Parvekkeella punastellaan

Aika pitkään kesti ennen kuin avoparvekkeen ensimmäinen tomaatti kypsyi. Taisi olla elokuun puoliväli, kun tämä tapahtui, sittemmin satoa on korjattu ehkä kymmenkunta. Samaan aikaan kypsymisen kanssa alkoi myös alimpien lehtien nopea kellastuminen. Nyt jonkinasteisesti punertavia on jo parisenkymmentä ja vihreitä vielä saman verran. Ja varret alaosastaan aivan kaljuja! Alkukesästä viiden sangon taimisto eli puoliautomaattisen kastelusysteemin avulla, mutta jossain vaiheessa kastelusaavi oli päässyt tyhjenemään enkä jaksanut enää virittää sitä uudelleen. Nyt kastelen tomaatit suoraan parin-kolmen päivän välein. Juurelle kylvetyt basilikat eivät kyllä oikein tykkää uppeluksiin joutumisesta, mutta eivät ne ole kuolletkaan. Basilika ja tomaatti ovat kumppanuuskasveja, ja basilika kuulemma parantaa tomaattien makua. Hyviä ne kyllä ovat olleetkin!

Täysin avomaalla kasvaneet tomaatit voivat nekin hyvin. Niistä ensimmäiset ovat vaihtamassa väriä, saapa nähdä tuleeko niillä talvi vastaan ennen kuin kaikki ovat kypsiä. Mutta ihan koemielessä istutetuiksi ylijäämätaimiksi ne ovat pärjänneet oikein hyvin.

Väsäsin keväällä palstalle pienen kasvihuoneen vanhoista ikkunoista. Tänä kesänä sieltä ei taida satoa tulla, sillä vesimelonit ovat kyllä kasvattaneet vihermassaa, mutta yhtään peukalopäätä isompaa melonin alkua siellä ei ole. Taitaa loppua aika kesken. Noh, ensi vuonna täytynee kylvää siemenet aikaisemmin. Tai sitten muuttaa vesimeloneria tomateriaksi. Katsotaan tilanne keväällä uudelleen, kunhan on nähty kuinka lasit selviävät syysmyrskyistä ja lumesta. Hrr, voi ahdistus, tuo tosiaan on kohta edessä. Mutta nyt vielä nautitaan lämmöstä ja valosta!

Elokuun satoa

Sipuleiden nostosta se alkoi, sadonkorjuu. Ensin rötkähtivät maannuoliaisiksi keltasipuleiden varret, sitten saman tekivät punasipulit. Perkasin saman tien penkit rikkaruohoista, ja jotenkin se tuntui tosi hyvältä katsella maanvärisiä seuraavaa vuotta odottelevia kaistaleita. Kävi kyllä myös mielessä kylvää hunajakukkaa penkkeihin viherlannoituskasviksi, mutta hylkäsin idean sateettoman kauden takia. Sipuleista tekaisin sipulipiirakan, ja ai että, oli maukas. Ja toki kuivasin talven varalle loput.

Vadelmat antoivat loistosadon taas tänäkin vuonna. Pakastimet ovat täynnä tuota marjaa, vaikka tilantarvetta minimoitiin prosessoimalla niistä kivetöntä vadelmanektaria. Mutta ihanaahan se on, kun on smoothieainekset todella helpossa muodossa. Kesän kuluessa juotiin isot määrät maitopirtelöä!

Rutto uhkasi tänäkin vuonna perunamaata, joten saksin varret pois hyvissä ajoin. Kuorikin ehtii vahvistua hyvin ennen nostoa. Perunoita on tulossa maltillinen määrä, istutin niitä 15 kpl. Jos jokainen siemenperuna tuottaa kymmenkunta jälkeläistä, mahtunevat ne melko hyvin jääkaappiin. Ainoastaan yhden varren olen vasta nostanut ja käyttänyt kasvissosekeittoon.

Kesäkurpitsoja olen syönyt nyt kolme, mausteisella jauhelihakastikkeella täytettyinä. Tällä kertaa vahdin erityisesti, että koko pysyi maltillisena. Tämä siksi, että viime syksynä raastoin ylikasvaneita kesäkurpitsoita pakkaseen, ja kevään tullen kippasin ne roskiin. Ei tullut käytettyä. Pyrin siis hyödyntämään pötkylät suoraan maalta ruoanlaitossa.

Hitaasti matkaan lähteneet kurkut ovat nyt alkaneet tuottaa satoa. Olen rouskutellut niitä dippikastikkeen kera ja sekä osana salaattia. Parvekkeen tomaatit ovat nyt vihdoin kääntäneet huomion lehtien kasvatuksesta hedelmien kypsytykseen. Hyvä, perussalaattiainekset siis koossa, kun baby leaf -salaattisekoituksen kasvustotkin voivat palstalla tänä vuonna oikein hyvin, kiitos palstan ympärille vedetyn aidan. Nelijalkaiset verottajat ovat pysyneet poissa. Salaattiin voisi vierailevina tähtinä lisätä mm. herneenversoja, yrttejä ja juuressuikaleita.

Seuraavina ruokalistalla ovat uunijuurekset, rosmariiniporkkanat ja kiinalainen kasviswokki. Eipä ole tässä kuussa juuri kaupassa tarvinnut käydä. Njam!