Huhkimista ja auringonpaistetta

Viime viikonlopuksi saapui se kauan kaivattu korkeapaine auringonpaisteineen ja lämpöineen. Lauantai sujui maalla rikkaruohoja peraten ja mansikka- ja vadelmapenkkejä perustaen. Palstalla oli oikein mukavaa tehdä hommia, sain vihoviimeistä juolavehnäkaistaletta perattua kolmisen metriä ja siinä sivussa siistittyä pari kukkapenkkiä. Toiseen siirsin harjaneilikkaa, ja toinen jäi odottelemaan myöhäisempää syksyä ja liljojen istutusta. Mansikkamaa suureni 4x5 m alaksi ja siirsimme rönsytaimet varsinaisiin penkkeihin kasvamaan. Toivottavasti ehtivät juurtua ennen pakkasia. Askartelimme mansikkamaan päälle verkkokehikon siltä varalta, että kauriit kiinnostuvat taimista muun syötävän vähetessä. Myös vadelmapenkkejä laitettiin uuteen uskoon siirtämällä versoja mansikkakankaalla peitettyihin riveihin. Saapa nähdä miten ne lähtevät kasvuun. Tarkoitus on kokeilla V-sidontaa niihin. Jos homma toimii, voi viljelytapaa levittää vanhoihin penkkeihinkin samalla kun niitä uusii.

Sadonkorjuu jatkuu palstalla edelleen. Kurkkasin ensimmäistä kertaa maa-artisokkapenkkiin, ja mukuloita kertyi pari litraa nostamalla muutaman varren. Hyvä sato tiedossa siis! Samaten katsoin myös mitä rosamundille kuului, ja maasta löytyikin todella muhkeita uuniperunoita. Voi kuinka iloiseksi voikaan hyvästä sadosta tulla. Nostin myös raidallisia punajuuria ja väriporkkanoita, ja nekin olivat hyvän kokoisia.

Lämpötilat olivat edellisellä viikolla käväisseet sen verran alhaalla, että kurpitsat ja kesäkurpitsat olivat ottaneet nokkiinsa. Katsoin siis parhaimmaksi kerätä kurpitsat pois ja kantaa kasvustot kompostiin. Naattikompostit täyttyvät kovaa vauhtia, kun sinne viedään reheviä kasveja, kurpitsaa, maa-artisokkaa ja härkäpavun varsia. Yhden kesäkurpitsan jätin vielä kasvamaan, kun on nyt luvattu lämpimiä säitä koko loppukuuksi. Revin pois myös viinisuolaheinän, ja olipahan se kehittänyt vahvan juuriston. Täytyi ihan ottaa talikko avuksi, että sain paakut irti maasta. Sehän olisi periaatteessa kaksivuotinen, mutta valitettavasti se kasvaa väärässä paikassa. Sekin täytyy asemoida ensi keväänä paremmin.

Pakastin alkaa olla pullollaan kaikenlaista satoa. Kesäkurpitsaa raasteena, sipuleita hakkeluksena, porkkanoita viipaleina. Muun muassa. Täytyy varoa, ettei hetkeen osta kaupasta mitään pakkaseen pantavaa. Suppilovahverot olen tänä vuonna kuivannut, joten se säästää tilaa pakkasesta. Toivottavasti säilöttyjä juttuja tulee talven aikana myös syötyä, koska muuten koko viljelyhommassa ei ole oikein mitään mieltä. Hyvien reseptien keräys jatkuu...

Palstan pääväri näin syksyllä tuntuu olevan keltainen... kehäkukat jatkavat kukkimistaan, auringonkukista on avautunut jo valtaosa, ja maa-artisokkien latvatkin heiluvat keltaisina parin metrin korkeudessa. Kaunista ja sekä hyödyllistä, sillä pörriäiset ja perhoset vierailevat ahkerasti erityisesti auringonkukissa. Kukat ovat tosi veikeitä: kukinnon koko on lautanen, mutta kasvin korkeus hädin tuskin metri. Helppoja ihasteltavia siinä oleskelualueen vieressä.

Viikon vinkki: Maanäytteen otto

Päätimme tehdä maa-analyysit palstamme molemmista puolista. Toinen puoli kalkittiin viime syksynä, toista ei. Kyllähän se kasvussa näkyi, tosin kalkitsematon puoli sai myös vähemmän lannoitetta. Savivoittoistahan maa on molemmissa, siitä on tullut varmistus jo moneen kertaan, erityisesti sadesäällä kasvimaalla vieraillessa.

Tietysti kiinnostaa myös, onko maan ravinnetilanne millainen ja pH sellainen, että kasvit pystyvät ravinteet käyttämään. Maanäyteanalyyseja tekeviä laitoksia löytyi montakin, päädyin tällä kertaa kokeilemaan viljavuuspalvelua (www.viljavuuspalvelu.fi). Heidän tekemäänsä perustutkimukseen kuuluu maalaji, multavuus, pH, johtoluku, Ca, K, P, Mg, S ja laskennallinen kationinvaihtokapasiteetti. Näillä tiedoilla pötkii jo pitkälle. Kotipuutarha-analyysissa olisi ollut lisäksi nitraattityppikin, mutta typpitasot ehtivät kevääseen mennessä tippumaan, joten en maksa sen määrityksestä. Sen sijaan tilasin boorimäärityksen, joka kiinnostaa erityisesti mansikkamaan kannalta. Viljavuuspalvelun sivuilla tilauksen pystyy tekemään sähköisesti, ja tilauslomake printataan lähetykseen mukaan.

Näytteenottoa varten varustauduin ottamalla toteutuneesta viljelysuunnitelmasta kopion ja merkitsemällä siihen osanäytteiden ottopaikat. Lisäksi otin mukaan kaksi numeroitua raejuustopurkkia. Kotipuutarha-analyysit neuvottiin lähettämään muovipussissa, mutta koska itse tilasin perustutkimuksen, laitoin näytteet rasioihin.

Näytteenottokairaa mulla ei ollut, mutta sen sijaan seiväskaira löytyi. Lapiollakin homma olisi hoitunut. Pääasia on, että osanäytteet ovat samankokoisia.

Osanäytteeseen otin 20 cm maata eli kasvusyvyyden verran. Jankkoa ei kannata ottaa mukaan, se vääristää tuloksia. Otin näytteet penkeistä, sillä pidän käytävät vakiopaikoilla ja teen maanparannusta vain penkkeihin.

Sekoitin kymmenen osanäytettä sangossa ja täytin rasian täyteen. Ja sitten sama palstan toiselle puolelle. Rasiat pakettiin, paketti postiin ja sitten odottelemaan tuloksia...

Syksyn tuntua

Vuosi alkaa kallistua syksyn puolelle. Olen vähitellen aloittanut syystyöt: nostanut sipulit ja perannut niiden penkit rikkaruohoista, kerännyt viimeiset herneenpalot ja kantanut kasvustot kompostiin. Teeainekset on kerätty ja kuivattu. Samoin kuivauksessa on tilli, persilja ja korianteri. Ja koko asunto löyhkää tillille... Härkäpavut keräsin myös. Kolmesta litrasta palkoja tuli litra papuja, ja ryöpättynä sato kutistui puoleen litraan. Palmu- ja lehtikaalta olen pakastanut paljon sekä tuoreena että ryöpättynä. Kesäkurpitsoja ja kurpitsoja kypsyy tasaiseen tahtiin.

Joidenkin kasvien osalta paras on vielä edessä. Porkkanat ja punajuuret saavat vielä kasvaa penkissä. Palsternakat ovat vielä aika ruipeloita. Maa-artisokat ovat vahvassa kasvussa edelleen ja ovat juuri alkaneet kukkia. Melkoisen tiheä rintama niistä tulikin. Toivottavasti juuristoonkin on kehittynyt jotakin.

Ensi vuonna täytyy penkkien suunnittelussa ottaa huomioon eriaikainen sadonkorjuu. Nyt myöhäisiä korjattavia on siellä täällä, eikä syystöitä pääse tekemään kunnolla. Nytkin palsternakat jäävät vielä penkin keskelle, kun porkkanat reunalla ovat jo valmiita.

Tyhjät penkit saavat mielen vaeltamaan jo seuraavaan kasvukauteen ja suunnittelemaan tulevia kylvöksiä. Vielä ei ole tullut ilmi kaikkien kasvisten osalta, onko niitä tullut kylvettyä liikaa. Sipuleita oli sopivasti, ne pystyin käyttämään suoraan maalta päin ilman kuivaamista. Herneitä oli liian vähän, mutta se johtui niiden huonosta itämisestä. Perunaa on todennäköisesti aivan liikaa menekkiin nähden, ja palmu- ja lehtikaaltakin tulee yllin kyllin.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen tähän satovuoteen, vaikka kesä onkin ollut kolea.