Vadelmia!

Tämän vuoden marja on meidän ruokakunnassa vadelma! Palstallamme on jokunen nuori viinimarjapuska ja karviainen, mutta niistä ei tänä vuonna tullut kuin muutamia kourallisia maistiaisia. Mutta puutarhavadelmia, niitä on tullut ja tulee edelleen. Ensimmäiset maisteltiin elokuun alkupuolella ja siitä asti puskissa on pyöritty parin päivän välein. Saaliin koko on ollut yleensä pari litraa, joten kahdessa-kolmessa viikossa pakkaseen on säilötty parikymmentä litraa vadelmaa sekä kokonaisena että survoksena. Kakkosluokan marjat on surautettu mehulingolla mehuksi ja juotu maitosmoothiena.

Ikinä ei olisi uskonut, että niistä keväisistä pienistä kurttuisista raakileista kasvaa isoja ja mehukkaita puutarhavadelmia! Maku ei tietenkään yllä ihan villivadelman tasolle, mutta erityisesti tarpeeksi kypsissä marjoissa maku on ihan hyvä. Vielä eilen noukin kahden litran normiannoksen, mutta luulen että nyt pääsato alkaa olla kerätty. Keräämisessä olen käyttänyt jäätelörasiaa, johon on kiinnitetty naru kaulaan ripustamista varten. Näin vapautuu molemmat kädet poimintaan ja astia on tarpeeksi laakea, etteivät marjat painu littanoiksi.

Marjoista osa on aivan puhtaita ja priimoja, mutta osaa ovat vattukärsäkkäät ja vattukuoriaiset käyneet vioittamassa. Niille ei paljon mitään mahda, ainakaan ei-kemiallisesti, joten täytynee vaan tyytyä siihen, että edes osa sadosta on kaunista ja puhdasta marjaa. Osa kasvustosta on ollut liian tiheää ja ensi keväänä puskien leveyttä täytyy laihduttaa, että marjoja pääsee paremmin poimimaan. Jos sato on tämän suuruinen joka vuosi, pienentämisen varaa vadelmapuskissa tosiaan on. Kunnon tukipuut täytyy saada myös ja joustamaton naru kasvustoa tukemaan, että marjoja notkuvat varret pysyvät pystyssä. Näin sitä kantapään kautta oppii.