Minulla on vasta yhden vuoden kokemus palstaviljelystä. Sain aarini viime keväänä vasta toukokuun puolessa välissä, kun helteet olivat jo parhaimmillaan ja maa koppuran kovaa. Maa oli ollut viljelemättä useita vuosia. Vaikka maa oli juolavehnän vallassa, päätin silti tilata miehen jyrsimään maan kuohkeaksi. Muuten hommasta ei olisi tullut yhtään mitään. Oli ihanaa nähdä maa sen rikkiruohomeren alta. Helteet sopivasti kuivattivat juolavehnän juuret, ja haravoin niitä pois pelkästään maan päälikerroksesta useita jätesäkillisiä. Kokeilin myös maan sihtaamista, mutta se oli hidasta ja verkon silmäkoko oli kuitenkin liian pieni. Isommat mururakenteet jäivät sihtiin yhdessä juurten kanssa. Päädyin ostamaan myös parikymmentä säkkiä ostomultaa. Peruslannoittanut en lainkaan, paitsi kesällä käytin toisinaan kastelulannoitetta. Niin lähdettiin satokautta rakentamaan.
Koska en keväällä ehtinyt tekemään maalle perusteellista perkausta, päätin ottaa viljelyyn vain pienen pläntin maan keskeltä. Sinne kylvin porkkanani, palsternakkani ja herneeni. Ostin myös yhden lavakauluksen kahden palstan mukana saamani lisäksi. Isompaan laitoin kesäkurpitsaa ja kurkkua, pienempiin yrttejä ja sipulia. Pienempiin laitoin pohjakankaan. Avomaalle kylvetyt siemenet eivät ensimmäisellä yrityksellä lähteneet itämään ollenkaan, epäilen syyksi kuivuutta. Kevätkosteus oli jo haihtunut siinä vaiheessa, kun pääsin tositoimiin. Herneetkin jouduin kylvämään kahteen kertaan, ensimmäiset taisivat mennä parempiin suihin.
Parhaiten palstalla viihtyivät kuitenkin rikkaruohot. Tarkoitukseni oli avokesannoida viljelemätöntä aluetta kesän aikana, mutta huomasin, että pelkkä muokkaus ei pitänyt juolavehnää pois. Olisi pitänyt suoraan perata käännös myös. Ylpein olin kuitenkin siitä, että perkasin kesän mittaan palstan etureunaan jankkoontuneen metrin levyisin kaistaleen. Maata siitä ei juurikaan jäänyt, mutta voi sitä poisrahdattujen juurien määrää! Olimme lomaviikolla juuri kriittisimpään aikaan, heinäkuun lopulla ja silloin kaikki kasvoi nopeasti, myös rikkaruohot! Opin myös sen, että rivivälit täytyy pitää tarpeeksi isoina, muuten osa kasveista jää jalkoihin! Esimerkiksi krassit vievät paljon tilaa!
Kesän kääntyessä syksyn puoleen sain maalta mm. kesäkurpitsoita, porkkanoita ja herneitä. Sitten alkoikin hiljakseen kääntöurakka, lapiollinen kerrallaan perkasin pois juuria ja sijoittelin multaa alustavasti kohopenkkeihin. Reilu kaksi kolmasosaa perattua maata oli hyvä saavutus. Vaikka kyllä sitä savottaa näytti vielä olevan jäljellä nytkin, kun kävin siellä äsken tilannetta katsastamassa. Kyllä perkaamisesta on ollut apua, rajan näki selvästi. Kolme muuta ihmistä näin maalla, kuokkimispuuhissa, joten minäkin voisin urakan aloittaa! Huomenna taidan kärrätä lapiot ja talikot paikalle! Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti