Kolmen kärki

Kasvimaan satokilpailussa kolmen kärki on selvillä. Ensimmäisenä maisteltiin parsoja, toiseksi kiri raparperi ja melkein ripi rinnan päästiin makustelemaan myös osterivinokkaita! Parsat keitettiin lisukkeeksi, raparpereista tehtiin piirakka ja osterivinokkaat paistettiin voissa pannulla. Nam kertaa kolme.

Sienipedin anti ei tosiaan jäänyt muutamaan maistiaissieneen vaan uutta alkua pukkaa todenteolla. Kolmisen viikkoa siinä meni, että ensimmäiset punkivat näkyviin. Peukalonpään kokoisesta alusta kasvaa kahdessa päivässä syötävän kokoinen sieni, kolmantena ne melkein alkavat jo kuivua. Sienet ovat olleet toukattomia ja kiinteitä, ja makukin mitä mainioin. Nyt sitten vaan kehittelemään reseptejä. Säilöäkin niitä aion, eli paistaa omassa liemessään ja sitten pakastaa.

Kaikki siemenet on kylvetty, ja moni on jo itänytkin. Palsternakkoja ja keräkaaleja odottelen vielä pintaan, mutta saattaa olla että joudun uusintakylvöihin. Itäneet taimet eivät ole paljoakaan edistyneet, ehkä syynä on melko viileä sää. Mietityttää myös maan pH. Toissa vuonna kalkitsin maata aika reippaasti ja viime kesän sato oli tosi huono. Varmuuden vuoksi tilasin pH-mittarin ja aion tarkistaa, etten ole nostanut maan pH:ta liikaa.

Tänä vuonna ostin kurkun, kesäkurpitsan, myskikurpitsan, uudenseelanninpinaatin ja lehtikaalin taimet kaupasta, ja niitä olen piilotellut vielä harson alla etteivät palaisi auringossa. Silti ainakin kesäkurpitsat ja kurkut ovat menettäneet lehtiään, mutta toivottavasti saavat pian kehitettyä aurinkoon tottuneita lehtiä tilalle.

Patiolla chilit ja paprikat ovat joutuneet ripsiäisinvaasion kohteeksi, ja yritän avittaa niiden selviytymistä suihkuttelemalla lehtiä mäntysuopaliuoksella. Tomaatin, sen ainoan, istutin tänä vuonna kukkapenkkiin, katsotaan miten se selviää kärhöjen vierellä. Tomaatti on lajikkeeltaan Tiny Tim, ja se on tällä hetkellä  habitukseltaan vanttera kääpiö, toivottavasti kasvaa kuitenkin isoksi. 

Seuraavaa satokasvia voidaankin sitten joutua odottelemaan. Melkeinpä veikkaisin, että seuraavalle sijalle saattaa päästä herne. Sitten ollaankin jo pitkällä kesässä. Mutta sitä ennen sienisato jatkukoon.

.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Viljelyharrastukseni laajeni tänään toisen harrastukseni, sienestämisen, puolelle. Perustin nimittäin palstalleni sienipedin, josta pitäisi kesän mittaan putkahdella osterivinokkaita. Jännän äärellä ollaan, sillä vaikea on uskoa, että sienisaalista saadakseen voi kohta vaan kävellä porkkanapenkin viereen keräämään.

Osterivinokas on itselleni hieman vieraampi sieni, kaupasta sieniä ostaessani ole pitäytynyt lähinnä herkkusienissä. Osterivinokasta voi tavata luonnossakin kasvamassa täällä Etelä-Suomessa, mutta omalle kohdalleni luonnonvaraista esiintymää ei ole sattunut, vaikka sienestystä harrastankin. Mukavan maun lisäksi osterivinokkaalla on myös terveysvaikutuksia. Muun muassa kolesteroliin sillä pitäisi olla alentava vaikutus.

Ostin rihmaston ja kasvatusalustan Helsieneltä Espoon Kerasta. Kolme pötkylää käytettyä rihmastoa ja 20 kg olkipellettiä riitti nippanappa luomaan sopivan pedin puukehikkoon, joka on ollut tyhjänpanttina hajotettuani pikku kasvihuoneen pois sen päältä. Eli nyt pääsee käyttöön sekin. Perkasin ensin rikkaruohot maapohjasta pois, sillä olisihan se ikävää, jos sienipeti alkaisi heti kasvaa horsmaa.

