Viikon vinkki: Sanomalehtipotit

Tänä vuonna kylvin niin paljon siemeniä esikasvatukseen, että oli pakko opetella sanomalehtipottien tekeminen. Eikä se vaikeaa ollutkaan, homman pullonkaulaksi osoittautui sanomalehtien saaminen. Meille ei ilmaisjakeluita tule, ja taloyhtiön lehtiroskiksessakin oli muutama vaivainen aviisi aivan pohjalla. Muutaman tabloid-kokoisen lehden onnistuin löytämään ja ne riittivätkin.

 1. Leikkaa tabloid-kokoinen lehti taitteelta kahteen osaan.

 2. Taita sivunippu pitkittäin puoliksi.

3. Avaa taite ja leikkaa sivut pienemmäksi noin 2-3 cm päästä taitteelta. Leikkaa maalarinteipistä 5-6 cm pituisia pätkiä, ja kiinnitä esim. pöydän reunaan, josta saat ne helposti otettua.

4. Käytä n. 7-8 cm halkaisijaltaan olevaa pulloa pottien tekemiseen. Käännä taite pulloa vasten, jolloin se jää potin sisäpuolelle vahvistamaan yläreunaa. Yksinkertainen sivu riittää.

5. Kääri sanomalehti tiukasti pullon ympäri ja kiinnitä sauma maalarinteipillä. Jätä pohjaa varten n. 3-4 cm tyhjää.

6. Rutista tyhjä osa kasaan ja paina pohjaa vasten ensin kädellä.

7. Pohjaan ei saa jäädä reikää.

8. Ota pullo varovasti pois ja tule potin pohjaa tasoa vasten.

9. Täytä potti välittömästi mullalla ainakin puoliväliin ja tiivistä käsin potin ollessa tasoa vasten.

10. Kouli taimet potteihin ja täytä mullalla. Jätä kuitenkin kasteluvaraa.

11. Siirrä potit mielellään vesitiiviille reunalliselle alustalle vieri viereen. Tue potteja pohjasta, kun siirtelet niitä. Kastele potit vasta, kun ne ovat alustalla, sillä sanomalehti on melko haurasta. Alustan avulla taimet voi siirtää helposti ulos karaistumaan.


(Alusta: Ikean Kenkämatto 1,99€/kpl)

Lämpöä odotellessa

On tämä melkoinen kevät! Alkuviikosta nähtiin räntää, lunta ja rakeita enemmän kuin joinakin jouluina. Tulppaanit ja muut sipulikukat värjöttelevät miten kuten kukkapenkissä ja puiden pienet silmut ovat jähmettyneet kasvussaan paikalleen. Puutarhaihmistä piinataan: maa olisi valmis, mutta lämpö puuttuu! Onneksi viikonloppuna alkoi olla taas toivoa, aurinko paistoi ja elohopea kiipesi kymmenen asteen paremmalle puolelle.

Äitienpäivän aamuna saapastelin heti yhdeksän jälkeen palstalle. Oi mikä ihanuus, linnut lauloivat, kesän ensimmäinen käki kukkui ja auringon lämpö hiveli ainakin mustan takin selkämystä. Olen seurannut tarkasti säätiedotuksia, ja nyt näyttäisi siltä, että kevät on pääsemässä käyntiin. Alkuviikosta yölämpötila voi vielä käväistä lähellä nollaa, mutta sitten alkaa näyttää hyvältä. Uskaltauduin siis kylvöpuuhiin! Penkkien aihiot olin jo tehnyt, ja nyt sitten levittelin luonnonlannoitteet, hiekat ja turvemullat penkkeihin. Pikkuisen sekoittelua, ja se oli siinä.

Kylvin ensimmäiseksi sivupenkkeihin kukkia: toiseen tuli idänunikkoa, tarhaidänunikkoa, pionounikkoa ja ruiskaunokkia hajakylvönä, ja toiseen kehäkukkaa. Onneksi vesipostit olivat jo toiminnassa ja sain kasteltua kylvökset. Ensimmäiseen hyötypenkkiin ahdoin kolme riviä, reunoille porkkanaa ja keskelle palsternakkaa. Palsternakan siemeniä liottelin tunnin verran, että lähtisivät paremmin matkaan. Tein mullasta ja hiekasta seoksen, jolla peittelin rivit. Luulen, että sen läpi taimien on helpompi ponnistaa näkyviin kuin kuivankoppuraisen saven. Lopuksi vielä verhosin penkin harsolla, se sekä lämmittää että suojaa porkkanakempeiltä ja muilta öttiäisiltä.

