Sadonkorjuu on alkanut!

Palstalta on viimeksi kuluneen viikon aikana alkanut saada satoa ihan kunnolla! Uskaltauduin testaamaan perunapenkit ja ihan kivan kokoista uuttaperunaa maasta löytyi. Mulla on neljää eri perunalajiketta viljelyssä: Siikliä, Colombaa, Rosamundaa ja Puikulaa. Siiklit istutin ensimmäisinä, mutta silti paria viikkoa myöhemmin istutetussa Colombassa oli isompia mukuloita. Erityisen iloinen olen löytämästäni emalisesta sangosta, jolla on hyvä kantaa saalista kotiin.

Porkkanat ovat myös jo ihan komean kokoisia, enää ei voi oikein puhua pikkuporkkanoista. Jotenkin ne vain ovat pötkähtäneet muutamassa viikossa sormen paksuisiksi. Pituuttakin niillä oli, ja habitukseltaan standardinmukaisen suoria (paitsi yksi violetti porkkana). Taitaa olla siis ihan hyvä maa kasvaa, kun pystyvät tekemään suoran juuren.

Palmukaalta alkaa olla jo runsaasti, onneksi taimet ovat vähän eri kasvuvaiheissa. Neljä päätainta tuottaa jo varsin mukavan kokoisia lehtiä, ja muut ovat vähän pienempiä. Kohta täytynee ruveta pakastamaan niitä. Eniten olen käyttänyt niitä ihan salaattina sellaisenaan, sillä ne kestävät jonkin verran säilytystäkin. Lehtikaalet ovat hyvässä iskussa myös. Ja mikä parasta, näissä kaaleissa ei ole lainkaan ötököitä!

Ensimmäiset kymmenkunta mansikkaa ovat kypsyneet ja olivatpa ne hyviä! Verkko auttoi, nyt ei ole enää näkynyt puoliksi syötyjä marjoja. Mansikkakangas on myös osoittautunut hyväksi investoinniksi. Kuusi tainta, joilla sitä ei ole, kasvavat paljon heikommin ja lisäksi marjat ovat ihan multaisia.

Hiukan salapoliisin työtäkin tässä on päässyt tekemään. Edellisten viljelijöiden perintönä maalla kasvoi pensasmainen kasvi, jonka lehdet tuoksuivat yrttimäiselle tosi voimakkaasti. Selasin kotoa löytyviä yrttikirjoja, ja lopulta päädyin siihen, että kasvi on salvia. Paras tuntomerkki lienee neliömäinen varsi ja soikeat, hiukan harmahtavan mattapintaiset lehdet. Voi miten hyvänmakuista teetä siitä tuleekaan! Keräsin sen lehtiä ison kasan kuivumaan.

Toistakin teekasvia olen maalta kerännyt, nimittäin kamomillasaunion kukkia. Myös sen mykeröistä tulee tosi miellyttävän makuista teetä. Tähän asti poimimani kukat ovat olleet melko puhtaita, mutta viime kerralla huomasin mustia pikkuöttiäisiä muutamien kukkien alapinnalla. Täytyy näköjään tarkistaa jokainen kukka!








Muutkin silmänilot palstalla lisääntyvät myös, ruiskukkapenkki on jo sinisenä ja kohta sinne tänne saadaan väripilkuiksi punaisia unikonkukkia. Karvaisia nuppuja näkyy jo. Kehäkukat ovat myös alkaneet kukkia toden teolla. Muutaman kukan terälehdet keräsin jo kuivumaan. Nekin päätyvät myöhemmin teeaineksiksi.

Viikon resepti: Luumuraparperihillo

Osan raparpereista päätin käyttää hillon tekemiseen talven varalle. Luumuraparperihillo on tuttu lapsuudestani, sitä laitettiin täytekakun väliin samoin kuin kääretorttuunkin. Se on kivan kirpeää, vaikka luumu hiukan pehmentääkin makua. Voisi sopia myös banaanin kanssa kakun väliin. Ja tietty sitä voi syödä puuron kanssa.

Luumuraparperihillo

0,5 l vettä
1 l raparperinpaloja
1 pss (200g) kivettömiä kuivattuja luumuja
1,5 dl sokeria

1. Kuori ja paloittele raparperit.
2. Kiehauta vesi, lisää raparperin palat ja keitä hetki.
3. Lisää luumut ja jatka keittämistä miedolla lämmöllä noin tunnin kunnes raparperien ja luumujen rakenne on hajonnut. Sekoita välillä.
4. Lisää sokeri, sekoita ja anna liueta hetki.
5. Soseuta hillo tasaiseksi sauvasekoittimella.
6. Anna jäähtyä, purkita pieniin rasioihin ja pakasta.

Kurpitsat kukkivat

Eletään heinäkuun puoliväliä ja pikkuhiljaa palsta alkaa olla viljellyn näköinen. Muutama päivä sitten tulleet sateet selvästi taas piristivät kasvustoja.

Hyvät uutiset: Peruna kukkii ja samoin sen kanssa samaan vakoon kylvetyt härkäpavut. Vielä on ole testannut, joko mullasta löytyisi syöntikokoisia potaatteja. Kurpitsat kukkivat, samoin kurkku. Mansikoissa on raakileita, samoin marjapensaissa, karviaisissa ja vadelmapuskissa. Maa-artisokat alkavat olla jo metriä korkeita. Harson alle kylvetyt porkkanat ja palsternakat ovat kasvaneet rehevästi ja ovat paljon pidemmällä kuin myöhemmin kylvetyt porkkanat. Sipuleista on saanut jo maistiaisia. Retiisien maastanostolla olisi jo kiire. Palmukaalit alkavat vihdoin saada kasvamisen jujusta kiinni ja ovat pötkähtäneet paljon. Niitäkin on maisteltu, kuten myös pinaattia, lehtisalaattia ja parsasalaattia.

Huonot uutiset: Palstallamme on pariin kertaan vieraillut kavioeläimiä. Viimeisimmällä kerralla niiden/sen suuhun oli päätynyt mangoldia, punajuuren naatteja, herneenversoja ja parsasalaattia. Lisäksi joku eläin oli syönyt myös mansikan raakileita. Laitoin mansikoille verkon, jospa se estäisi lintuja ainakin. Peuroja vastaan ei taida tepsiä kuin aitaaminen. Herneet marrastavat vieläkin, joko kuivuuttaan tai muuten vaan. Sipuleiden versojen kärjet ovat keltaisia, lieneekö typen puutetta? Rucolat kukkivat ja ovat aivan reikäisiä, samoin pinaattikiinankaali. Osa salaateista ei koskaan itänyt. Maissit ovat vieläkin aivan minejä.

Että tämmöistä tällä kertaa. Uudiskylvöjäkin tein juuri ennen sateita, eli tulossa on lisää salaatteja, mangoldia, tilliä, korianteria, pinaattia, punajuurta ja vihersipulia. Revin kukkivat rucolat ja pinaattikiinankaalet pois ja kylvin uuden satsin tilalle. Odottamassa on vielä vihannesportulakka, jonka kylvän loppukuusta.

Viikon vinkki: Rikkakasvien tunnistus, osa I

Kasvimaallani on paljon erilaisia rikkakasveja, vaikka teinkin ahkeraa perkausta syksyllä ja keväällä. Juolavehnää onkin varsin vähän näkynyt, mutta siemenkasvit rehottavat. Nyt täytyy pitää varansa, etteivät rikkaruohot pääse tukahduttamaan viljelykasveja. Viljelyalaa on mulla sen verran paljon, että täydellisen rikatonta siitä on turha yrittää saada. Aikamoinen lajikirjo penkeistä löytyy ja tässä tosiaan vasta osa.

Peltohatikka

Peltohatikka on kasvimaani yleisin rikkakasvi. Pienenä se muistuttaa vähän porkkanantainta tai havukasvin tainta. Siitä kasvaa nopeasti suuri ja tuuhea. Se myös kukkii pienin valkoisin kukin. Se on siitä kiva rikka, että se on helppo kitkeä ja ne poistamalla penkistä tulee heti siistimpi. Peltohatikka viihtyy happamassa maassa, joten niiden esiintyvyyden perusteella kalkkia olisi syytä lisätä aika reippaasti syksyllä.

 Pelto-orvokki

Pelto-orvokki on toisaalta kiva pikku kukka, mutta rikkakasvina sen taimia tuntuu riittävän ja riittävän. Siemenpankki tämän kasvin osalta tuntuu olevan myös melko suuri ja yritänkin poistaa kasvit mahdollisimman nopeasti, ettei se ehtisi kukkimaan ja siementämään lisää.

 Jauhosavikka (eli jauhopää)

Jauhosavikkaakin kasvaa siellä täällä, sekin on onneksi helppo perattava. Isoksi ja kukkimaan sitä ei kannata päästää, sillä sen siementen itävyys säilyy vuosia.

Pillike (eli pilliäinen)

Pillike on helppo tunnistaa karvaisesta olemuksesta. Niitä kasvaa maalla siellä täällä, ja ne olisi hyvä kitkeä jo pieninä pois.

Apila

 Apila on periaatteessa hyödyllinen typenkerääjäkasvi, mutta olen nekin penkeistä pois perannut. Myös niitä tuntuu riittävän ja riittävän. Niillä on pieniksi kasveiksi pitkät juuret. Huomasin, että niiden poisto juurineen on helpointa sateen jälkeen, kun maa on pehmeämpää.

 Savijäkkärä

Savijäkkärä pitää happamasta maasta, ja tätäkin harmahtavaa kasvia maalta löytyy melko paljon. Se jää melko matalaksi, mutta yksi kasvi voi olla hyvinkin leveä ja viedä näin viljelykasveilta elintilaa. Helppo kitkeä.

Siankärsämö

Siankärsämöä ei kovin paljoa maalla näy, ja hyvä niin, sillä se on monivuotinen. Se kukkii vasta kolmantena vuonna, mutta siitä huolimatta helpointa siitä on päästä eroon, kun kasvit perkaa pois jo pieninä.

Ahosuolaheinä

Ahosuolaheinä ei ole kovin yleinen kasvimaallani, vain muutamia tuppaita on tullut vastaan. Se on monivuotinen, joten sekin kannattaa kitkeä nopeasti pois.















Lähteet:
Matti Erkamo, Kasvinsuojeluseura (2015): Uusi rikkakasviopas. Pelto, puutarha, taimistot

Kuvat omia

Pikkutaimien aikaa

Nyt on viimeisetkin istutukset ja kylvöt tehty palstalle ja voin siirtyä kasvamisen seurantaan. Vadelmapuskatkin on raivattu ja istutettu niitä toiseen paikkaan palstan takaosaan raja-aidaksi. Hyvin näyttivät lähteneen matkaan, vaikka siirtoajankohta olikin helteinen. Ja melkoinen pörinä kävi puskikossa eilen, joten marjojakin on ehkä odotettavissa.

Kesäkuussa tuli muutamia kunnon sateita. Ne olivatkin tarpeen, sillä jouduimme kylvämään herneitä uudelleen. Minulla on neljää hernettä palstalla, Karina, Jessy, Sugar snap ja tavallinen ruokaherne. Vain Karina iti kohtalaisen hyvin, mutta muita jouduimme kylvämään lisää. Uusintakylvökset eivät juurikaan auttaneet, ja erityisesti Jessyn tilanne on tosi huono.

Otin harsot pois porkkanoiden ja palsternakkojen päältä juhannuksen tienoolla, ja ne olivat lähteneet hyvin matkaan. Ja niin olivat myös rikkaruohot, erityisesti peltohatikkaa on todella paljon. Se vielä kaiken lisäksi muistuttaa porkkanan tainta. Harvensin taimet samalla kun perkasin.

Kurkuille kävi köpelösti, kuudesta taimesta vain yksi selvisi siirrosta. Ostan ehkä pari tainta lisää, jos vielä jostain löydän. Maissit näyttävät vähän valjuilta, ja ovat kyllä aivan liian pieniä ehtiäkseen tuleentua. Mutta oppia ikä kaikki, ensi vuonna täytyy kylvää siemenet paljon aikaisemmin. Ja keksiä kissankestävä esikasvatuspaikka, nyt nimittäin muutamankin taimen heinämäisiä alkuja oli käyty lyhentämässä harmaiden hiipijöiden toimesta. Kurpitsat taisivat tykätä aurinkoon siirrosta, niitä taitaa olla elossa seitsemän, 3 kesäkurpitsaa, 3 talvallista ja 1 talvikurpitsa. Palmukaalet ja lehtikaalet ovat aika pieniä, saa nähdä miten ne lopulta kasvavat.

Kukista ainakin auringonkukka, kosmoskukka ja kamomillasaunio ovat itäneet. Palstojen välisessä reunapenkissä kehäkukat ovat jo pitkällä kasvussaan. Toisessa reunapenkissä mulla on ruiskaunokkia ja erilaisia unikoita. Sitä on ollut vaikea perata, kun en oikein tiedä millaisia taimia nuo kukat tekevät. Viimeksi perkasin peltohatikat, jauhosavikat ja pilliäiset pois, ja jo se teki penkin paljon kivemman näköiseksi.

Perunat ja härkäpavut ovat kasvaneet terhakasti. Peruna alkaa piakkoin kukkia. Uusia perunoita en silti lähtisi ihan vielä kaivamaan. Satoa on kuitenkin saatu jo raparperista ja retiisistä. Myös parsasalaattia on päästy vähän maistelemaan.

Kaikenkaikkiaan kasvu on minusta kuitenkin vähän kituliasta. Maa voi edelleen olla liian hapanta, vaikka kalkkia syksyllä lisäsinkin. Ja maa kaipaisi ehdottomasti lisää humusta. Kastuttuaan penkit ovat paikoitellen melkoista sementtiä. Viikonloppuna lisäsin kasteluveteen lannoitetta, katsotaan, jos kasvu piristyisi siitä.