Helsienen sivuilla ollutta ohjetta mukaellen kaadoin kolmasosan pelleteistä kottikärryihin ja kaadoin päälle pari kannullista vettä. Palstalle onneksi tulee jo vesi, joten ei tarvinnut ojasta lähteä vettä kantamaan. Pelletit turposivat puolisen tuntia ja muuttuivat tiukista pötkylöistä löllymmiksi. Palastelin sekaan yhden rihmastopötkylän ja sekoittelin ennen kuin lapioin seoksen kehikkoon.

Sienipedistä pitää tehdä tiivis, joten tamppasin kerroksen saappailla, ennen kuin jatkoin hommaa. Eli vielä kaksi samanmoista satsia, ja sitten mulla olikin kehikossa noin kymmenen senttiä paksu kerros sahanpurulta näyttävää sötkötystä. 

Vielä tamppausta ja läpikotaisin kastelu, ja niin sienipeti oli valmis. Sienimäinen tuoksu leijaili pedistä ainakin näin märkänä, saa nähdä huomaako sitä myöhemmin. Sienipedin pitäisi pärjäillä kastelematta, ainakin silloin kun se on perustettu kosteaan ja varjoisaan paikkaan. No, palstalla sellaista ei ollut, joten polttavan auringon alla joutuu olemaan. Varaudun siis kastelemaan tätäkin penkkiä silloin tällöin. Ja sitten satoa odottelemaan.

Hauskaa vappua!

Vappulounaan pääateriana tänä vuonna tarjottiin itsekasvatetuista siikleistä tehtyä perunasalaattia. Ja oi joi, olipahan hyvää. Osansa toki Peggyn keittiössä kehitetyn reseptin, mutta myös raaka-aine oli erinomaisen maistuvaa. Ikkunalaudalla kasvatetut sipulit päätyivät koristeeksi. Kannattaa kokeilla!

Kylvöaika saa tulla

Takana tuottoisa viikko, viljelypalstan penkit saatettu kylvökuntoon! Onneksi tuli perattua suurin osa rikkaruohoista pois jo syksyllä, joten nyt jäi tehtäväksi lähinnä penkkien muotoilu ja mullan levitys. Kreivin aikaan tein tämän työn, sillä kevätaurinko oli jo kuivattanut savisen palstani päälikerroksen koppuraksi. Ahkeralla harauksella sain möykyt vielä rikki ja sekoittumaan mullan kanssa. Viime vuonna käytäville levitetty hiekka oli melkein maan nielemä, joten uusi hiekkakerros tarvitaan, että rikkaruohot pysyvät pois.

Kunnostin myös yrttimaan, ja siinä saikin sitten huhkia vanhojen juurakoiden kanssa, mutta nyt on sekin vain taimia vailla. En tiedä vieläkö juurakoista olisi elämää löytynyt, mutta kannoin ne surutta kompostiin, nyt on aika vaihtaa monivuotiset kasvatettavat myös. Sahailin myös kehikkoja vähän pienemmiksi, että välit pystyy siistimään siimaleikkurilla. Yrttimaan puolella käytävät saavat olla vihreinä.

Sää on ollut mitä hienoin palstalla puuhailuun. Aurinko paistanut, linnut laulaneet ja perhoset lennelleet. Vettä palstalle ei vielä tule, joten varsinaiset kylvöt saavat vielä odottaa. Ja onhan nyt vielä aikainen kevät. Enkä ole sitä paitsi tehnyt vielä viljelysuunnitelmaakaan! Sen piirustelu onkin vuorossa seuraavaksi. Siemenperunat pitäisi myös jo ostaa, ne melkein voisi jo laittaa maahan. On tämä kevät niin mukavaa aikaa!

