Kanawokkia kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi

Tein inventaarion pakastimeen ja huomasin, että palstan sadosta ylivoimaisesti eniten on jäljellä lehtikaalta. Olen sitä kyllä jo ujuttanut kasvissosekeittoihin, jauhelihakeittoihin ja -kastikkeisiin, mutta uusia kohteita olisi hyvä löytää. Kiinalainen uusi vuosi on käsillä, joten sen kunniaksi kanawokkia palstan kasviksista, mukana myös lehtikaali.

Kanawokki

500 g maustamattomia broilerifileitä

Marinadi:
2 rkl soijakastiketta
2 tl seesamiöljyä
1 rkl riisiviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl maissijauhoja

Kastike:
1 tl sambal oelek chilitahnaa
2 tl riisiviinietikkaa
4 rkl Hoisin-kastiketta
2 tl sokeria

Kasvikset:
2-3 porkkanaa
1 paprika
1 iso sipuli
pieni rasiallinen herkkusieniä
2 dl pakastettuja ryöpättyjä härkäpapuja
1-2 dl pakastettuja lehtikaalisuikaleita
1 dl cashewpähkinöitä
1 rkl seesamiöljyä paistamiseen
1/2 dl vettä

Paketti pikanuudeleita.

1. Valmista marinadi ja pilko broilerit esim. saksilla marinadin joukkoon. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia.
2. Suikaloi porkkana, paprika ja sipuli ohuiksi tikuiksi
3. Siivuta herkkusienet
4. Ota härkäpavut ja lehtikaali sulamaan
5. Valmista kastike pieneen astiaan
6. Paista marinoituneet broilerinpalat paistinpannulla lähes kypsiksi. Siirrä syrjään odottamaan.
7. Paista tuoreita kasviksia seesamiöljyssä ja lisää joukkoon myös härkäpavut ja lehtikaali
8. Lisää joukkoon cashewpähkinät, kastike ja vesi, sekä paistetut broilerinpalat.  Sekoita ja anna hautua nuudeleiden valmistuksen ajan.
9. Valmista pikanuudelit ohjeen mukaan ja lisää halutessasi mukaan pannulle

Taimien siirto ravinneliuokseen

Salaatin, basilikan ja timjamin siemenet itivät kivivillassa 2-3 päivän päästä, ja jo viikon kohdalla taimet olivat siirtokunnossa varsinaiseen vesiviljelyyn. Hennot taimet olivat 1-3cm mittaisia ja juurenhaiveniakin näkyi. Pistokkaina istutetuille mintuille kävi huonosti, juurtumisen sijaan varret mätänivät.

Leikkasin istuinalustasta eli solumuovista lasipurkin suuaukkoa suuremman neliön, ja poistin keskeltä verkkoruukun halkaisijaa muutaman millin pienemmän ympyrän. Näin verkkoruukku saatiin istumaan napakasti alustassa ja estettyä sen uppoaminen lasipurkkiin. Olin ostanut passiiviseen vesiviljelyyn sopivaa ravinneliuosta, joka sisältää typen, fosforin ja kaliumin lisäksi myös muutamia mikroravinteita. Liuos vaikuttaa riittoisalta, annosteluohjeen mukaan sitä lisätään 7 ml/L. Tein laimennetun liuoksen tavalliseen vesijohtoveteen. pH:n pitäisi asettua pH 6 kieppeille, mutta en sitä lähtenyt tarkistamaan. Täytin lasipurkin ravinneliuoksella niin, että nestepinta ulottui puoli senttiä verkkoruukun pohjaa korkeammalle. Ja sitten pikkutaimikuutio paikalleen ja purkki kasvivalon alle! Laitan myöhemmin, kun taimet ovat vähän vahvistuneet, vielä lekasoraa taimien ympärille tukemaan ja estämään valon pääsyn nesteeseen. Purkissa olevan liuoksen on tarkoitus riittää koko "kasvukaudeksi" eli kasvit kasvattavan pidemmät juuret sitä myöden kun nestepinta alenee. Pinnan aletessa purkkiin syntyy lisää ilmatilaa ja siten myös hapen riittävä saanti mahdollistuu.

Salaatti-, basilika- ja timjamikokelaat ovat nyt siis aloittaneet kasvu-uransa. Neljän viikon päästä pitäisi olla jo jotain syötävääkin. Kovin ovat heiveröisiä taimet vielä, ja jännityksellä seuraan, miten ne selviävät siirrosta. Jätin toiset taimet vielä odottelemaan ja kasvamaan, ja jos näille käy köpelösti, korvaustaimet on onneksi olemassa. Laitoin jo seuraaviakin lajeja kokeiluun, nimittäin rucolaa, korianteria ja paksoita. Erityisesti rucolan ja paksoin viihtyminen vesiviljelyssä olisi toivottavaa, sillä viime kesänä niiden viljely avomaalla vaikutti aika toivottomalta öttiäisten takia. Ja kuitenkin niitäkin olisi kiva syödä.

Vesiviljelypurkkien tuunausta

Vesiviljelyssä kasvit saavat kaikki ravinteensa vedestä. Tukea kasville antava kivivilla on ravinteetonta epäorgaanista ainesta. Kivivillan lisäksi ruukun pohjalle ja pinnalle voi laittaa esim. lekasoraa, joka estää valon pääsyn ruukun kautta veteen. Kasvatusastia pitää suojata valolta esim. käärimällä lasipurkin ympärille sanomalehtiä, foliota tai muovia. Nämä eivät ole kuitenkaan kovin esteettisiä ratkaisuja, joten päädyin maalaamaan purnukat. Toinen vaihtoehto olisi ollut spreijaaminen, mutta siihen en sisätiloissa halunnut ryhtyä.

Olen monesti ihastellut lifesyleblogeissa näkemiäni kalkkimaalattuja purkkeja, joten päätin testata Jeanne d'arc Living -kalkkimaaleja purkkien käsittelyyn. Sävyiksi valikoitui Chocolate brown ja Antique cream. Halusin maalata alle tumman maalikerroksen, että vesi varmasti olisi valolta suojassa. Maalipurkin kyljessä luvattiin maalin olevan kosketuskuiva puolessa tunnissa. Jo heti ensimmäinen kerros paljasti, että maali ei suinkaan ollut niin peittävää kuin olin kuvitellut, joten maalauskertoja tulisi useita. Maalin kuivumista odotellessani kaivoin esiin myös akryylivärit, ja päätin maalata toisen purkin niillä. Akryylivärini olivat System 3 -sarjaa, värit Burnt umber, Sap green ja Mixing white.

Maalasin aluksi kummallakin ruskealla kaksi kerrosta ja huomasin, että onneksi jo toinen kerros antoi tarvittavan valosuojan. Oikeastaan Burnt umber muistutti väriltään enemmän suklaata kuin Chocolate brown nimestään huolimatta. Akryylipurkki sai seuraavaksi kerroksekseen Sap greeniä, mutta tulos oli liian kirkkaan vihreä. Niinpä sekoitin vihreän joukkoon vähän ruskeaa ja reipaasti valkoista, ja sainkin aikaiseksi varsin mukavan oliivinvihreän sävyn, jolla viimeistelin purkin. Kalkkimaalipurkki sai kaksi kerrosta valkoista maalia, ja ruskea väri peittyi kivasti sen alle. Tarkoitus on myöhemmin hieman hioa maalipintaa, että tummempi maali paistaisi paikoitellen läpi ja vaikutelma olisi rustiikkisen vanha. Yhdeltä sivulta poistin maalia ihan kunnolla n. 3cm x 0,5cm matkalta, jotta siitä voisi tarkistaa vedenpinnan korkeuden verkkoruukkuun nähden. Tadaa, purkit olivat viimeistelyä vaille valmiit.

Löysin netistä kivan vintage-tyylisen etiketin, johon lisäilin wordissä omat tekstit. Onnistuin jopa printtaamaan etiketit ohuelle kaavapaperille, että ne olisi helpompi kiinnittää purkkeihin. Kaapin kätköistä löytyi purkki Mod Podgea, joten kiinnitin etiketit decoupage-tekniikalla. Paperi sulautui valkoiseen purkkiin aika täysin ja vihreäänkin ihan kivasti. Tyylikkyyttä tuli runsaasti lisää! Sitten purkkeja mallaamaan ikkunalaudalle. Ihan käypiä niistä tuli!

Uusia alkuja

Vuosiluku on vaihtunut yhtä isommaksi sitten viime kirjoittelun. Nämä uuden vuoden alut ovat niin innokkaita, tulevaisuuteen suuntautuvia ja hyviä asioita odottavia. Tammikuun viimeisenä päivänä kylvin jo tämän vuoden ensimmäiset siemenet: tarhaorvokkeja, keijunmekkoa ja chiliä. Tuolla ne nyt ovat muoveilla peitettyinä itämässä, ne ensimmäiset vaavit.

Sain myös vesiviljelykärpäsen pureman katsottuani Kotipuutarha-lehden järjestämän webinaarin aiheesta. Vesiviljely pidentää kivasti viljelykautta täältä alkupäästä, ja olisihan se kivaa olla omavarainen salaattien ja yrttien suhteen. Ajattelin aloittaa varovasti ilman kalliita laitteistoja, ja siksi silmäilinkin muutamat videot youtuben syövereistä, ja päätin kokeilla kasvatusta litran vetoisissa säilyketölkeissä Kratkyn metodilla. Onnekseni muutaman kilometrin päästä löytyi kauppa, josta sain ostettua metrin kivivillaa, nestemäistä lannoitetta ja verkkoruukkuja. Niillä pääsin alkuun.

Leikkasin kivivillasta palan, jonka leikoin vielä kahdeksaksi pikku kuutioksi. Päätin kokeilla sekä siemenkasvatusta sekä pistokasistutusta. Iskin kuusi pikkukuutiota kivivillaa raejuustopurkin pohjalle, ja kastelin kuutioita runsaasti. Kylvin kahteen kuutioon lehtisalaattia, toisiin kahteen basilikaa ja kolmansiin timjamia. Kelmu päälle ja itämistä odottamaan.

Minulla sattui olemaan pöydällä kaupasta ostettu minttu, joten leikkasin siitä neljä latvaa pistokkaiksi. Laitoin kaksi verkkoruukkua raejuustopurkkiin ja niihin kivivillakuutiot. Ja sitten vettä. Rei'itin kuutioita grillitikulla, että sain ujutettua yrttien varret tarpeeksi syvälle kivivillaan. Painelin vielä kivivillaa kasvien ympärille. Jos hyvin käy, viikon päästä näkyy jo juuria.

Verkkoruukkuni ovat halkaisijaltaan 7,5cm, joten seuraava steppi oli etsiä sopivia astioita varsinaista kasvatusta varten. Amerikoissa näyttävät käyttävän Mason Jar -purkkeja, joihin on saatavissa kierrekorkkeja ilman keskustaa. Itse en ole sellaisia kaupoissa nähnyt enkä muutenkaan haluiaisi uusia ostaa, joten suuntasin kirpputoreille verkkoruukku mukanani. Onni oli myötäinen, ja löysin litraisia purkkeja euron hintaan. Suuaukko niissä on liian suuri ja kansi metallinen, joten täytyy keksiä jotain kannen tilalle pitämään ruukku pinnalla. Sellaisenaan lasipurkit eivät käy vesiviljelyyn, koska levät alkavat helposti kasvaa auringonvaloa saavassa vedessä. Joten tuunaushommia tiedossa. Onneksi kestänee pari viikkoa ennen kuin taimia voi istuttaa veteen.