Vuoden 2022 ensimmäisiä päiviä vietetään ja ajatukseni ovat jo vaeltaneet myös tämän vuoden kylvöksiin. Pähkäiltyäni hetken, ajattelin tänä vuonna valita erikoiskasvikseni maissin. Nyt on kyllä ollut peräjälkeen monta kuuman kuivaa kesää, mutta voisin laittaa vielä yhden tilaukseen. Maissi kun tarvitsee paljon valoa ja lämpöä. Esikasvatuksen aika ei ole vielä, mutta haasteita se tulee tuottamaan. Ei muuten, mutta kun nelijalkaiset hortonomini tykkäävät pureksia juuri maissintaimen kaltaisia heinämäisiä kasveja. Jokin suojauskeino täytyy siis keksiä.
Tammikuulla kylvettävistä kasveista minua kiehtoisi eniten keijunmekko. Köynnöstävälle kasville voisi löytyä montakin kiipeilypaikkaa. Olen sen kasvatusta joskus yrittänyt, silloin pussillisesta siemeniä päänsä mullan yläpuolelle sai kokonaista yksi kasvi. Ja sekin menehtyi myöhemmin. Kaunis kasvi se olisi, ja saatan tehdä pienen ekskursion puutarhakauppaan lähipäivinä.
Pakastimesta löytyy vielä paljon viime kesän satoa. Keittojuureksia olen muutaman pussin kuluttanut, mutta marjoja en juurikaan. Syy löytyy kokeilemastani pätkäpaastosta, jolloin rajoitin syömiseni kahdeksan tunnin ajalle ja kuittasin aamiaisen kahvilla. Yritin syödä marjoja iltapalaksi, mutta jotenkin eivät maistuneet. Nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, ja taidan palata taas marja-aamiaisiin. Joten eiköhän pakastimeen tule kohta taas tilaa. Jääkaapissa porkkanat ovat ainoita, joita vielä kesän sadosta on jäljellä.
Oranssia väriloistoa talven keskelle saan porkkanoiden lisäksi myös lyhtykoisoista. Kasvin kukintojen väri kehittyi syksyn mittaan vihreästä keltaisen kautta syvän oranssiksi. Kuivasin niitä hyvän määrän koristeiksi sisälle. Myös ulos tein niistä ketjun pujottelemalla niitä lankaan. Ihan jouluun asti en niitä saanut ulkona säilymään, mutta olisivat voineet olla hyvännäköisiä havuköynnökseen upotettuina. Valitettavasti yksi kevään projekteista on kaivaa lyhtykoison juuret ylös kukkapenkistä, koska se ei suostu kasvamaan vain sille osoitetulla paikalla, vaan leviää ympäriinsä. Onneksi kuitenkin kuivasin kukintoja. Sisällä ne näyttävät säilyttävän värinsä varsin hyvin. Värienergiasta nauttimaan siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti