimoja, mutta osaa ovat vattukärsäkkäät ja vattukuoriaiset käyneet vioittamassa. Niille ei paljon mitään mahda, ainakaan ei-kemiallisesti, joten täytynee vaan tyytyä siihen, että edes osa sadosta on kaunista ja puhdasta marjaa. Osa kasvustosta on ollut liian tiheää ja ensi keväänä puskien leveyttä täytyy laihduttaa, että marjoja pääsee paremmin poimimaan. Jos sato on tämän suuruinen joka vuosi, pienentämisen varaa vadelmapuskissa tosiaan on. Kunnon tukipuut täytyy saada myös ja joustamaton naru kasvustoa tukemaan, että marjoja notkuvat varret pysyvät pystyssä. Näin sitä kantapään kautta oppii.

Viikon vinkki: Kukkakimppuja

Kylvin palstalleni keväällä myös silmäniloja ja nyt on aika tuoda sitäkin satoa pöytään. Kehäkukat ja ruiskaunokit ovat kukkineet runsaasti. Unikotkin jonkin verran. Valitettavasti monet muut, kuten punahatut, timanttikukat ja kirjopäivänkakkarat eivät koskaan itäneet kunnolla. Mutta näillä mennään.

Viime viikonloppuisen ukkossateen jäljiltä ruiskaunokit olivat menneet lakoon, joten saksin niitä ison tukon kukkakimppuaineksiksi.

 Lajittelin kukat ja poistin lehdet

 Kävin napsimassa välivihreitä ja reunalehtiä pihalta: norjanangervon versoja, kallan, keijunkukan ja vuohenjuuren lehtiä.

 Asettelin kukat kimpuksi, kolme kehäkukkaa pääkukiksi ja muuten pääosin sinisiä ruiskaunokkeja sekä norjanangervoa välivihreiksi. Lopuksi kallan, keijunkukan ja vuohenjuuren lehdet reunustamaan kimppua. Kimppu hamppunarulla kiinni ja sitten varsien lyhennys veitsellä.

Tadaa, kimppu on valmis! Kimpusta tuli myöhemmin vielä mehevämpi, kun kehäkukat aukesivat kunnolla.

Välivihreiksi sopii myös ojanpientareelta kerätyt kuihtuneet koiranputken ja mesiangervon kukinnot, kuten tässä toisessa kimpussa. Muutaman siankärsämönkin otin mukaan.