Yrttejä keräämässä

Yrttimaani alkaa pikkuhiljaa muuttua myös pörriäisiä houkuttelevaksi kukkakedoksi. Jo nyt iisoppi, mäkimeirami ja sitruunatimjami kukkivat kauniina mättäinä. Maurinmalva, punahattu ja yrtti-iiso ovat aloittelemassa kukintaansa. Minttujen ja sitruunamelissan kukat ovat vielä nupullaan.  Sormustinkukan paras kukinta on jo ohi. Saksin muutamia yrttejä kuivamaan ja samalla keräsin myös kimpun silmäniloksi.

Queen&Cheese on Brownie

On taas vadelmien ja mustikoiden poiminnan aika. Viljelypalstan vadelmarivistöt notkuvat isoja herkkupalleroita ja lähimetsä tarjoaa toisen kuninkaallisen korkeuden. Ja kun nämä yhdistää suklaisen pohjan päälle, ja laittaa marjat tuorejuustoon uimaan, on kesäinen herkku valmis. Kakun lässähtämistäkään ei tarvitse pelätä, sillä tämä pohja on tarkoituksella mutainen eikä hiekkainen.

Queen&Cheese on Brownie (uunipellillinen)

Brownie:

200 g taloussuklaata

200 g voita

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

4 munaa

3 dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

1/2 tl suolaa

Cheese:

200 g Philadelphila tuorejuustoa

1 muna

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Queen:

2 dl mustikoita

5 dl vadelmia

Valmistus:

1. Sekoita jauhot ja mausteet

2. Sulata suklaa ja voi mikrossa isossa kulhossa, sekoita

3. Lisää sokerit suklaa-voin sekaan

4. Lisää munat yksitellen, vatkaten välissä

5. Lisää jauhot

6. Tee juustokastike sekoittamalla muna ja sokerit tuorejuuston sekaan

Paistaminen:

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

2. Vuoraa korkeareunainen paistopelti leivinpaperilla ja öljyä se

3. Levitä brownie-taikina pellille

4. Kaada juustoseos varovasti brownie-taikinan päälle ja levitä ohueksi kerrokseksi

5. Ripottele vadelmat ja mustikat pinnalle

6. Paista 175C, 30min

Sipuleista hilloa?

Huhtikuun puolella kylvetyt sipulit itivät tosi hyvin huolimatta lukuisista takatalvista. Nyt kolme kuukautta myöhemmin ne olivat tulleet hillosipulin kokoisiksi ja näköisiksi. Joten hilloamaan... Kokeilin Marttojen ohjetta hieman soveltaen, eli tein lientä vain neljäsosan, koska sipuleitakin oli vain vähän. 

Kevät- ja kesäsipuleiksi tituleeratut sipulit olivat väriltään valkoisia, normaalit keltasipulit olivat nimensä mukaisesti vähän kellertäviä, vaikka kooltaan olivatkin vielä pieniä. Pesin mullat pois, katkoin varret ja poistin juuret. Mausteliemestä jäi puuttumaan muskotinkukka, jota mulla ei ollut, ja pippuritkin olivat sekoitusta, ei pelkkiä valkopippureita. Sipulit kiehuivat liemessä ehkä noin kymmenen minuuttia, ja sillä välin steriloin kurkkusalaattipurkin kiehuvalla vedellä. Purkki oli just sopiva 250g:lle pieniä sipuleita. Ja jäähdyttyään sipulipurkki siirtyi jääkaappiin makua kehittelemään ja odottelemaan sopivaa ruokalajia kylkeensä.

Puutarha-Peppinä

Helmikuussa ostin viisi metriä halpaa lakanakangasta, koronan varalta, varmuuden vuoksi. Tilanne ei mennyt siihen, että olisi pitänyt väsätä jonkinlainen kaikenpeittävä burkha kauppareissuja varten, joten nyt on sitten harjoituskangasta kaikenlaisiin muihin kokeellisiin projekteihin. Kuten Peppi-essumekon kaavoittamiseen. Lisäksi olin kauan hillonnut keväänvihreää trikookangasta kaapin perukoilla, joka nyt pääsi leikeltäväksi.

Käytettävissä oli 1,1m 140cm leveätä trikoota ja tällä piti tulla toimeen. Leikkasin vastaavan suuruisen palan lakanakankaasta. Pinterestistä löysin suuntaa antavia kaavoja ja mittoja. Ensin tietty mittailin oman kroppani mittasuhteita. Kaavan kannalta oleellisin mitta lienee rinnanympärys, joka sekään ei ole kovin tärkeä, koska essu on takaa auki. Hahmottelin kaavapaperille ensimmäisen version, johon käytin koko kankaan leveyden. Ja sitten vain pokkana leikkasin lakanakankaasta yhden yhtenäisen essukappaleen, jonka olkapäät yhdistin ristiin. Ei tullut huono, vaikkakin jouduin lyhyentämään sekä miehustan että selänpuolen olkaimien pituutta. Ja sitten sama juttu päälikankaalle. Hihei, oikeat puolet vastakkain, ompelu, kääntö, tikkaukset, taskut ja - menoksi.

Sisäinen Peppi Pitkätossuni kieltämättä tykkää tästä essusta, se päällä on kiva istuskella palstalla työkalulaatikon päällä jalkoja heiluttelemassa. Kumpparit jalassa tietty. Ja hiukset saparoleteillä. Välillä voi kitkeä muutaman rikkaruohon.

Kamomillaa

Kesäkuu helteineen oli ja meni, ja täytyy tunnustaa, että palsta oli hieman huonolla hoidolla koko alkukesän. Hieman tekohengitystä annoin keinokastelun muodossa, mutta rikkaruohot saivat rehottaa ja levittäytyä käytäville. Yrttimaan käytäville kylvin apilaa, mutta senkin kasvu niirasi sateen puutteen takia. No nyt on vettä taas saatu, ja kasvu toivon mukaan saa uuden potkun.

Viimeisenä hellepäivänä kävin kamomillapehkon kimppuun ja otin talteen kaikki nuoret kukinnot. Kuivattelin niitä tarjottimella auringossa, ja kovinpa pieneksi se iso keko kutistui kuivuttuaan. Kreivin aikaan tein keräyksen, nyt sateiden jälkeen penkki näyttää niin räytyneeltä, että taidan kuskata pöheikön kompostiin.

Myös vihermintut riivin teeaineksiksi, ja muutamat valkoapilan kukat. Yrttimaassa olisi vielä paljon kerättävää: sitruunamelissaa, sitruunatimjamia, yrtti-iisoa. Muun muassa. Tänä vuonna ostin yrttimaalle karhunjuuren ja piparjuuren. Piparjuureen on kasvanut kauniit kirjavat lehdet! Toivottavasti juureenkin kehittyy jotain.

Hyötykasvien osalta sipuleilla menee kaikista vahvimmin. Porkkanat itivät heikonlaisesti, samoin herneet. Palsternakka, lanttu, ja kyssäkaali ovat ok. Kaikki taimina siirretyt kurkuntaimet kuolivat, mutta suorakylvetyistä kolme tainta on edelleen elossa. Kesäkurpitsoista kaksi jäi henkiin. Kasvihuoneen vesimeloneista kuusi jatkaa kasvuaan. Eli satoa on tulossa lisää!