Sitten oli vuorossa peruna ja härkäpapu. Peruna ja härkäpapu ovat kumppanuuskasveja, ja kokeilenkin avittaa perunoita typen saannissa kylvämällä härkäpapuakin vakoihin. Järjestykseksi tuli 2 perunaa - 2 härkäpapua - 1 peruna - 2 härkäpapua - 2 perunaa. Perunalajikkeena minulla on siikliä ja rosamundaa. Toiseen perunapalstaan tulee puikulaa ja ehkä uutta jussia, mutta sen istutus saa jäädä vähän myöhempään ajankohtaan.

Koska oli äitienpäivä ja vielä aikainen aamu, palstoilla oli autiota. Sain siis puuhastella omassa rauhassa. Kylväessäni siemeniä muistelin omaa äitiäni, joka asustaa satoja kilometrejä pohjoisempana. Tunsin kiitollisuutta äidistä, joka on opettanut tekemään rivit haravanvarrella, porkkanansiementen ja perunoiden kylvötiheyden, juolavehnän juurien perkaamisen ja monta monta muuta asiaa kasvien viljelyyn liittyen. Ei itsestään selvää kaikille. Kukkia siis äidille!

Viikon resepti: Kesäkurpitsapannu

Kesäkurpitsa on kiva viljeltävä, sillä siitä saa yleensä satoa yllin kyllin ellei liikaakin. Kesäkurpitsoja varten reseptejä on siis hyvä olla takataskussa enemmänkin, että ne saa tiukan paikan tullen upotettua johonkin. Tämä pannulla tehtävä kesäkurpitsapaistos sopii esim. broileripihvien kyytipojaksi.

Kesäkurpitsapannu

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2-3 tomaattia
1-2 puna- tai keltasipulia
1 pkt fetajuustoa
öljyä
suolaa
mustapippuria

1. Pilko kesäkurpitsa ja punasipuli lohkoiksi
2. Lisää pannulle loraus öljyä sekä kesäkurpitsa ja sipuli ja anna paistua noin 10 minuuttia
3. Kuutioi fetajuusto ja lohko tomaatit ja lisää pannulle
4. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja anna muhia vielä n. 10 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes fetajuusto on sulanut ja muuttunut kastikemaiseksi

Palsta x2

Viikkoon mahtui tavoitteiden saavuttamisia ja yllätyksellisiä käänteitä. Sain perjantaina vihdoin viimeisenkin palan palstaa perattua ja sekös, jos mikä tuntui hyvältä! Pääsin kaivamaan käytävät esiin ja tekemään penkkejä kylvöksiä varten. Penkkejä tuli enemmän kuin olin suunnitellut! Palstan ympärille laitettiin samalla juuriestenauha. En tiedä, onko siitä hyötyä, mutta rajaa se ainakin tontin selvästi.

Yllätyksellistä oli se, että saimme myös viereisen palstan käyttöön mieheni halutessa vuokrata vapaana olleen palstan! Suunnitelmat menivät osaksi uusiksi, nyt en laitakaan alkuperäiselle palstalle oleskelutilaa, vaan se on puhtaasti viljelyssä. Laajennuspalsta on onneksi hyvässä kunnossa eikä varsinaista kunnostustyötä tarvitse tehdä. Tilaa on nyt aarin sijasta kaksi, mikä antaa mahdollisuuden tilaavievienkin kasvien viljelyyn. Maisseja laitoin heti esikasvatukseen, vaikka kevät ei lupailekaan sille otollista säätilaa. Ostin käytetyn pöydän ja pari tuolia palstalle.

Penkit on nyt siis hahmoteltu pastoille ja nyt sitten odotellaan lämpimämpiä säitä, että pääsisi myös kylvämään. Laajennuspalstalla on pientä perkaamista, säleikköjen asennusta ja maan tasoitusta. Vanhan kompostin voisi pengastaa ja katsoa, joko pohjalla olisi multaa.

Viikon vinkki: Kasvisto-tunika

Kevät on houkutellut ompeluinnostuksenkin hereille. Alkuvuodesta olen ihastellut mitä ihanampia kotimaisia kasviaiheisia kuoseja verkkokaupoissa ja nyt työn alle pääsi Majapuulta tilaamani Leena Rengon suunnittelema Kasvisto-kangas. Kangas muistuttaa vanhaa koulun mustapohjaista kasvitaulua, ehkä kuosissa on tavoiteltu niittyleinikin olemusta. Kangas on minusta oikein sopiva viljelyintoilijalle, omalla palstallanikin niittyleinikin alkuja riitti viime kesänä ihan riesaksi asti.

Päätin tehdä kankaasta tunikan Ottobre 2/2017 lehden Hideaway-kaavalla. Lisäksi tarvitsin mustaa trikoota, joka sekin löytyi Majapuulta. Kankaan leikkuu vaati hieman ajattelua, että kukat kohdistuivat hyvin tunikaan. Leikkasin vain etu- ja takakappaleen ja taskupussit Kasvisto-kankaasta, hihat ja sivuetukappale tulivat mustasta trikoosta. Tunikan alkuperäisessä kaavassa on huppu, mutta sitä en halunnut tehdä.

Ompelu aloitettiin taskuista ja edettiin hihojen ja sivusaumojen ompelulla kanttauksiin ja päärmeisiin. Ja kas, valmista tuli! Tämä tunika päällä voi sitten käydä kastelureissuilla palstalla.

Kääntämistä ja kitkentää - ja vähän istutusta

Menneelle viikolle osui kolme aurinkoista päivää, jolloin suuntasin kasvimaalle töihin. Kuinka kivaa olikaan avata työkalulaatikko, kaivaa esiin talikko, sanko ja hanskat ja aloittaa viimeisten parin-kolmenkymmenen neliön perkuu-urakka. Joku toinen voisi kauhistua, mutta minulla puski pintaan raivausinto ja halu nähdä työn tuloksia. Huhkin kerralla vain pari tuntia, ja siinä ajassa sain puhtaaksi kolme-neljä neliötä, juurien määrästä riippuen. Ani harva on vielä aloittanut palstapuuhastelun - he ovat ehkä vuosien viljelyn karaisemia, kylmien säiden hillitsemiä tai muuten vaan estyneitä. Mutta minä käänsin, ravistelin ja rikoin paakkuja, selvittelin juuria sankoon ja jatkoin, talikonpisto talikonpistolta.

Perkaaminen on melko monotonista puuhaa ja siinä ehtii samalla mietiskellä juttuja aiheesta ja aiheen vierestä. Aiheeseen liittyvä välähdys on siirtää työkalulaatikko vielä kertaalleen aivan palstan takanurkkaan. Siellä se on poissa silmissä ja myös sijoittuu vesipisteeseen ja komposteihin nähden paremmin. Toinen välähdys kohdistuu edellisen palstalaisen istuttamiin pensasmustikoihin. Ne on istutettu tosi harvaan, eikä peltoympäristö oikein muutenkaan ole maaperältään niille suotuisa. Taidan siirtää ne turveharkkojen viereen kukkapenkkiini! Vaihdan ensin kukkapenkin mullan havu- ja rodomultaan. Siitä tykkäisi myös lähelle istutettu jalokärhö. Pensasmustikoiden kaunis ruskaväristyskin sopii kukkapenkkiin, sekin jo ilahduttaisi vaikkei satoa tulisikaan. Palstalta vapautuvaan tilaan teen mansikkamaan, joka aikaisemman suunnitelman mukaisesti oli sijoitettu vähän tönkösti keskelle maata.

Ensimmäiset istutukset palstalle on myös tehty. Maa-artisokat päätyivät eilen maan poveen. Toivottavasti eivät säikähdä heti perään tullutta räntäsadetta. Mutta nehän ovat tunnetusti kylmää kestäviä, selviäväthän ne yli talvenkin maassa. Nyt olen sitten hankkinut palstalleni ikuisen riesan, mutta maukkaan sellaisen. Onneksi istutusmukuloita jäi muutama myös syötäväksi!

Tulevan viikon agendalla on kitkemisen loppuun saattaminen. Sitten pääsenkin vielä kivempiin hommiin!