Lumiruukkuja rivissä

Takapihalla on vielä lumenrippeitä jäljellä, joten ajattelin laittaa siemenlaatikon pohjalta löytyneet kukansiemenet ulos itämään. Vielä ehtivät saamaan kylmäkäsittelyn ennen kuin kevät vie lumet. Sinne siis peittelin lumen alle harjaneilikan, sormustinkukan ja kolmen erilaisen akilleijan siemenet. Olivat jo monen vuoden vanhoja, mutta katsotaan, onko itävyys säilynyt. Talvikylvöt kun eivät paljoa hoitoa vaadi ainakaan nyt vielä.

Sisätiloissa kelloköynnökset on jo puolimetrisiä ja kävin tänään ostamassa niille korkeammat köynnöstuet. Siirsin ne myös lopullisiin astioihinsa, sillä kohta taimia ei olisi enää pystynyt uudelleenistuttamaan. On muuten hyvin tarttuvainen ympäristöönsä, kasvi kiertyy tiukasti ja nopeasti tukeen kiinni! Nyt kasvit joutuvat majailemaan lattialla, jossa on vähemmän valoa kuin ikkunalla, toivottavasti selviävät ulosvientiin saakka!

Paprikoiden ja chilien kasvaminen on ollut hidasta. Harkitsen niiden siirtämistä keittiön ikkunalaudalle, jossa ne pääsisivät aamuaurinkoon. Tosin sitä ei kestä kauaa, mutta se voisi olla tehokkaampaa kuin laiska iltapäivän aurinko. Muutamiin lehtiin on ilmestynyt vaaleaa peitettä, ehkä se vähentää niiden elinvoimaa. 

Venyy venyy!

Ikkunalaudalla tapahtuu, kelloköynnös on hyvässä kasvussa, ja joka aamu saa ihmetellä miten paljon kasvi on vuorokaudessa venynyt. Tänään vaihdoin ne isompiin ruukkuihin ja etsin tueksi tikut, joihin tarttua. Tätä menoa mulla on varsin isoja köynnöksiä siinä vaiheessa, kun niitä voi alkaa viemään ulos. Kelloköynnös on myös lukemani mukaan aika kylmänarka, joten varovainen saa olla lämpötilan kanssa.

Koulin myös muita taimia, Hot lemon -chiliä on nyt kaksi yksilöä, Snack-paprikoita neljä ja vihannespaprikoita myös neljä. Niillä pääsee jo pitkälle, jos kaikki säilyvät hengissä. Jo tässä vaiheessa huomaan, että ikkunalautatilaa on armottoman vähän. Laitoin itämään myös pääsiäisruohoa (kerrankin ajoissa) ja herneitä sekä istutin pari pientä sipulia maahan. Näillä mennään nyt hetken aikaa.

Vuoden 2023 kasvatukset aluillaan

Vuoden 2023 ensimmäiset siemenet kylvetty! Vielä siis harrastus on hengissä, vaikka viime vuonna postauksia tuli tehtyä luvattoman vähän muista kiireistä johtuen. Viime vuotinen sato jäi surkeaksi, koska kesä oli ennätyskuiva. Nyt sitten sitäkin suuremmalla innolla odottelemaan säiden haltijan tämänvuotista settiä. Sateita ainakin tilaukseen!

Aloittelin kylvämiset chileistä ja paprikoista. Chili on keltainen ’Hot lemon’ ja paprikat pieniä punaisia snack-paprikoita ja keltaisia isoja vihannespaprikoita. Aina yllätyn siitä, miten vähän siemeniä noissa kaupan siemenpusseissa on. Ehkä pitäisi vaan kylvää syöntipaprikoiden siemeniä, takavuosina nekin menestyivät hyvin. 

Kukkaosastoa kylvöissä edusti kelloköynnös. Sen siemenet muuttuivat jännän limapintaisiksi, kun niitä liotteli vedessä suositellun tunnin ajan. Olisi ihanaa saada köynnöstävä kasvi patiolle! Viime vuonna kasvatin keijunmekkoa ja alun niirailun jälkeen se alkoi kuin alkoikin kukkia. Tänä vuonna aion hankkia paremman köynnöstuen!

Ensimmäiset purkit on nyt siirreltävinä ja kasteltavina. Toivotaan hyviä itämisiä!

Puoliksi tehty

Tänä vuonna viljelsuunnitelman teko lähti etenemään käytyäni kirjakaupassa. Talouden ruutupaperit olivat nimittäin piilottaneet itsensä niin hyvin, että täytyi käydä ostamassa uusi luentolehtiö. Piirtelen joka vuosi ensin palstan pohjapiirroksen ja alan sitten sijoitella kasveja eri penkkeihin. Varsinaista viljelykiertoa minulla ei ole, mutta katson, ettei kahtena peräkkäisenä vuotena tule samaa kasvia samaan paikkaan. Peruna tosin on jämähtänyt yhteen kulmaukseen, sillä siinä on ainut paikka, jonka olen jättänyt kalkitsematta.

Saatuani suunnitelman valmiiksi kävin läpi siemenvarastoni. Ne olivatkin aika puutteelliset, mutta myös yllätykselliset, löysin nimittäin mm. vesimeloninsiemeniä, jotka olin jo unohtanut. Ehkä niille pitäisi antaa toinen mahdollisuus. Pikkuhiljaa pitäisi ajatella esikasvatuksiakin, vaikka maisema ulkona näyttää vielä kovin valkoiselta. Kaupoille siis! Ostin viisitoista pussillista siemeniä. Kassalla taas tajusin, että tämäkin harrastus maksaa, sillä yhdessä lannoitepönikän kanssa loppusumma oli yli viisikymmentä euroa. Mutta nytpä onkin vaikka mitä kylvettävää! Uutuuksia palstallani tänä vuonna tulee olemaan mm. punasikuri ja keltamangoldi.

Esikasvatetut keijunmekkoni ovat venähtäneet jo niin pitkiksi, että ovat kehittäneet ensimmäiset kiipeilyyn tarvittavat ulokkeet. Taidan lisätä potteihin grillitikun, että taimilla on mihin tarttua. Muuten ne taitaisivat olla kohta keskenään niin kietoutuneita, että niitä ei saisi enää erilleen. Kukkarintamalle on tullut myös vahvistuksia, kylvin myös tsinnioita, krasseja ja samettikukkia, jotka ovat jo sirkkalehdillä. Huh huh, tänä vuonna taitaa tulla luotua taimisirkus, sillä myös monia ostamiani hyötykasveja pitäisi esikasvattaa. Eipä siinä mitään, kädet multaan siis!

Potitusta

Keijunmekot ovat kehittäneet jo toisetkin sirkkalehdet, joten siirsin ne sanomalehtipotteihin kasvamaan. Onneksi siemenet eivät tienneet millaisissa oloissa niiden kuuluu itää, vaan heräsivät eloon joka tapauksessa. Keijunmekon siemeniä ei nimittäin pitäisi peittää, mutta minäpä tietämättömyyttäni ripottelin kerroksen multaa siemenien päälle. Kevätauringon lisäksi houkuttelin siemeniä taimettumaan violetilla keinovalolla. Ja itiväthän ne! Nyt pottirivistö saa pärjäillä luomuvalossa. Hetken aikaa sai pähkäillä ennen kuin kädet muistivat, miten potteja oli helppo tehtailla. Takavarmistuksena oli vielä kirjoittamani ohje.

Keväiseen tapaan ikkunalaudalla kasvaa myös herneenversoja ja kevätsipulia. Varsinainen esikasvatusaika on vielä edessä, enkä edes ole vielä tehnyt viljelysuunnitelmaa. Ruoan hinnan povataan kaksinkertastuvan, joten viljelyyn on taas yksi motivaattori lisää. Noh, ei se niin suoraviivaisesti kuitenkaan mene, tähän harrastukseen on uponnut moninkertaisesti rahaa tuottoon nähden. Mutta virkistysarvo palstailulla on myös!

Kombuchaa tekeillä

Odottelen tässä lumimyrskyä alkavaksi ja kasvatan itselleni juotavaa! Kombuchan scoby (symbiotic culture of bacteria and yeast) on lillunut nyt kuusi päivää sokeroidussa teessä ja ehtinyt tekemään juomasta jo lievästi etikkaista. Pintaan on kehittynyt vaalea kerros uutta scobya, poikanen siis. Tavallaan viljelen tässä siis bakteereita ja hiivoja! Aika äklön näköistä kasvusto on, mutta toimii. Ostin kombuchan starttipaketin itselleni joululahjaksi ja muutamat erät on jo juotu.

Uutta satsia varten keittelin vihreää teetä, kampesin scobyt ylös vanhasta liemestä ja siirsin scobyn ja hieman vanhaa lientä startteriksi uuteen tee-erään. Vanhan siivilöin kahteen pulloon. Oikeaoppisesti pullojen pitäisi olla patenttikorkillisia lasipulloja, mutta mä olen käyttänyt pakastuspulloja. Niissä on leveämpi suuaukko, joten maustaminen on helpompaa. Toisen pullollisen jätin naturelliksi, mutta toiseen ujutin viisi kuivattua salvian lehteä. Joten palstalta saatuja yrttejäkin pääsin hyödyntämään. Nyt kombucha saa jatkaa kehittymistään pullotettuna huoneenlämmössä muutaman päivän. Tarkoitus on kehittää juomaan hiilihappoa. Korkit ovat siis kiinni, mutta niitä pitää päivittäin aukoa liian paineen poistamiseksi. Sitten päästään maistamaan. Salvialla maustettu voi olla aika jännän makuista.

Esikasvatus oikeilla kasveillakin on päässyt matkaan. Keijunmekot on kylvetty, mutta eivät ole vielä itäneet. Seuraavaksi voisi ruveta pohtimaan chilien kasvatusta.

Värikästä vuotta 2022!

Vuoden 2022 ensimmäisiä päiviä vietetään ja ajatukseni ovat jo vaeltaneet myös tämän vuoden kylvöksiin. Pähkäiltyäni hetken, ajattelin tänä vuonna valita erikoiskasvikseni maissin. Nyt on kyllä ollut peräjälkeen monta kuuman kuivaa kesää, mutta voisin laittaa vielä yhden tilaukseen. Maissi kun tarvitsee paljon valoa ja lämpöä. Esikasvatuksen aika ei ole vielä, mutta haasteita se tulee tuottamaan. Ei muuten, mutta kun nelijalkaiset hortonomini tykkäävät pureksia juuri maissintaimen kaltaisia heinämäisiä kasveja. Jokin suojauskeino täytyy siis keksiä.

Tammikuulla kylvettävistä kasveista minua kiehtoisi eniten keijunmekko. Köynnöstävälle kasville voisi löytyä montakin kiipeilypaikkaa. Olen sen kasvatusta joskus yrittänyt, silloin pussillisesta siemeniä päänsä mullan yläpuolelle sai kokonaista yksi kasvi. Ja sekin menehtyi myöhemmin. Kaunis kasvi se olisi, ja saatan tehdä pienen ekskursion puutarhakauppaan lähipäivinä. 

Pakastimesta löytyy vielä paljon viime kesän satoa. Keittojuureksia olen muutaman pussin kuluttanut, mutta marjoja en juurikaan. Syy löytyy kokeilemastani pätkäpaastosta, jolloin rajoitin syömiseni kahdeksan tunnin ajalle ja kuittasin aamiaisen kahvilla. Yritin syödä marjoja iltapalaksi, mutta jotenkin eivät maistuneet. Nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, ja taidan palata taas marja-aamiaisiin. Joten eiköhän pakastimeen tule kohta taas tilaa. Jääkaapissa porkkanat ovat ainoita, joita vielä kesän sadosta on jäljellä. 

Oranssia väriloistoa talven keskelle saan porkkanoiden lisäksi myös lyhtykoisoista. Kasvin kukintojen väri kehittyi syksyn mittaan vihreästä keltaisen kautta syvän oranssiksi. Kuivasin niitä hyvän määrän koristeiksi sisälle. Myös ulos tein niistä ketjun pujottelemalla niitä lankaan. Ihan jouluun asti en niitä saanut ulkona säilymään, mutta olisivat voineet olla hyvännäköisiä havuköynnökseen upotettuina. Valitettavasti yksi kevään projekteista on kaivaa lyhtykoison juuret ylös kukkapenkistä, koska se ei suostu kasvamaan vain sille osoitetulla paikalla, vaan leviää ympäriinsä. Onneksi kuitenkin kuivasin kukintoja. Sisällä ne näyttävät säilyttävän värinsä varsin hyvin. Värienergiasta nauttimaan siis!