Kasteluhommia riittää

Kuluneen viikon aikana iltamyöhäiset kastelureissut palstalle ovat muodostuneet rutiiniksi. Suurinta osaa kylvöalasta olen pitänyt harson alla, sillä se estää kosteutta haihtumasta. Melkoiset kasvihuoneolosuhteet harson alle päivän mittaan varmaan muodostuu, mutta siitä huolimatta porkkanat, punajuuret, lantut ja pinaatit ovat jo ponkineet päänsä pinnalle. Sen sijaan niissä penkeissä, joissa katetta ei ole ollut, on aika hiljaista. Saa nähdä pitääkö ruveta tekemään uusintakylvöjä kohta. Ja koska näköpiirissä ei ole sadetta hetkeen, täytyisi varmaan myös tehdä huolellisempikin syväkastelu jossain vaiheessa, sillä nykyisillä kastelumäärillä penkeistä kostuu vain pintamulta.

Kuivuudesta huolimatta olen tehnyt huolestuttavia havaintoja palsta-alueella: lehtokotilot ovat lisääntyneet huomattavasti. Omalla palstallani ei ole ruohoisia alueita, joten keskemmällä palstaa niitä ei ole, mutta reheväkasvuisilla reunamilla niitä näkee. Ja palstalle tullessa kuuluu rouskuntaa kenkien alta lähes aina. Aloin siis ennaltaehkäisevään työhön, ja rupesin keräämään kaikki näkemäni veijarit pois. Keräsin niitä ensin lasipurkkiin, toin kotiin ja kaadoin kiehuvaa vettä päälle. Ei ollut kovin kivaa hommaa se. Sitten siirryin helpompaan: palstalle mukaan rulla pakastepusseja, kotilot pussiin, tallonta kuoliaaksi ja pussi roskiin. Kerääminen on selvästi auttanut, enää niitä ei juurikaan näy ja kuivuuden takia eivät ehkä ehtineet muniakaan kovasti. Mutta valitettavasti kasveja tai kalusteita en voi esimerkiksi kotikotiin viedä, sillä olemme nyt lehtokotilotalous. Espanjansiruetanoita ei ole onneksi näkynyt.

Raparperit ovat kuulemma kotiloiden suurta herkkua. Ne oikovatkin lehtiään ja varsiaan vauhdilla, joten sitä nurkkaa pidän erityisesti silmällä kotiloiden suhteen. Kohta päästään tekemään raparperikiisseliä! Ruohosipulikin on kasvanut oikein hyvin, ja siitä keräsinkin jo vuoden ensimmäisen sadon. Mikäs sen parempaa kuin kermaviilidippi ruohosipulisilpusta tehtynä. Marjapensaat kukkivat ja jos raaskin, voisin lehdistä joku päivä keitellä Louhisaaren juomaa.

Kesä tuli kohisten

Kiirettä on pidellyt, kun kesä päättikin alkaa jo näin toukokuun alussa. Viime viikonloppuna kääntelin hiekat ja lannat penkkeihin, harasin maapaakut sileiksi, muotoilin penkit - ja sitten saikin kaivella jo siemenpussukoita esiin. Ja nyt toukokuun kymmenentenä kaikki siemenet on kylvetty, rikkaruohot perattu ja muutamia yrttien taimia istutettu. Lähimetsät vihertävät, perhoset lentelevät, käki kukkuu, ja talvitamineet ovat vain kaukainen muisto. Olipas nopeaa! Ja forecan sivuillakaan ei takatalvea näy! Onneksi palstan vesi kytkettiin päälle tavanomaista aiemmin!

Hyötypalstan pitkiin penkkeihin kylvin tänä vuonna kelta- ja punasipulia, porkkanaa, punajuurta, raitajuurta, palsternakkaa, lanttua, pinaattia ja kurkkua. Lisäksi vielä herneitä ja erilaisia salaatteja. Yrteille tein kehikon, ja sen ruutuihin istutin oreganon, sitruunamelissan, sitruunatimjamin ja sitruunamintun taimet. Tiedän, että mintut ovat kovia leviämään, mutta en malttanut olla ostamatta tuota. Toivottavasti taimet selviävät siirrosta puutarhakaupan hyllyltä paahteiselle palstalle. Laitoin kyllä levynpalat varjoksi, etteivät heti nuupahtaisi. Kaalimaan kasvatit ovat vielä pieninä taimina sisällä. Samoin mulla on kesäkurpitsan ja papujen taimet tulossa, mutta kun säät ovat näin suotuisat, kylvin siemenet myös suoraan maahan. Jos onnistuvat suorakylvönä, niin sitten mulla olisi muutama ylimääräinen taimi...

Laadunvalvojakin palstalla piipahti. Oikaisi yrttimaan poikki rehevämmille seuduille. Vähän säikähdin, eihän kyy kauheasti meteliä pidä liikkuessaan. Täytyy muistaa itse pitää tarpeeksi ääntä, että se osaa luikerrella pois, jos enemmänkin alkaa majaa palstoilla pitää.