On tämä melkoinen kevät! Alkuviikosta nähtiin räntää, lunta ja rakeita enemmän kuin joinakin jouluina. Tulppaanit ja muut sipulikukat värjöttelevät miten kuten kukkapenkissä ja puiden pienet silmut ovat jähmettyneet kasvussaan paikalleen. Puutarhaihmistä piinataan: maa olisi valmis, mutta lämpö puuttuu! Onneksi viikonloppuna alkoi olla taas toivoa, aurinko paistoi ja elohopea kiipesi kymmenen asteen paremmalle puolelle.
Äitienpäivän aamuna saapastelin heti yhdeksän jälkeen palstalle. Oi mikä ihanuus, linnut lauloivat, kesän ensimmäinen käki kukkui ja auringon lämpö hiveli ainakin mustan takin selkämystä. Olen seurannut tarkasti säätiedotuksia, ja nyt näyttäisi siltä, että kevät on pääsemässä käyntiin. Alkuviikosta yölämpötila voi vielä käväistä lähellä nollaa, mutta sitten alkaa näyttää hyvältä. Uskaltauduin siis kylvöpuuhiin! Penkkien aihiot olin jo tehnyt, ja nyt sitten levittelin luonnonlannoitteet, hiekat ja turvemullat penkkeihin. Pikkuisen sekoittelua, ja se oli siinä.
Kylvin ensimmäiseksi sivupenkkeihin kukkia: toiseen tuli idänunikkoa, tarhaidänunikkoa, pionounikkoa ja ruiskaunokkia hajakylvönä, ja toiseen kehäkukkaa. Onneksi vesipostit olivat jo toiminnassa ja sain kasteltua kylvökset. Ensimmäiseen hyötypenkkiin ahdoin kolme riviä, reunoille porkkanaa ja keskelle palsternakkaa. Palsternakan siemeniä liottelin tunnin verran, että lähtisivät paremmin matkaan. Tein mullasta ja hiekasta seoksen, jolla peittelin rivit. Luulen, että sen läpi taimien on helpompi ponnistaa näkyviin kuin kuivankoppuraisen saven. Lopuksi vielä verhosin penkin harsolla, se sekä lämmittää että suojaa porkkanakempeiltä ja muilta öttiäisiltä.
Sitten oli vuorossa peruna ja härkäpapu. Peruna ja härkäpapu ovat kumppanuuskasveja, ja kokeilenkin avittaa perunoita typen saannissa kylvämällä härkäpapuakin vakoihin. Järjestykseksi tuli 2 perunaa - 2 härkäpapua - 1 peruna - 2 härkäpapua - 2 perunaa. Perunalajikkeena minulla on siikliä ja rosamundaa. Toiseen perunapalstaan tulee puikulaa ja ehkä uutta jussia, mutta sen istutus saa jäädä vähän myöhempään ajankohtaan.
Koska oli äitienpäivä ja vielä aikainen aamu, palstoilla oli autiota. Sain siis puuhastella omassa rauhassa. Kylväessäni siemeniä muistelin omaa äitiäni, joka asustaa satoja kilometrejä pohjoisempana. Tunsin kiitollisuutta äidistä, joka on opettanut tekemään rivit haravanvarrella, porkkanansiementen ja perunoiden kylvötiheyden, juolavehnän juurien perkaamisen ja monta monta muuta asiaa kasvien viljelyyn liittyen. Ei itsestään selvää kaikille. Kukkia siis äidille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti