Jouluherkkujen aika

On vuoden valottomin aika, sataa tihuuttaa eikä lumesta tietoakaan. Tätä syksyn harmauttakin on taas tarvittu, pimeässä on saanut rauhassa jurottaa ja miettiä syntyjä syviä ilman huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ulkona nauttimassa elämästä.

Joulu herkkuineen on täällä. Tänä vuonna joulukarkit tehtiin oman maan marjoista. Tarkemmin ottaen vadelmasoseesta, jossa ei ole siemeniä. Oikeastaan niitä piti tehdä kahteen kertaan, sillä ensimmäinen erä katosi parempiin suihin jo ennen joulua. Sokerina voi käyttää joko tavallista tai hillosokeria, kummallakin onnistuu. Rakenne syntyy agar agarin avulla.

Marmeladi

2 dl vettä

3 dl vadelmasosetta/vahvaa mehua

6 dl sokeria/hillosokeria

2 rkl agar agaria

hienoa sokeria koristeluun

1. Kuumenna vesi, sose ja sokeri kattilassa.

2. Ripottele agar agar kiehuvaan nesteeseen, sekoita 2 minuuttia

3. Kaada liemi tuorekelmulla vuorattuun astiaan, esim. leipävuokaan

4. Anna jäähtyä muutama tunti ja leikkaa paloiksi

5. Anna palojen kuivahtaa yön yli ennen sokerissa kierittelyä

6. Maistele jouluaaton illan hämyssä

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Valmistautumista ensi vuoteen

Ensimmäinen pakkasyö on koettu täällä 1b-vyöhykkeelläkin. Palsta on jo kutakuinkin talvikunnossa, penkit käännetty ja perattu, kuolleet kasvit kerätty pois, taimia siirretty. Nyt olisi syyskylvöjen aika. Palsternakat taidan kylvää jo nyt, sillä tämänvuotinen sato siitä juureksesta oli mitätön, sain vain muutaman lyijykynänpaksuisen luiron. Mutta ne olivatkin keväällä kylvettyjä. Jospa syyskylvö antaisi siemenille vähän etumatkaa. 

Kävin läheisellä tallilla hakemassa hevosenlantaa. Se saa tuleentua vielä talven yli, ja keväällä onkin sitten luonnonmukaista lannoitetta penkkeihin sekoitettaviksi. Toinen komposteista on myös siinä kunnossa, että sitäkin voi lannoitteeksi laittaa. Muhikoon sekin talven yli ennen sihtausta.

Listasin myös siemenpussini ja heitin tyhjät pois. Muistiinpanot olemassa olevista siemenistä on hyvä olla olemassa siinä vaiheessa, kun siemenhyllyt tammi-helmikuussa alkavat taas kiinnostaa. Kukkien osalta taidan pärjätä omilla siemenillä ensi vuonna! 

Onneksi viljely ei lopu ilmojen kylmenemiseen ulkona. Versoja ja ituja voi kasvattaa pitkin vuotta. Mungpavut ja herneet ovat aina varma valinta.

Thai-kaalisalaatti

Thai-kaalisalaatin pohjana on keräkaali, mutta mukaan suikaloin myös porkkanaa, sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Maukkaus syntyy kastikkeesta.

Thai-kaalisalaatti

keräkaalta

3 porkkanaa

sipuli

paprikaa

kesäkurpitsaa

Kastike:

3 valkosipulinkynttä

1 tl sambal oelek -chilitahnaa

1 tl riisiviinietikkaa

1 rkl sokeria

1,5 rkl kalakastiketta

1 rkl sitruunamehua

1 rkl oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

Suikaloi kasvikset. Silppua valkosipuli ja sekoita muut kastikeainekset. Kaada kastike suikaleiden sekaan, sekoita ja anna salaatin maustua jääkaapissa pari tuntia.

Teetä ja muuta sympaattista

Tänään vihdoinkin sain järjesteltyä kuivattujen yrttien kaappini. Laitoin surutta biojätteeseen kaikki viimevuotiset, vaikka ihan samanlaista arsenaalia en tänä vuonna kuivannutkaan. Teetä voi tulevana talvena keitellä kehäkukasta, laventelista, maurinmalvasta, valko-apilasta, siankärsämöstä, kamomillasta, yrtti-iisosta, sitruunamelissasta, sitruunamintusta, piparmintusta, vihermintusta ja salviasta. Mausteyrteistä kuivasin tilliä, rakuunaa, lipstikkaa, sitruunatimjamia ja kolmen yrtin seosta kirvelistä, ruohosipulista ja rakuunasta. Lisäksi kaapista löytyy kuivattua lehtikaalta, herkkutatteja ja suppilovahveroita. Sienikautta ei kylläkään ole vielä taputeltu, ai kun löytyisikin vielä mustatorvisieniä, lampaankääpiä tai sikurirouskuja.

Ensimmäiseksi teesekoitukseksi tein kolmen mintun teetä vihermintusta, sitruunamintusta ja piparmintusta. Kyllä kelpaa käpertyä sohvan nurkkaan höyryävä kuppi kädessä.

 

Viimeisiä viedään

Aurinkoisia lämpimiä säitä riittää edelleen, mutta vääjäämättä syksyn merkit voimistuvat ja voimistuvat. Vihreys katoaa ja tilalle hiipii keltaisen ja ruskean sävyt. Onneksi on myös punaista ja oranssia!

Palsta on tyhjennetty sadosta. Viimeisinä siellä sinnittelivät lehtikaalet, perunat ja tomaatit. Lehtikaaleja oli kahta lajia, vihreää ja violettia, kumpaakin neljä yksilöä. Valitettavasti kaksi violettia jouduin viemään suoraan kompostiin, sillä ne olivat ihan täynnä valkoisia kirvamaisia ötököitä. Mutta sain silti ihan tarpeeksi vihervoimaa ryöpättynä pakkaseen. Kokeilin myös kuivata huoneenlämmössä osan. Ja sipsejäkin tein uunissa. Olivat yllättävän hyviä! Kunhan ei polta, eikä jätä liian nahkeiksi, taitolaji sekin. 

Perunat olivat kasvaneet mojoviksi uuniperunan kokoisiksi mölteiksi. Hetken jo luulin, että joku oli käynyt viemässä potaattini, kun penkkejä oli potkiskeltu. Asialla taisi olla kuitenkin palstalle eksynyt kauris. Tomaatit eivät ehtineet punaisiksi asti, mutta keräsin ne vihreinä ja kypsyttelen ne sisällä.

Kukkamaalla loistoa vielä riittää. Kosmoskukat ovat parhaimmillaan, muutamia tsinnioita kukkii ja daaliat yrittävät pitää kukkavartensa pystyssä. Maa-artisokan keltaiset kukat huojuvat korkealla yläilmoissa. Samettikukat ja kehäkukat tuovat oransseja sävyjä mukaan. Revonhännät nuokkuvat punaisina. Niitä keräsin myös maljakkoon, vaikka periaatteessa olisivat myös syötäviä.

 

Paistettu kaali

Tänä vuonna kylvin sipulipenkin kylkeen tyhjäksi jääneeseen riviin keräkaalta. Tiesin jo kokemuksesta, että kaalikasvit saavat palstalla lehtiinsä pitsikuvion alta aikayksikön. Näin kävikin, mutta reikäisinäkin ne kasvoivat kokoa. Eilen sitten yllätyksekseni havaitsin, että pieniä kaalinpäitä oli kehittynyt seitsemän kappaletta. Ja kun kuorin päälimmäiset risat lehdet pois oli sisälmys ihan kunnollista ehjää lehteä. Joten paistettua kaalta tekemään. Helppoa herkkua! Tarjoile vaikkapa raejuuston kanssa.

Paistettu kaali

paistinpannullinen suikaloitua keräkaalta

voita
suolaa

(pippuria)

(hunajaa)

Suikaloi kaali ja paista paistinpannulla voissa, ensin matalalla lämmöllä, että vesi haihtuu ja kaali pehmenee, lopuksi ruskista korkeammalla lämmöllä. Mausta suolalla. Voit lisätä myös pippuria ja hunajaa.

Parvekkeella punastellaan

Aika pitkään kesti ennen kuin avoparvekkeen ensimmäinen tomaatti kypsyi. Taisi olla elokuun puoliväli, kun tämä tapahtui, sittemmin satoa on korjattu ehkä kymmenkunta. Samaan aikaan kypsymisen kanssa alkoi myös alimpien lehtien nopea kellastuminen. Nyt jonkinasteisesti punertavia on jo parisenkymmentä ja vihreitä vielä saman verran. Ja varret alaosastaan aivan kaljuja! Alkukesästä viiden sangon taimisto eli puoliautomaattisen kastelusysteemin avulla, mutta jossain vaiheessa kastelusaavi oli päässyt tyhjenemään enkä jaksanut enää virittää sitä uudelleen. Nyt kastelen tomaatit suoraan parin-kolmen päivän välein. Juurelle kylvetyt basilikat eivät kyllä oikein tykkää uppeluksiin joutumisesta, mutta eivät ne ole kuolletkaan. Basilika ja tomaatti ovat kumppanuuskasveja, ja basilika kuulemma parantaa tomaattien makua. Hyviä ne kyllä ovat olleetkin!

Täysin avomaalla kasvaneet tomaatit voivat nekin hyvin. Niistä ensimmäiset ovat vaihtamassa väriä, saapa nähdä tuleeko niillä talvi vastaan ennen kuin kaikki ovat kypsiä. Mutta ihan koemielessä istutetuiksi ylijäämätaimiksi ne ovat pärjänneet oikein hyvin.

Väsäsin keväällä palstalle pienen kasvihuoneen vanhoista ikkunoista. Tänä kesänä sieltä ei taida satoa tulla, sillä vesimelonit ovat kyllä kasvattaneet vihermassaa, mutta yhtään peukalopäätä isompaa melonin alkua siellä ei ole. Taitaa loppua aika kesken. Noh, ensi vuonna täytynee kylvää siemenet aikaisemmin. Tai sitten muuttaa vesimeloneria tomateriaksi. Katsotaan tilanne keväällä uudelleen, kunhan on nähty kuinka lasit selviävät syysmyrskyistä ja lumesta. Hrr, voi ahdistus, tuo tosiaan on kohta edessä. Mutta nyt vielä nautitaan lämmöstä ja valosta!

Elokuun satoa

Sipuleiden nostosta se alkoi, sadonkorjuu. Ensin rötkähtivät maannuoliaisiksi keltasipuleiden varret, sitten saman tekivät punasipulit. Perkasin saman tien penkit rikkaruohoista, ja jotenkin se tuntui tosi hyvältä katsella maanvärisiä seuraavaa vuotta odottelevia kaistaleita. Kävi kyllä myös mielessä kylvää hunajakukkaa penkkeihin viherlannoituskasviksi, mutta hylkäsin idean sateettoman kauden takia. Sipuleista tekaisin sipulipiirakan, ja ai että, oli maukas. Ja toki kuivasin talven varalle loput.

Vadelmat antoivat loistosadon taas tänäkin vuonna. Pakastimet ovat täynnä tuota marjaa, vaikka tilantarvetta minimoitiin prosessoimalla niistä kivetöntä vadelmanektaria. Mutta ihanaahan se on, kun on smoothieainekset todella helpossa muodossa. Kesän kuluessa juotiin isot määrät maitopirtelöä!

Rutto uhkasi tänäkin vuonna perunamaata, joten saksin varret pois hyvissä ajoin. Kuorikin ehtii vahvistua hyvin ennen nostoa. Perunoita on tulossa maltillinen määrä, istutin niitä 15 kpl. Jos jokainen siemenperuna tuottaa kymmenkunta jälkeläistä, mahtunevat ne melko hyvin jääkaappiin. Ainoastaan yhden varren olen vasta nostanut ja käyttänyt kasvissosekeittoon.

Kesäkurpitsoja olen syönyt nyt kolme, mausteisella jauhelihakastikkeella täytettyinä. Tällä kertaa vahdin erityisesti, että koko pysyi maltillisena. Tämä siksi, että viime syksynä raastoin ylikasvaneita kesäkurpitsoita pakkaseen, ja kevään tullen kippasin ne roskiin. Ei tullut käytettyä. Pyrin siis hyödyntämään pötkylät suoraan maalta ruoanlaitossa.

Hitaasti matkaan lähteneet kurkut ovat nyt alkaneet tuottaa satoa. Olen rouskutellut niitä dippikastikkeen kera ja sekä osana salaattia. Parvekkeen tomaatit ovat nyt vihdoin kääntäneet huomion lehtien kasvatuksesta hedelmien kypsytykseen. Hyvä, perussalaattiainekset siis koossa, kun baby leaf -salaattisekoituksen kasvustotkin voivat palstalla tänä vuonna oikein hyvin, kiitos palstan ympärille vedetyn aidan. Nelijalkaiset verottajat ovat pysyneet poissa. Salaattiin voisi vierailevina tähtinä lisätä mm. herneenversoja, yrttejä ja juuressuikaleita.

Seuraavina ruokalistalla ovat uunijuurekset, rosmariiniporkkanat ja kiinalainen kasviswokki. Eipä ole tässä kuussa juuri kaupassa tarvinnut käydä. Njam!

Yrttejä keräämässä

Yrttimaani alkaa pikkuhiljaa muuttua myös pörriäisiä houkuttelevaksi kukkakedoksi. Jo nyt iisoppi, mäkimeirami ja sitruunatimjami kukkivat kauniina mättäinä. Maurinmalva, punahattu ja yrtti-iiso ovat aloittelemassa kukintaansa. Minttujen ja sitruunamelissan kukat ovat vielä nupullaan.  Sormustinkukan paras kukinta on jo ohi. Saksin muutamia yrttejä kuivamaan ja samalla keräsin myös kimpun silmäniloksi.

Queen&Cheese on Brownie

On taas vadelmien ja mustikoiden poiminnan aika. Viljelypalstan vadelmarivistöt notkuvat isoja herkkupalleroita ja lähimetsä tarjoaa toisen kuninkaallisen korkeuden. Ja kun nämä yhdistää suklaisen pohjan päälle, ja laittaa marjat tuorejuustoon uimaan, on kesäinen herkku valmis. Kakun lässähtämistäkään ei tarvitse pelätä, sillä tämä pohja on tarkoituksella mutainen eikä hiekkainen.

Queen&Cheese on Brownie (uunipellillinen)

Brownie:

200 g taloussuklaata

200 g voita

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

4 munaa

3 dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

1/2 tl suolaa

Cheese:

200 g Philadelphila tuorejuustoa

1 muna

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Queen:

2 dl mustikoita

5 dl vadelmia

Valmistus:

1. Sekoita jauhot ja mausteet

2. Sulata suklaa ja voi mikrossa isossa kulhossa, sekoita

3. Lisää sokerit suklaa-voin sekaan

4. Lisää munat yksitellen, vatkaten välissä

5. Lisää jauhot

6. Tee juustokastike sekoittamalla muna ja sokerit tuorejuuston sekaan

Paistaminen:

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

2. Vuoraa korkeareunainen paistopelti leivinpaperilla ja öljyä se

3. Levitä brownie-taikina pellille

4. Kaada juustoseos varovasti brownie-taikinan päälle ja levitä ohueksi kerrokseksi

5. Ripottele vadelmat ja mustikat pinnalle

6. Paista 175C, 30min

Sipuleista hilloa?

Huhtikuun puolella kylvetyt sipulit itivät tosi hyvin huolimatta lukuisista takatalvista. Nyt kolme kuukautta myöhemmin ne olivat tulleet hillosipulin kokoisiksi ja näköisiksi. Joten hilloamaan... Kokeilin Marttojen ohjetta hieman soveltaen, eli tein lientä vain neljäsosan, koska sipuleitakin oli vain vähän. 

Kevät- ja kesäsipuleiksi tituleeratut sipulit olivat väriltään valkoisia, normaalit keltasipulit olivat nimensä mukaisesti vähän kellertäviä, vaikka kooltaan olivatkin vielä pieniä. Pesin mullat pois, katkoin varret ja poistin juuret. Mausteliemestä jäi puuttumaan muskotinkukka, jota mulla ei ollut, ja pippuritkin olivat sekoitusta, ei pelkkiä valkopippureita. Sipulit kiehuivat liemessä ehkä noin kymmenen minuuttia, ja sillä välin steriloin kurkkusalaattipurkin kiehuvalla vedellä. Purkki oli just sopiva 250g:lle pieniä sipuleita. Ja jäähdyttyään sipulipurkki siirtyi jääkaappiin makua kehittelemään ja odottelemaan sopivaa ruokalajia kylkeensä.

Puutarha-Peppinä

Helmikuussa ostin viisi metriä halpaa lakanakangasta, koronan varalta, varmuuden vuoksi. Tilanne ei mennyt siihen, että olisi pitänyt väsätä jonkinlainen kaikenpeittävä burkha kauppareissuja varten, joten nyt on sitten harjoituskangasta kaikenlaisiin muihin kokeellisiin projekteihin. Kuten Peppi-essumekon kaavoittamiseen. Lisäksi olin kauan hillonnut keväänvihreää trikookangasta kaapin perukoilla, joka nyt pääsi leikeltäväksi.

Käytettävissä oli 1,1m 140cm leveätä trikoota ja tällä piti tulla toimeen. Leikkasin vastaavan suuruisen palan lakanakankaasta. Pinterestistä löysin suuntaa antavia kaavoja ja mittoja. Ensin tietty mittailin oman kroppani mittasuhteita. Kaavan kannalta oleellisin mitta lienee rinnanympärys, joka sekään ei ole kovin tärkeä, koska essu on takaa auki. Hahmottelin kaavapaperille ensimmäisen version, johon käytin koko kankaan leveyden. Ja sitten vain pokkana leikkasin lakanakankaasta yhden yhtenäisen essukappaleen, jonka olkapäät yhdistin ristiin. Ei tullut huono, vaikkakin jouduin lyhyentämään sekä miehustan että selänpuolen olkaimien pituutta. Ja sitten sama juttu päälikankaalle. Hihei, oikeat puolet vastakkain, ompelu, kääntö, tikkaukset, taskut ja - menoksi.

Sisäinen Peppi Pitkätossuni kieltämättä tykkää tästä essusta, se päällä on kiva istuskella palstalla työkalulaatikon päällä jalkoja heiluttelemassa. Kumpparit jalassa tietty. Ja hiukset saparoleteillä. Välillä voi kitkeä muutaman rikkaruohon.

Kamomillaa

Kesäkuu helteineen oli ja meni, ja täytyy tunnustaa, että palsta oli hieman huonolla hoidolla koko alkukesän. Hieman tekohengitystä annoin keinokastelun muodossa, mutta rikkaruohot saivat rehottaa ja levittäytyä käytäville. Yrttimaan käytäville kylvin apilaa, mutta senkin kasvu niirasi sateen puutteen takia. No nyt on vettä taas saatu, ja kasvu toivon mukaan saa uuden potkun.

Viimeisenä hellepäivänä kävin kamomillapehkon kimppuun ja otin talteen kaikki nuoret kukinnot. Kuivattelin niitä tarjottimella auringossa, ja kovinpa pieneksi se iso keko kutistui kuivuttuaan. Kreivin aikaan tein keräyksen, nyt sateiden jälkeen penkki näyttää niin räytyneeltä, että taidan kuskata pöheikön kompostiin.

Myös vihermintut riivin teeaineksiksi, ja muutamat valkoapilan kukat. Yrttimaassa olisi vielä paljon kerättävää: sitruunamelissaa, sitruunatimjamia, yrtti-iisoa. Muun muassa. Tänä vuonna ostin yrttimaalle karhunjuuren ja piparjuuren. Piparjuureen on kasvanut kauniit kirjavat lehdet! Toivottavasti juureenkin kehittyy jotain.

Hyötykasvien osalta sipuleilla menee kaikista vahvimmin. Porkkanat itivät heikonlaisesti, samoin herneet. Palsternakka, lanttu, ja kyssäkaali ovat ok. Kaikki taimina siirretyt kurkuntaimet kuolivat, mutta suorakylvetyistä kolme tainta on edelleen elossa. Kesäkurpitsoista kaksi jäi henkiin. Kasvihuoneen vesimeloneista kuusi jatkaa kasvuaan. Eli satoa on tulossa lisää!

Maan povessa kasvavi siemenen... itu

Viuh, ehdin kuin ehdinkin kylvää kaikki siemenet ennen kesäkuuta. Viimeisimpänä mullan alle peittelin punajuuren siemenet. Ja nyt sitten taas odotellaan... ja kastellaan. Kivana yllätyksenä viime yönä oli satanut kymmenen milliä, joten nyt sai menovettä myös ympäröivä luonto. Parhautta olisi tietysti, jos sama toistuisi koko kesän noin kolmen päivän välein. Ainahan sitä saa toivoa.

Kevätkesän vihreys on vastustamatonta harmaan ja ruskean sävyjen jälkeen. Kaikki on vielä niin uutta, vaikka sama herääminen nähdään joka vuosi. Puut, pensaat, ruoho, versot, pienet sirkkalehdet. All green shades. Ripauksina muita värejä, keltaista, vaaleanpunaista ja valkoista. Valokuvauksellista ja maalauksellista. Rujous saa vaatteet peitoksi.

  

Kesä tekee tuloaan

Pitkään on saatu odotella kunnollisia kylvösäitä. Nyt näyttävät sääennustukset sellaisilta, että puin työvermeet päälle ja suuntasin palstalle siemenlaatikko mukanani. Viljelykartan piirustelin joku aika sitten ihan perinteisesti ruutupaperille. Lapiolla ja talikolla oli käyttöä, kun putsasin käytäviä rikkaruohoista ja valmistelin penkkejä kylvöksiä varten. Kurkut, lantut, porkkanat ja palsternakat ehdin saamaan maahan harson alle ennen kuin raekuuro yllätti. Onneksi ehdin tehdä päivän tärkeimmän tehtävän auringonpaisteessa, eli syödä herkkueväsleivät ja juoda termarikahvit.

Ex tempore tein myös yhden yrttipenkin lisää, kun jämäpuutavaraa edelleenkin on kulutettavana. Ja siirsin minttupenkin lavakauluksen kurkkupenkkiä ympäröimään. Joka vuosi tuntuu puuhaa riittävän, vähintäänkin pitää siirrellä monivuotisia kasveja paikasta toiseen. Mutta pelkkää hauskuuttahan tämä uuden luominen, uudelleenorganisointi ja rehkiminen on. Huomenna jatketaan!

Sipuleita siemenestä

Viimeisten viikkojen aikana on aamuisin yllättävän usein avautunut luminen maisema. En ole siis kiirehtinyt palstatöihin vielä, sillä auringonpaisteisina päivinä riesana on ollut kuitenkin kylmä tuuli. Pienen uuden kokeilun laitoin alulle, kylvin nimittäin sipuleita siemenestä. Tarkoitus on käyttää ne kevätsipuleina, jos onnistuvat. Yllättäen näin myös viereisessä syksyllä käännetyssä penkissä valkosipulin versoja. Jotkut maahan jääneet puolitoista vuotta sitten kylvetyt itusilmut olivat nyt  itäneet ja kehittäneet hyvät juuret. Siirsin ne riveihin kasvamaan, toivottavasti selviävät siirrosta. Sen jälkeen on lunta tuprunnut, joten haasteita taimilla on ollut.

Tomaatit itivät hajakylvönä nopeasti ja siirsin kymmenkunta niistä viikko sitten maitopurkkeihin kasvamaan. Korkeaksi jätettyihin maitopurkkeihin on helppo lisätä maata taimen kasvaessa, ja tuloksena on toivon mukaan tanakka taimi. Hajakylvökseenkin taimia jäi vielä paljon, ehkä kokeilen tomaattien kasvatusta avomaallakin tänä vuonna. Tänä vuonna purkkisirkus on muilta osin jäänyt väliin kokonaan, nyt voisi alkaa aktivoitua, onhan toukokuuhun aikaa enää muutama viikko! Ja lämpöä luvassa!

Minttusuklaakahvi

Ai että kun keksin hyvän käyttötarkoituksen kuivatuille piparmintun lehdille! Murensin pienen kourallisen yrttiä kahvinporojen sekaan, ja keitin kunnon sumpit. Vieno minttusuklaakahvin tuoksu leijaili keittiössä pitkän aikaa. Kylmän kahvin seasta mintun aromi tuntui tulevan vielä voimakkaammin esiin. Täydellistä hitaisiin aamuihin.

Uuden kevään aika

Eilen vietettiin sitä päivää, jolloin valo on vihdoin päässyt tasoihin pimeyden kanssa. Talvi, tai pikemminkin loputon marraskuu, on ohi. Koko tammi- ja helmikuu on mennyt lumen ja pakkasten tuloa odotellessa. Vaan ei tullut ei. Paitsi tänä aamuna, maahan leijaili lumihiutaleita parin sentin verran. Nyt voi kuitenkin päästä hiukan siihen ihanan odottavaan fiilikseen, jossa aurinko lämmittää kattoja ja räystäiltä tippuu vettä, tip tip tip.

Kevään ensimmäisen virstanpylvään kunniaksi päivitin siemenlistaani viikko sitten hankkimani must-luokan siemenet. Loin myös viljelysuunnitelma-exceliini uuden välilehden otsakkeella Vuosi 2020. Uusi vuosi, vai olisiko vuosi nolla, on tässä sen verran mullistuksia maailmassa meneillään. Omenapuun taimien puutteessa päätin kylvää tänään tomaatit. Viime vuonna kylvin ne 7.3 ja silloin niistä tuli vähän hontturoita, eiku mikä-se-nyt-on-suomeksi, no sellaisia liian pitkiä ja hoikkia. Nyt luonnonvaloa on varmaan jo tarpeeksi tanakoiden taimien saamiseksi. Tänäkin vuonna luotan Gardener's Delight -kirsikkatomaattiin. Viime vuonna se lajike osoitti ennennäkemätöntä kasvuvoimaa, nimittäin latvan katkaisun jälkeen uutta versoa alkoi puskea jopa terttujen päistä! Kuinkahan yleistä mahtaa olla?

Koska viime syksynä keräilin ja kuivasin kukansiemeniä, ja koska ulkona on nyt ripaus sitä valkoista ainetta, päätin tehdä myös talvikylvökset ulos. Viime vuonna totesin sen vaivattomaksi tavaksi saada kukan taimia, joten kokeilut jatkukoon. Eli purkkeihin maata, kastelu, siemenet maahan, purkit muovilaatikkoon varjoisaan paikkaan ja lunta niskaan. Ja heipat. Katsotaan, mitä purkeista nousee ilmojen lämmettyä.

Sisätiloissa on versotusten vuoro. Ostin kotivaraksi kuivattuja herneitä aikeenani tehdä itse hernekeittoa, mutta taidankin kylvää herneet maahan. Vieri viereen hyvin kosteaan multaan. Herneenversot ovat hyviä salaatinjatkeita.

Näillä toimin julistan kasvukauden 2020 avatuksi!