Huhkimista ja auringonpaistetta

Viime viikonlopuksi saapui se kauan kaivattu korkeapaine auringonpaisteineen ja lämpöineen. Lauantai sujui maalla rikkaruohoja peraten ja mansikka- ja vadelmapenkkejä perustaen. Palstalla oli oikein mukavaa tehdä hommia, sain vihoviimeistä juolavehnäkaistaletta perattua kolmisen metriä ja siinä sivussa siistittyä pari kukkapenkkiä. Toiseen siirsin harjaneilikkaa, ja toinen jäi odottelemaan myöhäisempää syksyä ja liljojen istutusta. Mansikkamaa suureni 4x5 m alaksi ja siirsimme rönsytaimet varsinaisiin penkkeihin kasvamaan. Toivottavasti ehtivät juurtua ennen pakkasia. Askartelimme mansikkamaan päälle verkkokehikon siltä varalta, että kauriit kiinnostuvat taimista muun syötävän vähetessä. Myös vadelmapenkkejä laitettiin uuteen uskoon siirtämällä versoja mansikkakankaalla peitettyihin riveihin. Saapa nähdä miten ne lähtevät kasvuun. Tarkoitus on kokeilla V-sidontaa niihin. Jos homma toimii, voi viljelytapaa levittää vanhoihin penkkeihinkin samalla kun niitä uusii.

Sadonkorjuu jatkuu palstalla edelleen. Kurkkasin ensimmäistä kertaa maa-artisokkapenkkiin, ja mukuloita kertyi pari litraa nostamalla muutaman varren. Hyvä sato tiedossa siis! Samaten katsoin myös mitä rosamundille kuului, ja maasta löytyikin todella muhkeita uuniperunoita. Voi kuinka iloiseksi voikaan hyvästä sadosta tulla. Nostin myös raidallisia punajuuria ja väriporkkanoita, ja nekin olivat hyvän kokoisia.

Lämpötilat olivat edellisellä viikolla käväisseet sen verran alhaalla, että kurpitsat ja kesäkurpitsat olivat ottaneet nokkiinsa. Katsoin siis parhaimmaksi kerätä kurpitsat pois ja kantaa kasvustot kompostiin. Naattikompostit täyttyvät kovaa vauhtia, kun sinne viedään reheviä kasveja, kurpitsaa, maa-artisokkaa ja härkäpavun varsia. Yhden kesäkurpitsan jätin vielä kasvamaan, kun on nyt luvattu lämpimiä säitä koko loppukuuksi. Revin pois myös viinisuolaheinän, ja olipahan se kehittänyt vahvan juuriston. Täytyi ihan ottaa talikko avuksi, että sain paakut irti maasta. Sehän olisi periaatteessa kaksivuotinen, mutta valitettavasti se kasvaa väärässä paikassa. Sekin täytyy asemoida ensi keväänä paremmin.

Pakastin alkaa olla pullollaan kaikenlaista satoa. Kesäkurpitsaa raasteena, sipuleita hakkeluksena, porkkanoita viipaleina. Muun muassa. Täytyy varoa, ettei hetkeen osta kaupasta mitään pakkaseen pantavaa. Suppilovahverot olen tänä vuonna kuivannut, joten se säästää tilaa pakkasesta. Toivottavasti säilöttyjä juttuja tulee talven aikana myös syötyä, koska muuten koko viljelyhommassa ei ole oikein mitään mieltä. Hyvien reseptien keräys jatkuu...

Palstan pääväri näin syksyllä tuntuu olevan keltainen... kehäkukat jatkavat kukkimistaan, auringonkukista on avautunut jo valtaosa, ja maa-artisokkien latvatkin heiluvat keltaisina parin metrin korkeudessa. Kaunista ja sekä hyödyllistä, sillä pörriäiset ja perhoset vierailevat ahkerasti erityisesti auringonkukissa. Kukat ovat tosi veikeitä: kukinnon koko on lautanen, mutta kasvin korkeus hädin tuskin metri. Helppoja ihasteltavia siinä oleskelualueen vieressä.