Kimalaisten kevätruokintaa

Viime viikonloppuna oli jo niin lämmintä, että ensimmäinen krookus, leskenlehti ja sinivuokko tuli bongattua täällä etelärannikolla. Takapihan krookuksessa vieraili myös ensimmäinen kimalainen, tai mötky, kuten lapsena niitä nimitin. Lämpö oli saanut ne heräämään ja oikomaan kangistuneen kroppansa.

Kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä, muun muassa vadelma- ja mustikkasadosta on kiittäminen näitä öttiäisiä. Suomessakin on useita kymmeniä kimalaisalalajeja, jotka poikkeavat toisistaan hieman kooltaan ja ulkonäöltään. Kimalaisista talvehtivat vain kuningattaret ja keväisten "mötkyjen" tehtävänä onkin perustaa uudet kimalaisyhdiskunnat kesäksi. Ensimmäisiin kimalaisiin tulisi siis suhtautua erityisen myötämielisesti! Mettä tulisi olla saatavilla heti keväällä. Aikaiset kukkijat ovat siis tarpeen!

Kimalaiskuningattaria on mahdollista avittaa myös keinotekoisesti. Tein itse keramiikkakurssilla häthätää kaksi kukkaa, joissa on pieni syvänne keskellä. Siihen leikkasin sienestä palasen. Ruoaksi tein sokerilientä, jossa on 40% sokeria ja 60% vettä  (120g sokeria + 180g vettä, lämmitys mikrossa, kunnes sokeri liukeni) ja vähän hunajaa. Tätä lientä imeytin sieneen ja toki sitä lillui kukan syvennyksessäkin. Sienen päälle voisi ripotella siitepölyä, koska myös se olisi tarpeen kimalaisille, mutta mulla sitä ei tähän hätään ollut. Pianhan pajut alkavat kukkia, ja kukatkin yleistyvät. Kriittisintä on tämä pari viikkoa, jolloin on jo lämmintä, mutta kukkia ei juurikaan auennut.Tänään aurinko paistoi heti aamusta, pakkasta oli muutamia asteita. Todennäköisesti pörriäisiä on ainakin iltapäivästä liikkeellä, joten kuskasin tekokukat ulos. Tein kukkia myös tyhjentyneistä rahkapurkeista, joten nopeitakin vaihtoehtoja mesilautaseksi löytyy. Toivottavasti maistuu!

Kaksitoista kuvaa Kevätmessuilta 2019

Kevätmessuilla tuli taas kierreltyä. Kuvat puhukoot puolestaan.

Maa-artisokkakeitto

Kevät etenee hurjaa vauhtia nyt kun on alkuun päässyt. Käväisin palstalla viemässä uudet kottikärryt sinne, ja samalla tsekkailin tilannetta. Raparperi oli jo herännyt ja marjapensaiden silmut pullistelivat. Maa oli lumesta paljas ja routakin jo pinnalta häipynyt. Maa-artisokan mukuloiden kaivaminen penkistä onnistui helposti. Tänä vuonna mukulat olivat sopivan kokoisia, kahdesta varresta tuli kilon verran kuorittua keittoainesta. Päätin siis järjestää juhlat suolistobakteereille, ne kun tykkäävät käyttää maa-artisokan sisältämää inuliinia ravinnokseen. Lopputuotteena syntyy ihmisen kannalta ei-niin-mukavaa kaasua, joka saattaa aiheuttaa ikäviä vatsanväänteitä. Kovin usein keittoa ei tämän vuoksi tule syötyä, vaikka se maultaan on herkullista. Erityisesti maitohappobakteerit tykkäävät inuliinista, ja olenkin joskus miettinyt mitä siitä seuraisi, jos ottaisi maitohappobakteeritabletin ja maa-artisokkakeittoa niille evääksi. Vielä en ole uskaltanut kokeilla.

Maa-artisokkakeitto

1 kg kuorittuja maa-artisokkia
500 g perunaa
2 sipulia
1 L vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
2 dl ruokakermaa

1. Kuori maa-artisokat ja laita kylmään veteen odottamaan.
2. Kuori myös perunat ja sipuli ja lohko ne maa-artisokkien joukkoon. Lisää kasvisliemikuutiot.
3. Keitä noin 20-30 minuuttia, kunnes maa-artisokat ja perunat ovat kypsiä.
4. Soseuta kermaiseksi sauvasekoittimella.
5. Mausta suolalla ja valkopippurilla, lisää kerma.