sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Uuden kevään aika

Eilen vietettiin sitä päivää, jolloin valo on vihdoin päässyt tasoihin pimeyden kanssa. Talvi, tai pikemminkin loputon marraskuu, on ohi. Koko tammi- ja helmikuu on mennyt lumen ja pakkasten tuloa odotellessa. Vaan ei tullut ei. Paitsi tänä aamuna, maahan leijaili lumihiutaleita parin sentin verran. Nyt voi kuitenkin päästä hiukan siihen ihanan odottavaan fiilikseen, jossa aurinko lämmittää kattoja ja räystäiltä tippuu vettä, tip tip tip.

Kevään ensimmäisen virstanpylvään kunniaksi päivitin siemenlistaani viikko sitten hankkimani must-luokan siemenet. Loin myös viljelysuunnitelma-exceliini uuden välilehden otsakkeella Vuosi 2020. Uusi vuosi, vai olisiko vuosi nolla, on tässä sen verran mullistuksia maailmassa meneillään. Omenapuun taimien puutteessa päätin kylvää tänään tomaatit. Viime vuonna kylvin ne 7.3 ja silloin niistä tuli vähän hontturoita, eiku mikä-se-nyt-on-suomeksi, no sellaisia liian pitkiä ja hoikkia. Nyt luonnonvaloa on varmaan jo tarpeeksi tanakoiden taimien saamiseksi. Tänäkin vuonna luotan Gardener's Delight -kirsikkatomaattiin. Viime vuonna se lajike osoitti ennennäkemätöntä kasvuvoimaa, nimittäin latvan katkaisun jälkeen uutta versoa alkoi puskea jopa terttujen päistä! Kuinkahan yleistä mahtaa olla?

Koska viime syksynä keräilin ja kuivasin kukansiemeniä, ja koska ulkona on nyt ripaus sitä valkoista ainetta, päätin tehdä myös talvikylvökset ulos. Viime vuonna totesin sen vaivattomaksi tavaksi saada kukan taimia, joten kokeilut jatkukoon. Eli purkkeihin maata, kastelu, siemenet maahan, purkit muovilaatikkoon varjoisaan paikkaan ja lunta niskaan. Ja heipat. Katsotaan, mitä purkeista nousee ilmojen lämmettyä.

Sisätiloissa on versotusten vuoro. Ostin kotivaraksi kuivattuja herneitä aikeenani tehdä itse hernekeittoa, mutta taidankin kylvää herneet maahan. Vieri viereen hyvin kosteaan multaan. Herneenversot ovat hyviä salaatinjatkeita.

Näillä toimin julistan kasvukauden 2020 avatuksi!