Kombuchaa tekeillä

Odottelen tässä lumimyrskyä alkavaksi ja kasvatan itselleni juotavaa! Kombuchan scoby (symbiotic culture of bacteria and yeast) on lillunut nyt kuusi päivää sokeroidussa teessä ja ehtinyt tekemään juomasta jo lievästi etikkaista. Pintaan on kehittynyt vaalea kerros uutta scobya, poikanen siis. Tavallaan viljelen tässä siis bakteereita ja hiivoja! Aika äklön näköistä kasvusto on, mutta toimii. Ostin kombuchan starttipaketin itselleni joululahjaksi ja muutamat erät on jo juotu.

Uutta satsia varten keittelin vihreää teetä, kampesin scobyt ylös vanhasta liemestä ja siirsin scobyn ja hieman vanhaa lientä startteriksi uuteen tee-erään. Vanhan siivilöin kahteen pulloon. Oikeaoppisesti pullojen pitäisi olla patenttikorkillisia lasipulloja, mutta mä olen käyttänyt pakastuspulloja. Niissä on leveämpi suuaukko, joten maustaminen on helpompaa. Toisen pullollisen jätin naturelliksi, mutta toiseen ujutin viisi kuivattua salvian lehteä. Joten palstalta saatuja yrttejäkin pääsin hyödyntämään. Nyt kombucha saa jatkaa kehittymistään pullotettuna huoneenlämmössä muutaman päivän. Tarkoitus on kehittää juomaan hiilihappoa. Korkit ovat siis kiinni, mutta niitä pitää päivittäin aukoa liian paineen poistamiseksi. Sitten päästään maistamaan. Salvialla maustettu voi olla aika jännän makuista.

Esikasvatus oikeilla kasveillakin on päässyt matkaan. Keijunmekot on kylvetty, mutta eivät ole vielä itäneet. Seuraavaksi voisi ruveta pohtimaan chilien kasvatusta.

Värikästä vuotta 2022!

Vuoden 2022 ensimmäisiä päiviä vietetään ja ajatukseni ovat jo vaeltaneet myös tämän vuoden kylvöksiin. Pähkäiltyäni hetken, ajattelin tänä vuonna valita erikoiskasvikseni maissin. Nyt on kyllä ollut peräjälkeen monta kuuman kuivaa kesää, mutta voisin laittaa vielä yhden tilaukseen. Maissi kun tarvitsee paljon valoa ja lämpöä. Esikasvatuksen aika ei ole vielä, mutta haasteita se tulee tuottamaan. Ei muuten, mutta kun nelijalkaiset hortonomini tykkäävät pureksia juuri maissintaimen kaltaisia heinämäisiä kasveja. Jokin suojauskeino täytyy siis keksiä.

Tammikuulla kylvettävistä kasveista minua kiehtoisi eniten keijunmekko. Köynnöstävälle kasville voisi löytyä montakin kiipeilypaikkaa. Olen sen kasvatusta joskus yrittänyt, silloin pussillisesta siemeniä päänsä mullan yläpuolelle sai kokonaista yksi kasvi. Ja sekin menehtyi myöhemmin. Kaunis kasvi se olisi, ja saatan tehdä pienen ekskursion puutarhakauppaan lähipäivinä. 

Pakastimesta löytyy vielä paljon viime kesän satoa. Keittojuureksia olen muutaman pussin kuluttanut, mutta marjoja en juurikaan. Syy löytyy kokeilemastani pätkäpaastosta, jolloin rajoitin syömiseni kahdeksan tunnin ajalle ja kuittasin aamiaisen kahvilla. Yritin syödä marjoja iltapalaksi, mutta jotenkin eivät maistuneet. Nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, ja taidan palata taas marja-aamiaisiin. Joten eiköhän pakastimeen tule kohta taas tilaa. Jääkaapissa porkkanat ovat ainoita, joita vielä kesän sadosta on jäljellä. 

Oranssia väriloistoa talven keskelle saan porkkanoiden lisäksi myös lyhtykoisoista. Kasvin kukintojen väri kehittyi syksyn mittaan vihreästä keltaisen kautta syvän oranssiksi. Kuivasin niitä hyvän määrän koristeiksi sisälle. Myös ulos tein niistä ketjun pujottelemalla niitä lankaan. Ihan jouluun asti en niitä saanut ulkona säilymään, mutta olisivat voineet olla hyvännäköisiä havuköynnökseen upotettuina. Valitettavasti yksi kevään projekteista on kaivaa lyhtykoison juuret ylös kukkapenkistä, koska se ei suostu kasvamaan vain sille osoitetulla paikalla, vaan leviää ympäriinsä. Onneksi kuitenkin kuivasin kukintoja. Sisällä ne näyttävät säilyttävän värinsä varsin hyvin. Värienergiasta nauttimaan siis!