Peltohatikka on kasvimaani yleisin rikkakasvi. Pienenä se muistuttaa vähän porkkanantainta tai havukasvin tainta. Siitä kasvaa nopeasti suuri ja tuuhea. Se myös kukkii pienin valkoisin kukin. Se on siitä kiva rikka, että se on helppo kitkeä ja ne poistamalla penkistä tulee heti siistimpi. Peltohatikka viihtyy happamassa maassa, joten niiden esiintyvyyden perusteella kalkkia olisi syytä lisätä aika reippaasti syksyllä.
Pelto-orvokki on toisaalta kiva pikku kukka, mutta rikkakasvina sen taimia tuntuu riittävän ja riittävän. Siemenpankki tämän kasvin osalta tuntuu olevan myös melko suuri ja yritänkin poistaa kasvit mahdollisimman nopeasti, ettei se ehtisi kukkimaan ja siementämään lisää.
Jauhosavikkaakin kasvaa siellä täällä, sekin on onneksi helppo perattava. Isoksi ja kukkimaan sitä ei kannata päästää, sillä sen siementen itävyys säilyy vuosia.
Pillike on helppo tunnistaa karvaisesta olemuksesta. Niitä kasvaa maalla siellä täällä, ja ne olisi hyvä kitkeä jo pieninä pois.
Apila on periaatteessa hyödyllinen typenkerääjäkasvi, mutta olen nekin penkeistä pois perannut. Myös niitä tuntuu riittävän ja riittävän. Niillä on pieniksi kasveiksi pitkät juuret. Huomasin, että niiden poisto juurineen on helpointa sateen jälkeen, kun maa on pehmeämpää.
Savijäkkärä pitää happamasta maasta, ja tätäkin harmahtavaa kasvia maalta löytyy melko paljon. Se jää melko matalaksi, mutta yksi kasvi voi olla hyvinkin leveä ja viedä näin viljelykasveilta elintilaa. Helppo kitkeä.
Siankärsämöä ei kovin paljoa maalla näy, ja hyvä niin, sillä se on monivuotinen. Se kukkii vasta kolmantena vuonna, mutta siitä huolimatta helpointa siitä on päästä eroon, kun kasvit perkaa pois jo pieninä.
Ahosuolaheinä ei ole kovin yleinen kasvimaallani, vain muutamia tuppaita on tullut vastaan. Se on monivuotinen, joten sekin kannattaa kitkeä nopeasti pois.
Lähteet:
Matti Erkamo, Kasvinsuojeluseura (2015): Uusi rikkakasviopas. Pelto, puutarha, taimistot
Kuvat omia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti