keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Kasvukausi alkakoon!

Toukokuun  kolmas viikko on ollut kylvöjen aikaa. Äitienpäivänä rohkaistuin sääennusteista sen verran, että kylvin porkkanat ja sipulit maahan harson alle. Ja siitä se sitten lähti, riveihin järjestyivät vuorollaan härkäpavut, kyssäkaalet, lantut, palsternakat, salaatit, perunat, punajuuret ja herneet. Perussettiä, tosin kyssäkaalta en ole ennen viljellyt. Minulla on ollut niitä myös esikasvatuksessa, mutta näyttivät itävän erittäin nopeasti myös suorakylvettynä. Kukista olen kylvänyt jo kehäkukat, kuitu- ja punapellavan sekä tuoksuherneen.

Esikasvatukset ovat olleet murheenkryynejä. Kaiken pahan alku on ollut kirvalauma, joka ensin pesiytyi chileihin ja tarttui niistä kaalintaimiin, tsinnioihin ja paprikoihin. Olen kyllä suihkutellut kasveja mäntysuopaliuoksella, ja myös listinyt vihreitä iivareita paljain käsinkin - mutta silti niistä ei taida lopullisesti eroon päästä. Tämän viimeisimmän lämpöaallon alettua siirsin koko taimikatraan ulos, selvitköön tai kuolkoon, mutta sisään niitä ei enää tuoda. Aah mikä ihanuus, kun sai taas siivottua paikat kunnolla! Ja taas note-to-self: pientä rajaa näiden esikasvatusten kanssa ensi vuonna. Ja ei ehkä chilejä ollenkaan. Lehdillä ja kukkanupuissa majailevista vieraista huolimatta kasvit ovat kehittäneet jo kaksi parisenttistä jalapenoa. Ovatkohan kenties mäntysuopa-aromilla terästettyjä?

Annalan taimitorillakin kävin ja löysin yrttipenkkiin ranskalaisen rakuunan, yrtti-iison ja salvian. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, ja hyväkuntoisia taimia tiski toisensa jälkeen pullollaan. Ja ihmisiä tietysti ruuhkaksi asti. Mieleen hiipi ajatus, että josko ostaisin taimet ensi vuonna kaikki valmiina. Pääsisi kyllä paljon vähemmällä.



Elättelin myös toivoa, että olisin löytänyt torilta latva-artisokkien taimia. En löytänyt, ja omiakin enää vain kaksi hengissä. Kurjuuksien kurjuus, niitä taimia on kasvateltu tammikuusta lähtien. Eikä ostotaimia ole kovin helppo löytää. Väsäsin latva-artisokille tukevan lavakauluksenkin tuossa kevään korvalla, mutta nyt sille on keksitty muuta käyttöä, se nimittäin muuntuukin parsakasvattamoksi! Parsan syötäviä kasvinosia saa tosin odotella muutamia vuosia, mutta onneksi kasvi tuottaa varsin sopivaa ainesta myös kukkakimppuihin.

Tänä vuonna toivottavasti saan vihdoin palstalta kukkia maljakkoonkin. Sormustinkukat ja harjaneilikat ovat hyvässä iskussa ja myös akilleijat, ritarinkannus, päivänkakkara ja liljat ovat kaikki heränneet. Voikukkiakin olisi yllin kyllin. Kyllä se kesä tästä tulee!




keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Talvikylvöjen kuulumisia

Talvikylvöslaatikko on ollut oman onnensa nojassa ulkona nyt kolme kuukautta. Takatalvikaan ei itäneitä taimia hetkauttanut, vaikka unohdin ottaa laatikon sisälle turvaan pakkaselta. Taimista tulee varmaan tosi kestäviä! Uusia vihreitä alkujakin on ilmestynyt harjaneilikan ja köynnöspinaatin seuraksi. Pari maurinmalvaa näkyy ponnistelevan maasta, useampi valju parsakaali on näyttäytynyt ja myös pikkiriikkisiä purppuratulikukan alkuja on ilmaantunut mullasta. Hiljaista on vielä akilleijojen, isotähtiputken ja karhunlaukan suunnalla. Mutta ehkä nekin vielä innostuvat, kunhan lämpöä saadaan lisää.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Lierihattu kierrätyskankaasta

Käväisin kierrätyskeskuksessa shoppailemassa, ja mukaan tarttui muun muassa mukavan vihreä verhona toiminut kangas. Minä näin siinä sieluni silmin tulevan hatun puutarhahommiin. Tähän asti olen pärjäillyt lippalakin ja aurinkolasien kanssa, mutta tänä keväänä käräytin korvanlehteni ylenpalttisessa auringonpaisteessa huhkiessani. Lieristä olisi ollut apua. Olen etsinyt kunnon lierihattua jo pitkään, mutta kokeilemani ovat aina olleet liian pieniä. Mulla kun sattuu olemaan iso pää ja paksut hiukset. Ei ole kivaa, jos vanne puristaa päätä. Siispä päätin väkertää hatun itse.

Katselin hieman mallia netissä olevista itse tehdyistä hellehatuista ja aloin sitten piirtämään kaavaa hatulle, jonka sisämitta olisi 63-64cm. Tällöin ei kampauskaan menisi ihan littanaksi. Suunnittelin hatun pääosan kuudesta kiilasta, ja lierin edestä pidemmäksi kuin takaa. Laitoin lieriin kovikekankaan ja päälliseen tukikankaan, koska kangas oli melko ohutta. Oppirahoja joutui tietysti ensimmäistä kertaa tekiessä makselemaan, eikä puutarhahattu kaikilta osin kestä tarkempaa tutkimista. Ensimmäinen versio muistutti elävästi Pekka Puupään hattua, koska pääosan kiilat olivat liian korkeita. Pari vekkiä niskaan ja tsadaa, siitä tuli oikein veikeä!



Sen verran juttu alkoi kuitenkin hatuttaa, että päätin tehdä uuden yrityksen parannetulla kaavalla, tällä kertaa paksuhkosta harmaansinisestä pellavasta. Otin vähän kuviakin eri vaiheista, jos joku haluaa ruveta vastaavaan puuhaan. Oikein hauska projekti oli, ja saatan tehdä muitakin hattuja! Kumpikin näistä nimittäin päätyy käyttöön.






torstai 2. toukokuuta 2019

Sahausta, lapiointia ja kitkentää

Palstakausi on alkanut nikkaroinnin merkeissä. Sää on ollut mitä keväisin pääsiäisestä asti, ja puuhailu on ollut yhtä juhlaa sekin. Saimme viime keväänä purkulautaa lahjoituksena, ja en ole tykännyt yhtään lautakasoista, joita palstalla on pyörinyt. Siispä hyödyntämään niitä! Lajittelin laudat ensin lajeittain: löytyi kakkosnelosta, paneelilautaa, vaneria ja kakkoskakkosta. Ja pikkuhiljaa alkoi hahmottua raaka-aineiden riittävyys. Kakkosnelosista tein latva-artisokille lavakauluksen, jonka suojissa ne ehkä jopa talvehtivat. Paneelilaudan pätkistä syntyi kompostori, jossa on irrotettava lautaetureuna. Vanerista ja kakkoskakkosista syntyi reunus kukkapenkkiin. Kasat vähenivät ja syntyi uutta kivaa ja tarpeellista, hieno homma!

Aloin myös pengastaa komposteja, mutta melko pian pintakerroksen alla lapio kalahti jäähän. No, eipä mitään, seuloin kompostia sitä mukaa kun se suli. Hyvää multaa tuli! Isommat sattumat laitoin uudestaan kompostoitumaan. Pidin suusuojaa päässä varmuuden vuoksi, sillä myyriä näkee juoksentelevan palstalla aina silloin tällöin. Saattavat tosin olla peltomyyriä, eikä myyräkuumetta levittäviä metsämyyriä. Varmuuden vuoksi pidin koppaa päässä, sillä olisi ikävää saada kuumetauti näin keväällä. Itämisaikahan taudissa on pari-kolme viikkoa, joten ei se ihan huomenna ainakaan iske.

Itse asiaankin pääsin lopulta, eli kitkemään rikkaruohoja pois käytäviltä ja penkeistä. Kyllä sen kyykkimisen taas selässään tunsi, mutta hienoltahan maa alkoi näyttää, kun voikukat ja muut rikat sai pois. Kylvää en vielä kauniista säästä huolimatta uskaltanut, sillä toukokuu alkaa kylmissä merkeissä. Ainoastaan viherkatteeksi tarkoitettu apila pääsi maahan. Mutta onpahan kaikki jo valmiina kylvöjä varten.

Sisätiloissa purkkien ja purnukoiden määrä on taas melkoinen. Tammikuussa kylvetyt chilit ovat jo isoja puskia, ja vääntävät jo kukkanuppuja. Samaan aikaan kylvetyt latva-artisokat ovat olleet maltillisempia kasvussaan, mutta niistäkin kymmenkunta tainta on edelleen hengissä. Huhtikuun puolessa välissä kylvin muun muassa kurkkuja ja kesäkurpitsoja, mutta niistä vain harva on lähtenyt kasvuun. Eniten tulossa on erilaisia kaaleja: ruusukaalta, kyssäkaalta, palmukaalta ja keräkaalta. Ja kukkia, tsinnioita ja krasseja. Vielä täytyy malttaa hieman istutuksien kanssa.

Talvikylvöksetkin ovat osittain itäneet! Laatikko on ollut varjoisassa paikassa aidan vieressä, ja lämpö on herätellyt harjaneilikan ja köynnöspinaatin kasvamaan. Nyt onkin vaikea paikka, kun muutamaksi lähiyöksi on luvattu miinusasteita. Annanko niiden selvitä omillaan, vai peittelenkö harsolla, vai tuon sisälle turvaan. Taidan tuoda sisälle, sillä ainakin köynnöspinaatti olisi kiva saada kasvamaan.

Pihassa on nähty jo värejäkin, sinisiä krookuksia, valkoisia hyasintteja ja vapun kunniaksi pieniä pinkkejä tulppaaneita. Oi kuinka ihania!