Kasvukausi alkakoon!

Toukokuun  kolmas viikko on ollut kylvöjen aikaa. Äitienpäivänä rohkaistuin sääennusteista sen verran, että kylvin porkkanat ja sipulit maahan harson alle. Ja siitä se sitten lähti, riveihin järjestyivät vuorollaan härkäpavut, kyssäkaalet, lantut, palsternakat, salaatit, perunat, punajuuret ja herneet. Perussettiä, tosin kyssäkaalta en ole ennen viljellyt. Minulla on ollut niitä myös esikasvatuksessa, mutta näyttivät itävän erittäin nopeasti myös suorakylvettynä. Kukista olen kylvänyt jo kehäkukat, kuitu- ja punapellavan sekä tuoksuherneen.

Esikasvatukset ovat olleet murheenkryynejä. Kaiken pahan alku on ollut kirvalauma, joka ensin pesiytyi chileihin ja tarttui niistä kaalintaimiin, tsinnioihin ja paprikoihin. Olen kyllä suihkutellut kasveja mäntysuopaliuoksella, ja myös listinyt vihreitä iivareita paljain käsinkin - mutta silti niistä ei taida lopullisesti eroon päästä. Tämän viimeisimmän lämpöaallon alettua siirsin koko taimikatraan ulos, selvitköön tai kuolkoon, mutta sisään niitä ei enää tuoda. Aah mikä ihanuus, kun sai taas siivottua paikat kunnolla! Ja taas note-to-self: pientä rajaa näiden esikasvatusten kanssa ensi vuonna. Ja ei ehkä chilejä ollenkaan. Lehdillä ja kukkanupuissa majailevista vieraista huolimatta kasvit ovat kehittäneet jo kaksi parisenttistä jalapenoa. Ovatkohan kenties mäntysuopa-aromilla terästettyjä?

Annalan taimitorillakin kävin ja löysin yrttipenkkiin ranskalaisen rakuunan, yrtti-iison ja salvian. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, ja hyväkuntoisia taimia tiski toisensa jälkeen pullollaan. Ja ihmisiä tietysti ruuhkaksi asti. Mieleen hiipi ajatus, että josko ostaisin taimet ensi vuonna kaikki valmiina. Pääsisi kyllä paljon vähemmällä.

Elättelin myös toivoa, että olisin löytänyt torilta latva-artisokkien taimia. En löytänyt, ja omiakin enää vain kaksi hengissä. Kurjuuksien kurjuus, niitä taimia on kasvateltu tammikuusta lähtien. Eikä ostotaimia ole kovin helppo löytää. Väsäsin latva-artisokille tukevan lavakauluksenkin tuossa kevään korvalla, mutta nyt sille on keksitty muuta käyttöä, se nimittäin muuntuukin parsakasvattamoksi! Parsan syötäviä kasvinosia saa tosin odotella muutamia vuosia, mutta onneksi kasvi tuottaa varsin sopivaa ainesta myös kukkakimppuihin.

Tänä vuonna toivottavasti saan vihdoin palstalta kukkia maljakkoonkin. Sormustinkukat ja harjaneilikat ovat hyvässä iskussa ja myös akilleijat, ritarinkannus, päivänkakkara ja liljat ovat kaikki heränneet. Voikukkiakin olisi yllin kyllin. Kyllä se kesä tästä tulee!