Uusia alkuja

Vuosiluku on vaihtunut yhtä isommaksi sitten viime kirjoittelun. Nämä uuden vuoden alut ovat niin innokkaita, tulevaisuuteen suuntautuvia ja hyviä asioita odottavia. Tammikuun viimeisenä päivänä kylvin jo tämän vuoden ensimmäiset siemenet: tarhaorvokkeja, keijunmekkoa ja chiliä. Tuolla ne nyt ovat muoveilla peitettyinä itämässä, ne ensimmäiset vaavit.

Sain myös vesiviljelykärpäsen pureman katsottuani Kotipuutarha-lehden järjestämän webinaarin aiheesta. Vesiviljely pidentää kivasti viljelykautta täältä alkupäästä, ja olisihan se kivaa olla omavarainen salaattien ja yrttien suhteen. Ajattelin aloittaa varovasti ilman kalliita laitteistoja, ja siksi silmäilinkin muutamat videot youtuben syövereistä, ja päätin kokeilla kasvatusta litran vetoisissa säilyketölkeissä Kratkyn metodilla. Onnekseni muutaman kilometrin päästä löytyi kauppa, josta sain ostettua metrin kivivillaa, nestemäistä lannoitetta ja verkkoruukkuja. Niillä pääsin alkuun.

Leikkasin kivivillasta palan, jonka leikoin vielä kahdeksaksi pikku kuutioksi. Päätin kokeilla sekä siemenkasvatusta sekä pistokasistutusta. Iskin kuusi pikkukuutiota kivivillaa raejuustopurkin pohjalle, ja kastelin kuutioita runsaasti. Kylvin kahteen kuutioon lehtisalaattia, toisiin kahteen basilikaa ja kolmansiin timjamia. Kelmu päälle ja itämistä odottamaan.

Minulla sattui olemaan pöydällä kaupasta ostettu minttu, joten leikkasin siitä neljä latvaa pistokkaiksi. Laitoin kaksi verkkoruukkua raejuustopurkkiin ja niihin kivivillakuutiot. Ja sitten vettä. Rei'itin kuutioita grillitikulla, että sain ujutettua yrttien varret tarpeeksi syvälle kivivillaan. Painelin vielä kivivillaa kasvien ympärille. Jos hyvin käy, viikon päästä näkyy jo juuria.

Verkkoruukkuni ovat halkaisijaltaan 7,5cm, joten seuraava steppi oli etsiä sopivia astioita varsinaista kasvatusta varten. Amerikoissa näyttävät käyttävän Mason Jar -purkkeja, joihin on saatavissa kierrekorkkeja ilman keskustaa. Itse en ole sellaisia kaupoissa nähnyt enkä muutenkaan haluiaisi uusia ostaa, joten suuntasin kirpputoreille verkkoruukku mukanani. Onni oli myötäinen, ja löysin litraisia purkkeja euron hintaan. Suuaukko niissä on liian suuri ja kansi metallinen, joten täytyy keksiä jotain kannen tilalle pitämään ruukku pinnalla. Sellaisenaan lasipurkit eivät käy vesiviljelyyn, koska levät alkavat helposti kasvaa auringonvaloa saavassa vedessä. Joten tuunaushommia tiedossa. Onneksi kestänee pari viikkoa ennen kuin taimia voi istuttaa veteen.