Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Viljelyharrastukseni laajeni tänään toisen harrastukseni, sienestämisen, puolelle. Perustin nimittäin palstalleni sienipedin, josta pitäisi kesän mittaan putkahdella osterivinokkaita. Jännän äärellä ollaan, sillä vaikea on uskoa, että sienisaalista saadakseen voi kohta vaan kävellä porkkanapenkin viereen keräämään.

Osterivinokas on itselleni hieman vieraampi sieni, kaupasta sieniä ostaessani ole pitäytynyt lähinnä herkkusienissä. Osterivinokasta voi tavata luonnossakin kasvamassa täällä Etelä-Suomessa, mutta omalle kohdalleni luonnonvaraista esiintymää ei ole sattunut, vaikka sienestystä harrastankin. Mukavan maun lisäksi osterivinokkaalla on myös terveysvaikutuksia. Muun muassa kolesteroliin sillä pitäisi olla alentava vaikutus.

Ostin rihmaston ja kasvatusalustan Helsieneltä Espoon Kerasta. Kolme pötkylää käytettyä rihmastoa ja 20 kg olkipellettiä riitti nippanappa luomaan sopivan pedin puukehikkoon, joka on ollut tyhjänpanttina hajotettuani pikku kasvihuoneen pois sen päältä. Eli nyt pääsee käyttöön sekin. Perkasin ensin rikkaruohot maapohjasta pois, sillä olisihan se ikävää, jos sienipeti alkaisi heti kasvaa horsmaa.

Helsienen sivuilla ollutta ohjetta mukaellen kaadoin kolmasosan pelleteistä kottikärryihin ja kaadoin päälle pari kannullista vettä. Palstalle onneksi tulee jo vesi, joten ei tarvinnut ojasta lähteä vettä kantamaan. Pelletit turposivat puolisen tuntia ja muuttuivat tiukista pötkylöistä löllymmiksi. Palastelin sekaan yhden rihmastopötkylän ja sekoittelin ennen kuin lapioin seoksen kehikkoon.

Sienipedistä pitää tehdä tiivis, joten tamppasin kerroksen saappailla, ennen kuin jatkoin hommaa. Eli vielä kaksi samanmoista satsia, ja sitten mulla olikin kehikossa noin kymmenen senttiä paksu kerros sahanpurulta näyttävää sötkötystä. 

Vielä tamppausta ja läpikotaisin kastelu, ja niin sienipeti oli valmis. Sienimäinen tuoksu leijaili pedistä ainakin näin märkänä, saa nähdä huomaako sitä myöhemmin. Sienipedin pitäisi pärjäillä kastelematta, ainakin silloin kun se on perustettu kosteaan ja varjoisaan paikkaan. No, palstalla sellaista ei ollut, joten polttavan auringon alla joutuu olemaan. Varaudun siis kastelemaan tätäkin penkkiä silloin tällöin. Ja sitten satoa odottelemaan.