Niin se on taas tämäkin kesä kääntymässä satokauden puolelle. Vadelmia on poimittu jo hyvän aikaa, ja mansikat ja herneet on jo herkuteltu. Eilen keräsin pois salottisipulit ja roosasipulit, tavalliset jätin vielä kasvamaan. Kesäkurpitsoita on tullut jo riittämiin ja kurkkujakin on hölskytettäväksi asti. Savinen maa halkeilee kuivuuttaan, mutta sitkeästi kasvit siellä kasvavat. Toki kastella on pitänyt, todennäköisesti kantamani vedet ovat riittäneet kuitenkin vain selviämiseen, ei kunnolla kasvamiseen. No, ehkä elokuussa saadaan vettä.
Tämän kesän uusin huolenaihe on espanjansiruetana. Tähän asti palstalta on joutunut keräilemään vain lehtokotiloita, mutta nyt siellä lontii myös viisisenttisiä tummia etanoita. Palstan vieressä on puro, ja tuntuu, että sieltä yritetetään maihinnousua. Tuhoja en ole vielä havainnut, salaatit (ne kaksi, jotka itivät tässä kuumuudessa) ovat saaneet olla rauhassa. Ikäviä uutisia on kiirinyt mm. Hyötykasviyhdistyksen palsta-alueelta, siellä ongelma on jo mittava. Täytyy siis olla silmä tarkkana näiden öttiäisten kanssa! Aiemmista vuosista poiketen, palstan käytävät ovat olleet nyt apilalla ja kasvustoa on lyhennetty tarvittaessa siimaleikkurilla. Voi olla että siirryn etanaongelman takia takaisin kitkettäviin käytäviin, silloin tuholaiset olisi ainakin helpompi havaita.
Satokauden alku näkyy myös keittiössä ja kauppalaskussa. Ruoaksi on lähinnä kasvispöperöitä, välipalaksi pikkuporkkanoita ja herkuiksi marjoja. Uunikasviksia, wokkia ja sosekeittoja on tullut syötyä. Ehkä juurespihvejä seuraavaksi. Ja kuningatarkukkoa jälkkäriksi. Nam. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti