Tekolunta

Eletään lokakuun viimeistä päivää ja syksy harmauksineen on taas täältä. Pieni aavistus tulevasta vuodenajasta saatiin tänään, kun levittelin kalkkia käännetyille penkkiriveille. Melkein meni tekolumesta. Oikeaa lunta ei taida olla vielä hetkeen tulossa.

Viimeiset sadot keräsin myös. Olin jättänyt yhden lehtikaalin vielä kasvamaan ja nyt se sitten päätyi lehtikaalisipseiksi. Ruusukaalikin oli sitten lopulta saanut tehtyä peukalonpään kokoisia keriä varteensa ja ne yksinkertaisesti ruskistan voissa pannulla. Kumpikaan kaaleista ei ollut kärsinyt muutamaan otteeseen nollan alapuolella käyneistä lämpötiloista.

Nyt on sitten tämä vuosi katseltu ja maa jää lepäämään. Rest in peace.

Ruoka-aitta sulkeutumassa

Palstan sato on nyt melkein korjattu talteen. Viime viikon pakkasyö teki tomaatinvarsista ruskeita, joten oli aika ottaa ne sisään loppukypsymisen ajaksi. Luulen, että lämpimässä moni puolikypsä muuttaa värinsä vielä punaiseksi. Puikulaperunat nostin myös, mutta harmikseni perunarutto oli ehtinyt levitä varsista joihinkin mukuloihin myös. Mutta hyviäkin yksilöitä oli paljon. Kahdeksasta siemenperunasta tuli puoli sankoa jälkikasvua.

Tänä vuonna muutama vuosi sitten istuttamani marja-aronia marjoi ensimmäistä kertaa niin paljon, että päätin jatkojalostaa marjat. Sellaisinaan ne eivät makuhermoja hemmotelleet, tuli jotenkin mieleen pihlajanmarja siitä suuta irvistykseen vetävästä mausta. Mutta keittelin marjoista ensin vähässä vedessä mehua ja sitten lisäsin hillosokeria ja tadaa, minulla olikin purkillinen varsin mukavan makuista ja väristä hyytelöä. Luulen, että maistuu erinomaiselta esimerkiksi nokkoslettujen kanssa.

Rivillinen porkkanoita on vielä maassa, mutta muuten palsta olisi kääntämistä ja perkaamista vailla. Syyskesän kosteus riehaannutti rikkakasvit uuteen nousuun ja yleisnäkymä palstalla on aika sekainen. Mutta toivottavasti tulossa on vielä kuulaan aurinkoisia syyssäitä tulevalle kuntosalilleni.

 

Syyskesän tuntua

Niin se on taas tämäkin kesä kääntymässä satokauden puolelle. Vadelmia on poimittu jo hyvän aikaa, ja mansikat ja herneet on jo herkuteltu. Eilen keräsin pois salottisipulit ja roosasipulit, tavalliset jätin vielä kasvamaan. Kesäkurpitsoita on tullut jo riittämiin ja kurkkujakin on hölskytettäväksi asti. Savinen maa halkeilee kuivuuttaan, mutta sitkeästi kasvit siellä kasvavat. Toki kastella on pitänyt, todennäköisesti kantamani vedet ovat riittäneet kuitenkin vain selviämiseen, ei kunnolla kasvamiseen. No, ehkä elokuussa saadaan vettä.

Tämän kesän uusin huolenaihe on espanjansiruetana. Tähän asti palstalta on joutunut keräilemään vain lehtokotiloita, mutta nyt siellä lontii myös viisisenttisiä tummia etanoita. Palstan vieressä on puro, ja tuntuu, että sieltä yritetetään maihinnousua. Tuhoja en ole vielä havainnut, salaatit (ne kaksi, jotka itivät tässä kuumuudessa) ovat saaneet olla rauhassa. Ikäviä uutisia on kiirinyt mm. Hyötykasviyhdistyksen palsta-alueelta, siellä ongelma on jo mittava. Täytyy siis olla silmä tarkkana näiden öttiäisten kanssa! Aiemmista vuosista poiketen, palstan käytävät ovat olleet nyt apilalla ja kasvustoa on lyhennetty tarvittaessa siimaleikkurilla. Voi olla että siirryn etanaongelman takia takaisin kitkettäviin käytäviin, silloin tuholaiset olisi ainakin helpompi havaita.

Satokauden alku näkyy myös keittiössä ja kauppalaskussa. Ruoaksi on lähinnä kasvispöperöitä, välipalaksi pikkuporkkanoita ja herkuiksi marjoja. Uunikasviksia, wokkia ja sosekeittoja on tullut syötyä. Ehkä juurespihvejä seuraavaksi. Ja kuningatarkukkoa jälkkäriksi. Nam. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa.

Parsaa!

Kaksi vuotta sitten ostin neljä parsan juurakkoa ja tein niille hiekkaisen pedin jossa kasvaa. Edeltävinä kesinä maasta kurkkivat käärmeen päät ovat saaneet kehittyä metrisiksi harsolehtisiksi pikku puiksi, mutta nyt osa päätyi lautaselle! Oi että, makuero kaupan parsoihin on valtava, nämä omat parsat voittavat 6-0. Ja pehmeämpi rakennekin niillä on. Toki koko on pienempi, mutta ehkä paremmuus syntyy juuri siitä, etteivät ne ole liian puumaisia. Kovin suurta satoa ei voi kerätä, koska juurakoihin pitää jäädä kasvuvoimaa seuraaviksikin vuosiksi. Joidenkin ohjeiden mukaan parsoja voisi kerätä pari vikkoakin ja sitten antaa vasta viimeisten kasvaa isoiksi. Tosi nopeasti ne kasvavat, parin päivän välein pitää käydä leikkuulla, etteivät venähdä liian pitkiksi. Tekisi melkein mieli perustaa toinen penkki viereen! Olen kovasti parsan ystävä ja tavanomainen keväinen viikonlopun herkkuruoka onkin parsa con hollandaisekastike y leivitetty broileripihvi. Niin hy-vää.

Kylvötkin on aloitettu: porkkanat, sipulit ja kaalet on kylvetty. Sadetta on tullut mukavasti, joten kastelemista on ollut minimaalisesti. Seuraavana aurinkoisena päivänä kylvän loputkin ja istutan tomaatit kasvariin. Tällä hetkellä keskityn villivihanneksiin ja keräilen luonnosta nokkosta, vuohenputkea ja muita voimakasveja. Eilen tein elämäni ensimmäisen kerran nokkos-vuohenputkipestoa ja maku oli kyllä positiivinen yllätys! Eli iloa on tullut sekä viljellyistä että villeistä vihreyksistä.

Vasemmalla omat, oikealla kaupan parsat.

Kevättyöt alkuun

Aurinko helli lämmöllään viikonloppuna jo niin paljon, että pistäydyin palstalla aloittamassa kevättyöt. Käänsin lapiolla kolme penkkiä ja lisäsin hevosenlantaa mukaan. Keskivartalolihakset pääsivät siis töihin, ja olihan se ihan kiva huhkia taas. Keräsin myös kaikki kuivuneet törröttäjät pois ja siivosin työkalulaatikon. Laatikossapa olikin ei niin mieluisa yllätys: joku eläin oli pitänyt siellä majaa ja silpunnut suuren osan harsoistani entisiksi. Oli kätevästi suurentanut pohjalla ollutta valuma-aukkoa niin että pääsi sisään. No, siivottiin törkyiset osat pois ja laitettiin tiheä metalliverkko pohjalle, eiköhän nyt pysy pois!

Ensimmäiset kylvötyötkin tein, rapistelin pussinpohjat kevätsipulista ja hopeasipulista. Viimevuotisia pieniä sipulinalkuja oli jäänyt syksyllä maahan ja nyt niihin oli kehittynyt jo kymmensenttiset varret! Ihan hyvä, että osa sipuleista on jo noin pitkällä kasvussaan! Hieno vahinko. Ostin myös istukassipuleita, tällä kertaa kokeilen tavallisen keltasipulin lisäksi myös salottisipulia ja roosasipulia.

Lainasin kirjastosta villivihanneskirjan ja tajusin, että palstaltani ja sen reunamilta löytyy myös monia sen kategorian vihreyksiä. Ajattelin jopa tänä vuonna perustaa niille oman penkin. Siihen tulee siankärsämöä, voikukkaa, nokkosta, piharatamoa, poimulehteä. Puna-apilaa ja ahomansikkaa onkin jo. Sekä lähistöllä maitohorsmaa ja vuohenputkea. Eiköhän niistä jo saa makuvivahteita salaatteihin ja piiraisiin. 

Tomaatit koulin myös viikonloppuna omiin yksiöihinsä. Kokeilin myös laittaa kaupan kirsikkatomaattien siemeniä maahan ja hyvin nekin itivät. Niissähän vaarana on, että ovat hybridilajikkeita eikä niistä silloin kasva samanlaisia kuin emokasvi. Mutta kokeillaan, mitä tulee.

 

Ikkunalaudan ihmeitä

Viime kesäiset sipulit halusivat melkein kaikki kasvaa kaksosiksi ja sen seurauksena mulla oli syksyllä melko paljon sipuleita. Koko vaan jäi normaalia pienemmäksi. Niitä on edelleen jäljellä, mutta jostain kumman syystä pussin pohjalla on enää vain ne kaikkein mineimmät, hädin tuskin vähän istukassipuleita kookkaammat yksilöt. No eipä mitään, kasvatetaan niistä kevätsipuleita ikkunalaudalla! Valon määrä on jo siihen puuhaan riittävä. Nämä ovat kivoja kasvatettavia, koska varret venyvät pituutta todella nopeasti nyt kun ovat alkuun päässeet. Kohta niitä voi silputa salaattiin tai keiton koristeeksi.

Kevätposset

Aurinko lämmittää jo mukavasti keväiseen tapaansa. Sen valokeilassa on hyvä tehdä inventaariota kaappeihin ja tehdä löytyneistä jotain pirteän makuista ja näköistä. Siispä kevätpossettia tekemään, kirpakan makea sitruunaposset pohjaksi, vähän rakennetta tuorejuustosta ja väriksi oranssia kehäkukkaa, vihreää minttua ja punaista mansikkaa. Tätä syödessä voi samalla vaikka selata siemenluetteloa ja tehdä viljelysuunnitelmaa.

Kevätposset (4 annosta)

2 dl kuohukermaa

3/4 dl sokeria

1/2 dl sitruunamehua

200 g Philadelphia tuorejuustoa

1 rkl kuivattuja kehäkukan terälehtiä

1 tl kuivattua hienonnettua minttua

2 dl pakastemansikoita

1. Keitä kuohukermaa ja sokeria n. 5min kattilassa koko ajan sekoittaen

2. Siirrä jäähtymään ja lisää sitruunamehu samalla sekoittaen, rakenne sakenee

3. Anna jäähtyä vähän ja lisää sitten tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi

4. Lisää kehäkukan terälehdet ja minttu, sekoita 

5. Jaa mansikat neljän annoskulhon (n. 2 dl) pohjalle, kaada posset päälle ja jäähdytä jääkaapissa 

Bataattidahl

Helmikuu on vaihtunut talvisissa merkeissä. Valo lisääntyy, ja kauppoihin on tullut taas siemenständit. En vielä innostu, vaan käyttelen vielä viime kesän satoa pois. Tähän ruokalajiin upposi punasipuleita ja uudenseelannin pinaattia. Bataatti on kyllä pirtsakan värinen, ja yhdessä punaisten linssien kanssa se muodosti kivan kontrastin tummanvihreän pinaatin kanssa. Ja se tuoksu! Jeera ja seesaminsiemenöljy, mikä basaaritunnelma!

Bataattidahl

2 bataattia

2 punasipulia

2 valkosipulinkynttä

1 mieto chili

n. 2 cm pala tuoretta inkivääriä

1,5 tl kurkumaa

1,5 tl jeeraa

1 dl punaisia linssejä

0,5 dl bulguria

7 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 dl pakastettua pinaattia

paahdettua seesaminsiemenöljyä

1. Kuori ja pilko bataatit sentin parin kuutioiksi

2. Pilko punasipulit, valkosipulinkynnet, chili ja inkivääri mahdollisimman pienenksi silpuksi.

3. Kuullota punasipulisilppua hetki seesaminsiemenöljyssä paistinpannulla

4. Lisää joukkoon valkosipuli, chili ja inkivääri ja paista noin minuutti

5. Lisää kurkuma ja jeera ja paista noin minuutti.

6. Lisää pannulle bataattikuutiot, vesi ja kasvisliemikuutio, sekoita

7. Lisää linssit ja bulgur, sekoita

8. Kiehauta ja hauduta sitten 20 minuuttia pienemmällä lämmöllä kansi päällä

9. Lisää pinaatti ja anna hautua vielä 5 minuuttia.

Kamomillapullat

Kuivattuja yrttejä voi käyttää muuhunkin kuin teen valmistukseen. Tänään tein pullia käyttäen kamomillateetä taikinanesteenä ja kehäkukan terälehtiä värisattumina. Maku oli näissä melko mieto.

 Kamomillapullat (n. 20 kpl)

0,5 l kiehuvaa vettä

2,5 rkl kuivattuja kamomillan kukintoja

1 rkl kuivattuja kehäkukan terälehtiä

2 dl sokeria

1 tl suolaa

1 muna

2 pussia kuivahiivaa

5 dl + 8 dl vehnäjauhoja

100 g voita sulatettuna

Päälle:

voita

kananmuna voiteluun

hieno- tai raesokeria

1. Kaada 0,5 l kiehuvaa vettä kamomillan kukintojen päälle ja anna jäähtyä n. +42 asteiseksi. Nestettä ei tarvitse siivilöidä.

2. Lisää sokeri, suola ja muna ja kehäkukan terälehdet.

3. Mittaa 5 dl vehnäjauhoja ja lisää kuivahiivat siihen. Lisää jauhot ja hiivat taikinaan, sekoita, ja anna seistä n. 10min.

4. Lisää loput jauhoista, alusta hyvin sitkon muodostumiseksi.

5. Lisää sulatettu voi ja alusta vielä vähän.

6. Anna kohota n. tunnin verran.

7. Pyörittele taikina pikkupulliksi ja anna kohota.

8. Paina pullien keskelle kolo, laita koloon voisilmä, voitele kananmunalla ja ripottele sokeria päälle.

9. Paista +200 asteessa, noin 10 minuuttia.