Kaksi vuotta sitten ostin neljä parsan juurakkoa ja tein niille hiekkaisen pedin jossa kasvaa. Edeltävinä kesinä maasta kurkkivat käärmeen päät ovat saaneet kehittyä metrisiksi harsolehtisiksi pikku puiksi, mutta nyt osa päätyi lautaselle! Oi että, makuero kaupan parsoihin on valtava, nämä omat parsat voittavat 6-0. Ja pehmeämpi rakennekin niillä on. Toki koko on pienempi, mutta ehkä paremmuus syntyy juuri siitä, etteivät ne ole liian puumaisia. Kovin suurta satoa ei voi kerätä, koska juurakoihin pitää jäädä kasvuvoimaa seuraaviksikin vuosiksi. Joidenkin ohjeiden mukaan parsoja voisi kerätä pari vikkoakin ja sitten antaa vasta viimeisten kasvaa isoiksi. Tosi nopeasti ne kasvavat, parin päivän välein pitää käydä leikkuulla, etteivät venähdä liian pitkiksi. Tekisi melkein mieli perustaa toinen penkki viereen! Olen kovasti parsan ystävä ja tavanomainen keväinen viikonlopun herkkuruoka onkin parsa con hollandaisekastike y leivitetty broileripihvi. Niin hy-vää.
Kylvötkin on aloitettu: porkkanat, sipulit ja kaalet on kylvetty. Sadetta on tullut mukavasti, joten kastelemista on ollut minimaalisesti. Seuraavana aurinkoisena päivänä kylvän loputkin ja istutan tomaatit kasvariin. Tällä hetkellä keskityn villivihanneksiin ja keräilen luonnosta nokkosta, vuohenputkea ja muita voimakasveja. Eilen tein elämäni ensimmäisen kerran nokkos-vuohenputkipestoa ja maku oli kyllä positiivinen yllätys! Eli iloa on tullut sekä viljellyistä että villeistä vihreyksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti